Lapin Radio käsitteli maanantaina 12.11.2012 kunnalliselämää Kemijärvellä. Jutussa haastateltiin kahden kemijärveläisvaltuutetun lisäksi muutamia kaupunkilaisia. Asiaa koskeva juttu julkaistiin myös tv:ssä alueuutisissa.
 
Eräs haastateltu naishenkilö, ymmärtääkseni vasemmistotaustainen, julisti: ”Riitely on tosi kurjaa. Minä olen sitä mieltä, että semmoisia vanhoja riiteleviä akkoja ei valtuustossa tarvitsisi olla olemassakaan. Ne ovat niin vallanhaluisia.”
 
Täytyy sanoa, että tuli todella paha olo tällaisen mielipiteen kuultuani. Miten räikeästi totuutta voidaankaan vääristellä – ja miten helposti se voikaan osaan äänestäjistä valitettavasti upota? Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kaarina Soppelan putoaminen valtuustosta oli suoraa seurausta tästä mielikuvapolitikoinnista.
 
Minä ymmärrän, että ihmiset ovat kyllästyneitä niihin otsikoihin, joita Kemijärven kuntapolitiikasta on revitelty. Mutta pitäisi myös perehtyä, mistä todellisuudessa on ollut kyse. Kaarina ei riidellyt itseään hallituksen puheenjohtajaksi. Hänet valittiin, koska edellinen puheenjohtaja oli menettänyt valtuuston enemmistön luottamuksen. Kaikki sovintoyritykset, joihin Kaarina Soppela ja Keskustan oppositio olivat valmiita, kaatuivat siihen, että vastapuoli ei suostunut tulemaan yhtään vastaan.
 
Kaarina Soppela on toiminut viimeisen vuoden Kemijärven kunnallishallinnossa todella kovan paineen ja henkilökohtaisten hyökkäysten alla. Hän on minun ymmärrykseni mukaan puolustanut laillisuutta ja totuuteen perustuvaa päätöksentekoa. (Paljonko olisikaan kaupunginjohtajan laiton irtisanominen tullut maksamaan kaupunkilaisille?) Mutta valitettavasti suuri osa ihmisistä on aina rakastanut enemmän niitä, jotka käyttävät kauniita sanoja ja luovat miellyttäviä harhakuvia, kuin niitä, jotka kertovat joskus kylmät ja karutkin tosiasiat. Historian lahjomaton vaaka kyllä itse kunkin työn arvon lopulta punnitsee.
 
Mitä muuten, jos minä olisin nuorena miehenä julistanut, että ”riitelevät vanhat akat pois valtuustosta”? Lehtien tekstiviestipalstat ja Internetin törkypalstat täyttyisivät kirjoituksista, että olen naisten halveksuja ja ikärasisti.
 
Minusta on hienoa, että Suomeen on jo yli sata vuotta sitten taisteltu naisille äänioikeus ja että meillä on niin kunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla pitkän yhteiskunnallisen uran tehneitä vahvoja naisia. Kategorisesti naisten luokitteleminen huonommiksi poliitikoiksi on todella halpamaista, tekipä sen nuorempi mies tai varttuneempi naishenkilö.