Tänään olemme saaneet kuulla hirveitä uutisia Brysselistä. Itsekin olen siellä metrossa ja lentoasemalla usein liikkunut. On vaikea edes kuvitella läheisensä tällaisen silmittömän pahuuden uhrina menettäneiden tuskaa.

Toivon, että Euroopan päättäjät ottavat viimein vakavasti sen, mitä ääri-islamilaisen terrorismin rantautuminen merkitsee ihmisoikeuksillemme, vapaudellemme ja turvallisuudellemme? Brysselissä moni imaami on saanut vuosia vapaasti julistaa vihapuheita moskeijoissaan, mitä on suvaitsevaisuuden nimissä sallittu. Tässä eivät enää auta osanotot tai sen hokeminen, että pelolle ei anneta valtaa. Pelkoa ei pidä kieltää, sen tunteminenhan on nyt viisautta. Mutta periksi emme saa antaa. Terrorismi on kitkettävä Euroopasta juurineen ja armotta. Meillä on oikeus sulkea rajamme ääri-islamilta ja Isisin sotarikollisilta. Jos Euroopan poliittiset johtajat eivät siihen kykene, niin heidät kyllä vaihdetaan. Mutta vapautemme ei kuole!

On ollut hämmentävää seurata, miten joidenkin ihmisten ensimmäinen reaktio tällaiseen järkyttävään tapahtumaan on sen huutaminen, että rasismia ei tule hyväksyä ja että kaikki muslimit eivät ole terroristeja. No eivät olekaan. Mutta ei sen hokeminen riitä tämän hirvittävän tilanteen ratkaisemiseksi. Terrorismia vastana on taisteltava armotta!

Eikä siltäkään kannata silmiään sulkea, että mitä enemmän annamme ääri-imaamien saarnata vihapuhetta moskeijoissa, mitä enemmän tänne tulee miehiä maista, joissa naisella ei ole ihmisarvoa jne., niin sitä enemmän nähdään myös rasismia. Vaikeistakin asioista on voitavat puhua ilman, että lyödään rasistikortilla. Olen käynyt 41 maassa ja minulla on ystäviä ja sukulaisia eri maissa ja uskontokunnissa. Mutta silti haluan muistuttaa: realismi ei ole rasismia.