Tänään vietettiin yrittäjänpäivää. Lapsena näin omassa suvussani monenlaista yrittäjyyttä, maa-, metsä- ja porotalousyrittäjyyttä sekä erilaista kauppaliiketoimintaa. Itse en koskaan ajatellut alkaa yrittäjäksi, vaikka joskus lapsena haaveilinkin nakkikauppiaaksi ryhtymisestä. (Mummi piti Kemijärvellä nakkikioskia.) Sivutoimisesti olen tehnyt lakihommia vuodesta 2011 lähtien, mutta oikeasti yrittäjänä olen toiminut vasta 2020 kesän jälkeen. On ollut sangen opettavaista nähdä ja kokea omakohtaisesti, mitä merkitsee, kun pitää maksaa alvit ja yelit ja suunnitella elämä siten, ettei voi varmasti tietää, että palkka tulee tilille taas kuukauden viimeisenä päivänä.
Kun työni eduskunta-avustajana päättyi keväällä 2019 tai kun palasin valtiovarainministeriön määräaikaisesta virastani takaisin Lappiin, niin jotkut taisivat vinoilla, että kyllä minulle on joku vihreä oksa etsitty. Mutta eivät ole "hyvät veljet" minulle työpaikkoja hankkineet. Edelleenkin jotkut luulevat, että minulla on joku virka ja ajattelevat, että teen lakitöitä vähän huvikseni. Kyllä se on vähäisten kokouspalkkioiden ja joidenkin kirjatulojen lisäksi nyt ainoa tulonlähteeni. Jäätyäni pois ministeriöstä ainoa ansiotyöni on ollut, kun olin kesällä 2021 vajaat 2 kk Kepun piiritoimistolla "kiireapulaisena", kun edellinen toiminnanjohtaja jäi pois ja uusi tuli tilalle. Yrittäjänä oleminen on ollut ajoittain stressaavampaa kuin olin kuvitellut, koska olin tottunut varmuuteen taloudellisten asioitteni hoitamisessa. Mutta toisaalta tämä on antanut vapautta suunnitella omaa aikatauluaan ja ennen kaikkea opettanut arvostamaan yrittäjyyttä ja etenkin pienyrittäjiä yhteiskunnan talouden pyörittäjänä ja hyvinvointimme mahdollistajana.