Setäni leski, entinen maatilan emäntä Aila Kaisanlahti o.s. Majava laskettiin tänään setäni Akselin viereen Honkakankaan hautausmaalle läheisten saattelemana. Valoisa muisto jäi jälkeen. Hän oli työteliäs, ahkera maa- ja porotilan emäntä ja matkailuyrittäjä, joka eli 66 vuotta onnellisessa avioliitossa setäni kanssa ja nyt 2 vuotta leskenä, kunnes pääsi jälleen sedän luokse. Akseli-setä uupui 89-vuotiaana 7.8.2019 pitkän sairauden jälkeen ja Ailan lähtökutsu tuli 90 vuoden iässä 19.10.2021 sydänkohtauksen jälkeen. - "Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." (Joh. 8:51)

Mietin, että moni muuttuu poismenonsa jälkeen kehutuksi. Ailasta ei kuitenkaan tarvitse lausua yhtään keksittyä kaunista sanaa. Hän oli aina sydämellinen, ystävällinen, hyvää tahtova ihminen. En muista häntä koskaan vihaisena tai katkerana, vaikka varmasti syytäkin olisi joskus ollut vaikeiden sairauksien ja rakkaan tyttären kuoleman johdosta. Jos minusta tai useimmista muista ihmisistä joku aikanaan haudalla sanoisi, että hänestä ei keksi mitään kielteistä, niin epäilemättä valehtelisi. Meitä voi aamulla alkaa haukkua ja illalla lopettaa, ja joka sana olisi totta. Mutta Aila oli aivan erilaista tekoa. Hänessä oli sellaista elämänmyönteisyyttä ja sisäistä lujuutta, jota vain harvoin tapaa. Siunattu olkoon muistosi.

Muistan Ailan jo varhaisesta lapsuudestani. Hänen kotiinsa Sammaleeseen oli aina tervetullut. Hän oli hyvin vieraanvarainen, vanhan ajan lappilainen maalaisemäntä. Aila oli myös hyvä käsityöihminen, ja hän valmisti erilaisia matkamuistoja miehensä kanssa pitämäänsä kauppaliikkeeseen myytäväksi. Vaikka viime vuosina muisti temppuili, niin sama sydämellisyys välittyi hänestä vielä viimeisinä elinviikkoina. Olen iloinen, että pääsin vielä käymään hänen kuolinvuoteellaan ja saimme rukoilla ja toivotin hänelle – näkemiin!