Pitkän työpäivän iltana jostain syystä olen muistellut kirjailija ja presidentinrouva Ester Ståhlbergia (1870-1950). Lueskelin joitakin vanhoja lehtiartikkeleita. Vuosia sitten luin hänen julkaistut päiväkirjansa ja erään hänen kirjansa.

Monet arvostelevat nykyään hänen kirjallista uraansa ontoksi ja pitävät sitä vain seurapiirirouvan ajanvietteenä. Minun on vaikea tätä ymmärtää. Ester kirjoitti persoonallisesti ja koskettavasti monia kirjoja ja lukuisia lehtiartikkeleita - niin kuin kovan elämän jalostama ihminen sydänverellään kirjoittaa. Tunnettu on mm. hänen ylioppilaskeväänä kuolleen ainoan poikansa lyhyttä elämää ja lapsen menetystä käsittelevä romaani. Ester uskalsi puolustaa myös juutalaisia ja arvostella Hitler-Saksaa aikana, jolloin suomessakin antisemitismi eli vahvana. Ester Ståhlberg teki myös ansioituneen uran lastensuojelun alalla, Pelastakaa lapset -yhdistyksen perustajana, olkoonkin että osin työhön motivoi kilpailu aviomiehen poliittisen vihamiehen, kenraali Mannerheimin vastaavien hankkeiden kanssa.

Ensimmäisen presidentin vaimona Ester joutui luomaan roolin myös "maan äitinä" (joku feministi haukkui minut taannoin, että sellaista nimitystä ei saisi enää käyttää, mutta haukkukoon jatkossakin). Ester rakasti Ståhlbergia kiihkeästi, joskus suorastaan teinityttömäisellä tunteella. Aviomiehen tunteet eivät olleet ihan samanlaisia. Historiankirjat kertovat, että vaikka Ståhlbergin kuivakasta ja hidasliikkeisestä olemuksesta sitä olisi vaikea uskoa, niin hän oli nuorena naistenmies, ja Ester oli tuolloin vain yksi monista valloituksista. Ester ei kuitenkaan unohtanut koskaan Ståhlbergia, ja kun he vuosia myöhemmin, molemmat leskinä ensimmäisistä avioliitoistaan, kohtasivat, Ester heittäytyi koko energiallaan uuteen rooliinsa. Ståhlberg oli ehtinyt kosia paria muuta naista ennen Esteriä, koska maa tarvitsi presidentinrouvan. Pariskunta kasvoi kuitenkin yhteen, energinen ja valovoimainen Ester täydensi hyvin julkisuutta vältellyttä ja änkyttävää miestään. Varakkaana leskenä Ester turvasi myös miehensä loppuelämän taloudellisen puolen, sillä presidentti oli asemastaan huolimatta melko vähävarainen.

Ester joutui kärsimään elämässään paljon. Ensimmäinen maan äitimme ei voinut saada biologisia lapsia, mikä satutti häntä kovasti. Ensimmäisen aviomiehensä kanssa Ester adoptoi kaksi lasta, joista poika kuoli 18-vuotiaana. Ståhlbergin lapset vihasivat äitipuolta ja tekivät hänen elämästään usein hyvin vaikeaa. Myös Esterin pieni tytär sai ylenkatseesta osansa. Vasta Esterin kuoltua lapset myönsivät toimineensa rumasti. Ester joutui mukaan myös miehensä kyyditysmatkalle, jonne hän lähti vapaaehtoisesti, vaikka vaarana oli hengen menetys. Ester katkeroitui poliittisesta parjauksesta ja koki, että hänen miehensä kykyä ei tarpeeksi hyödynnetty Suomessa presidenttikauden päättymisen jälkeen. Viimeisenä menetyksenä Ester joutui kokemaan sokeutumisen, joka päätti myös kirjailijan uran. Presidentti hoiti vaimoaan tämän viimeiset elinajat ja sai jäädä asumaan vaimonsa huvilaan loppuiäkseen myös tämän kuoltua.

Nyt kun kirjastoja on jälleen avattu, niin voin suositella tutustumaan Ester Ståhlbergin tuotantoon.

* * *

ester.jpg