Kemijärven seurakunnan kirkkovaltuusto kokoontui tänään klo 17. Hautausmaita käsittelevän työryhmän kokous alkoi jo klo 15.

Koska on tapana, että kirkkovaltuuston puheenjohtaja aloittaa kokouksen hartauspuheella, niin pidin ensin lyhyen hartauden, jonka päätin vanhaan Mikael Agricolan rukoukseen.

Kokouksessa oli tällä kertaa esillä eräitä henkilövalintoja sekä viime vuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen. Kuten tapanani on ollut jo edelliskaudella ”rivivaltuutettuna”, niin kerron tässä jälleen lyhyesti kokouksen kulusta. Kirkkovaltuuston kokouksethan ovat julkisia, samoin siellä käytetyt puheenvuorot. (Vieläkin muistan erään kouluttajan, joka opasti, että kirkkovaltuuston kokouksista ei seurakunnan ”yhtenäisyyden” vuoksi saisi kertoa ulospäin kuin korkeintaan omat puheenvuoronsa. Ohje ei vastannut käsitystäni hengellisestä julkishallinnosta, ei vastaa edelleenkään.)

Kokouksessa käsiteltiin ensinnäkin muutamia henkilövaihdoksia. Mm. Pirjo Ilmoselle myönnettiin ero lapsityön johtokunnan jäsenyydestä paikkakunnalta poismuuton vuoksi.

Hieman erikoisempi eronpyyntö oli kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja, kirkkovaltuutettu Aulikki Imporannan ero. Hän pyysi eroa kaikista luottamustoimistaan ”korkean iän” (vähän yli 60 v.) sekä pitkän luottamushenkilönä toimimisen perusteella. Jälkimmäinen peruste ei ollut riittävä, sillä samassa tehtävässä toimimisen täytyy kestää vähintään neljä vuotta peräkkäin ja Imporanta on ollut kirkkovaltuutettuna ja neuvoston varapuheenjohtajana vasta vähän yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti (aiempi edellinen kirkkovaltuustokausi ajoittuu yli 20 vuoden päähän). Yli 60 vuoden iän perusteella ero toki myönnettiin.

En malta olla toteamatta, että Aulikki Imporanta sai melko hyvän kannatuksen viime seurakuntavaaleissa ja valittiin vielä tammikuussa jatkamaan kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana kirkkovaltuuston yksimielisellä päätöksellä. Kunnallishallinnon puolella hän on korkeasta iästään huolimatta viime aikoina ottanut vastaan useita vaativia tehtäviä, mm. kaupunginhallituksen jäsenyyden.

Kirkkovaltuustoon Aulikki Imporannan tilalle nousi Suomen Keskustan ehdokaslistan ensimmäinen varavaltuutettu Timo Kyyhkynen.

Neuvoston varapuheenjohtajuudesta jouduttiin äänestämään. Timo Kyyhkynen esitti tehtävään Tarja Perälää ja Saija Narkilahti esitti Esa Kangasta. Äänestyksessä Perälä valittiin 13 äänellä Kankaan 10 ääntä vastaan. Koska Perälä on toiminut varsinaisena jäsenenä neuvostossa, hänen paikkansa vapautui ja hänen tilalleen tuli valita uusi jäsen. Tarja Perälä esitti Kaisa Juujärveä ja Kristiina Lautamo esitti Eeva Heinosta. Tässäkin äänestyksessä jakauma oli samanlainen, Kaisa Juujärvi sai 13 ääntä ja Eeva Heinonen 10 ääntä.

Äänestyksissä toistui sama, sinällään mielenkiintoinen kuvio, että Keskustan ryhmän ehdokkaat eivät kelpaa Seurakunnan parhaaksi -ehdokaslistan ryhmälle, vaan he vievät paikat äänestykseen. Ymmärtääkseni äänestykseen mennään siinä toivossa, että Keskustan valtuutetuista osa sitten tukisi heidän ehdokkaitaan. Näin toki kävi nytkin, mutta äänten siirtymä ei ollut riittävä. Kuitenkin kyse oli Keskustan ryhmällä olleista paikoista, joihin ryhmä esitti omia ehdokkaitaan yksimielisen ryhmäpäätöksen jälkeen.

Kirkkovaltuustokauden alussa Keskustan ryhmä tarjosi neuvotteluissa Seurakunnan parhaaksi -ehdokaslistan ryhmälle kahta paikkaa kirkkoneuvostoon. Sukupuolijaosta ei kuitenkaan tullut yhteisymmärrystä. Neuvottelut katkesivat siihen, että yhteydenottopyyntööni ei enää vastattu, vaan asia vietiin valtuustossa äänestykseen. Suhteellisessa vaalissa Seurakunnan parhaaksi -ehdokaslistan ryhmä sai lopulta vain yhden paikan kirkkoneuvostoon, kun sopimuksella he olisivat saaneet kaksi.

Meillä on Keskustan valtuustoryhmä, joka kokoontuu kyllä ennen kirkkovaltuuston kokouksia, mutta meillä on täysi vapaus jättää eriävät mielipiteet asioihin. Siis samalla tavalla kuin kunnallishallinnossakin Kemijärvellä on Keskustan ryhmässä ainakin tähän asti saanut tehdä. Itsekin olen siellä joskus eriäviä mielipiteitä jättänyt. (Ja niistä voi toki olla monta mieltä, mutta kuitenkin on toimittu avoimin kortein.) Sellaista menettelyä en puolestaan pidä ryhdikkäänä, että ei ilmoiteta ryhmän yksimielisiin päätöksiin eriävää mielipidettä etukäteen, mutta äänestetään sitten vastoin ensin yhdessä sovittua kantaa ja poistutaan kokouksesta katsetta pakoillen.

Kirkkovaltuutettu Pirkka Aalto kysyi em. äänestysten yhteydessä kokouksen laillisuudesta, koska Aulikki Imporantaa ei ollut kutsuttu kokoukseen. Hieman erikoiselta kyllä tuntuu ajatella, että henkilö, joka itse on pyytänyt eroa kaikista seurakunnan luottamustehtävistä olisi halunnut tulla hetkeksi kokouksen alkuun ja poistua sitten eron tultua viralliseksi. Mitään estettä tällaiselle menettelylle ei tietenkään olisi ollut. Kuitenkin kokouksen sihteerinä toimiva Esa Kujala on hoitanut kokouksen kutsumisen hänelle ilmoitettujen esteellisyyksien perusteella, eikä minulla ole syytä epäillä hänen pitkään kokemukseen perustuvaa asiantuntemustaan. Totesin Pirkka Aallolle, että hänellä on toki oikeus tehdä valitus kokouksen kulusta, mutta että oman käsitykseni mukaan kokous on laillinen.

Henkilövalinnat ovat usein kipeimpiä kysymyksiä yhteisten asioiden hoidossa. Niissähän eivät riitele asiat, vaan nimenomaan henkilöt ovat vastakkain. Miksi tuo äänesti tuota toista eikä minua, voi ehdolla oleva pohtia. Miksi en kelvannut? Olen saanut huomata niin Kemijärven mittapuussa kuin suuremmissakin ympyröissä, että juuri henkilövalinnat aiheuttavat pahimmat katkeruudet ja mielipahat. Olen saanut havaita, miten joidenkin ihmisten suhtautuminen esim. allekirjoittaneeseen on muuttunut ystävällisyydestä ja kannustavuudesta avoimeen halveksuntaan ja katkeruuteen, kun olen ollut – tai minun on luultu olleen! – ”väärällä” puolella jossakin henkilövaalissa.

Uskon ja toivon, että tämänpäiväisistä henkilövaaleista päästään kuitenkin hyvin eteenpäin. Äänestykset sujuivat asiallisesti ja rauhallisessa hengessä. Parempana pidänkin sitä, että reilusti äänestetään ja uskalletaan olla eri mieltä kuin tehdään näennäisen yksimielisiä päätöksiä. Äänestysten käymisiä ja äänestystä esittäviä henkilöitä ei saa kirkon sisällä syyllistää. Äänestäminen on luonnollinen osa demokratiaa. Mutta äänestystuloksia ja tapahtumia äänestysten taustalla on tietysti voitava arvioida. Avoimen keskustelun kautta maailma rakentuu. Jos olemme toisen ihmisen kanssa eri mieltä, niin perustelkaamme, miksi olemme - sen sijaan, että sanotaan vain, että ole hiljaa ja ei "tuommosesta ruukata puhua".

Siirryimme sitten käsittelemään tilinpäätöstä ja toimintakertomusta. Talouspäällikkö Esa Kujala esitteli tilinpäätöstä ja kertoi seurakunnan taloudellisesta tilanteesta. Seurakuntamme tilanne voisi olla paljon huonompikin. Olemme menneet monien tunnuslukujen perusteella tarkasteltuna parempaan suuntaan. Taustalla on henkilöstön vähentyminen, metsänmyynti ja veronkorotus. Seurakunta tulee myös myymään jonkun verran rantatontteja, kun vain kaavoitustyö saadaan tehtyä loppuun. Kuitenkin jos muuttotappio alueellamme jatkuu nykyisenkaltaisena, niin suuria haasteita on edelleen edessä.

Kirkkovaltuustoryhmien edustajat käyttivät puheenvuorot, minkä jälkeen talouspäällikkö kommentoi niitä. Keskustan puheenvuoron käytti Jorma Särkelä, jossa hän muistutti ansiokkaasti siitä, ettei talouslukuja sovi pitää liian ruusuisina. Samalla hän toi esille lähetystyön tärkeyden kirkon toiminnan perustana. Tämän jälkeen alkoi yleiskeskustelu.

Kirkkovaltuutettu Pirkka Aalto esitti keskustelussa, että toimintakertomukseen sisältyneestä kirkkoherran katsauksesta jätettäisiin pois kaksi virkettä, jotka käsittelivät sitä, miksi tuomiokapituli ei pitänyt Kemijärven kirkkoherranvirkaan hakeneita kahta pappia kelpoisina virkaan. Perusteena oli mm. se, että nämä lauseet voisivat loukata näiden pappien intimiteettisuojaa.

Kysehän oli siitä, että auki tullutta kirkkoherran virkaa haki kaksi pappia, joista kumpaakaan ei katsottu vaalikelpoiseksi sen johdosta, että he eivät katsoneet voivansa suostua kaikkeen viran edellyttämään yhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa. Ymmärrän sen, että ns. perinteisen virkakäsityksen kannattajat kokevat joutuneensa kirkossa nurkkaan ajetuksi eikä tilanne ole kaikilta osin oikeudenmukainen heitä kohtaan. Mutta samalla on tunnistettava sekin, että mitkä olisivat tällaisen papin edellytykset toimia monipappisen seurakunnan kirkkoherrana. Mitä jos kappalaisen virkaan tulisikin tällaisen kirkkoherran aikana nainen ja kirkkoherra, hänen esimiehensä, ei suostuisi työskentelemään hänen kanssaan eikä tunnustaisi häntä papiksi? Kyllä se työyhteisöön aika hankalan tilanteen toisi.

Kirkkoherra Pentti Tepsa totesi, että teksti on hänen kirjoittamansa eikä hänen mielestään seurakunnassa saa olla mitään vaiettuja asioita, joista ei saa kertoa. Sitä paitsi Tepsan kirjoittamat asiathan olivat jo entuudestaan julkista tietoa ja kaiken lisäksi totta.

Olin itse hieman yllättynyt, että tällainen asia tulee ylipäätään keskusteluun. Totesin itse, että tekstihän on Pentti Tepsan laatima ja hän itse vastaa siitä, kun siinä on hänen nimensäkin, ja että vaatii kyllä oman keskustelunsa, onko kirkkovaltuuston edes mahdollista lähteä muuttamaan kirkkoherran kirjoittamia yksittäisiä lauseita.

Mielestäni sitä paitsi seurakunnassamme tapahtuneet papinvaihdokset ja niihin liittyvät tapahtumat ovat osa seurakuntamme historiaa, ja niihin liittyvät kysymykset on voitava mainita seurakunnan kertomuksissa. Vieläpä varsin olennaista sellaista. Kirkkoherran rooli on pienessä seurakunnassamme hyvin merkittävä. Meillä on ollut monia pitkäaikaisia ja voimakkaasti seurakunnan hengelliseen elämään vaikuttaneita kirkkoherroja. Edellinen kirkkoherra Lasse Marjokorpi palveli Kemijärven seurakuntaa muistaakseni lähes 30 vuotta ja on hyvin tunnettu henkilö hengellisissä piireissä valtakunnallisestikin. Kukaan ei voi vakavasti otettavasti väittää, että hänen työnsä Kemijärvellä ei olisi ollut hyvin merkittävää.

Niinpä hänen seuraajansa valinta on kysymys, joka kiinnostaa ja puhututtaa ihmisiä. Monet henkilöt ovat kysyneetkin, koska pääsemme uuteen kirkkoherranvaaliin. Tilanne on tällä hetkellä se, että tuomiokapitulin ehdokasasettelua koskevasta päätöksestä tehty valitus on hylätty hallinto-oikeudessa, mutta koska päätöksestä on edelleen valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, niin valinta venyy edelleen. Pentti Tepsa on ilmoittanut, että hän on jatkossakin käytettävissä vs. kirkkoherraksi, kunnes varsinaiseen kirkkoherran vaali käydään. Seurakunnan toiminnan jatkuvuuden kannalta pidän tätä hyvänä asiana, toivoen toki samalla, että seurakuntalaiset vihdoin pääsisivät äänestämään uudesta kirkkoherrasta.

Jouduin lähtemään kokouksesta kesken tämän yleiskeskustelun puoli seitsemän aikaan, jotta ehdin iltajunaan ja aamuksi Helsinkiin, jossa eduskuntatyöt jälleen odottavat. Kokouksen veti loppuun kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Irma Kortelainen, joka on luotettu ystäväni ja yhteistyötoveri monien vuosien ajalta. Soitin parille kirkkovaltuutetulle kokouksen jälkeen, ja he kertoivat, että kokouksessa oli käytetty runsaasti puheenvuoroja toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen ympärillä, mutta päätösesityksiä ei muutettu. Myöskään Tepsan lauseesta ei lopulta äänestetty.