2000045.jpg

23.10.2008

Kemijärvellä on käyty reipasta keskustelua kuluneen valtuustokauden tapahtumista, ja se on oikein. Äänestäjien tulee tarkastella, millaista työtä valtuutetut ovat tehneet, ketkä joutavat pudota ja ketkä ansaitsevat jatkokauden. Voimakasta mielipiteenvaihtoa on jatkuvasti aiheuttanut keväällä äänin 25-9 valtuuston hakema ja sittemmin hylätty hakemus Arktos Oy:n sellutehtaan pakkolunastuksesta. Massaliikkeen johtaja Juha Pikkaraisen mukaan valtioneuvosto olisi myöntänyt luvan, jos lunastusta olisi haettu yksimielisesti. Uskokoon, ken tahtoo.

Vasemmiston taholta ei näytetä kaihtavan mitään keinoja, kun halutaan loukata niitä valtuutettuja, jotka vastustivat entisen sellutehtaan pakkolunastusta, joka jo etukäteen tiedettiin lainvastaiseksi. Massaliikkeen piti olla poliittisesti puolueeton, sen johtajat jakavat nyt kuitenkin valtuutettuja jyviin ja akanoihin sen mukaan, kannattivatko he pakkolunastusta, jolla ei ollut mitään tekemistä työpaikkojen pelastamisen kanssa. Tuntui pahalta huomata, että kaikkien kemijärveläisten kunnioittaman, 95-vuotiaan kunnallisneuvos Mauno Jankkilan nimikin vedettiin mukaan vasemmiston propagandaan paikallislehtien yleisönosastoissa.

Kemijärven paikallislehdissä 23.10. Juha Pikkarainen syytti kunnallisneuvos Jankkilan poikaa, valtuutettu Kaarlo Jankkilaa "uuden tehdasprosessin" vastustamisesta. Mutta kun pakkolunastusta haettiin, ei silloin puhuttu mitään mistään prosessista, vaan väitettiin, että rahat lunastusta ja jopa mahdollista uutta tehdasta on hankittu rahoittajilta. Tähän "tietoon" nojautuen valtuuston enemmistö teki päätöksensä. Nyt on kysytty, puhuivatko Massaliikkeen johtohenkilöt totta luvatessaan rahoituksen olevan olemassa. Siihen pitäisi vastata eikä puhua asian vierestä.

Selluloosatehtaan hankkiminen Kemijärvelle oli menneiden sukupolvien voimannäyte. Siitä hengestä ja kotiseuturakkaudesta, jota silloin tunnettiin, on meillä nykyisillä sukupolvilla paljon opittavaa. Silloin oli Kekkonen presidenttinä, ei ole valitettavasti enää. Kulloisessakin ajassa pitää huomioida myös sen hetken realiteetit. Kuten Paasikivi sanoi, kaikki viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Työtä uuden työllisyyden ja myös puunjalostuksen jatkamiseksi on tehtävä Itä-Lapissa, mutta tosiasioihin nojautuen.

Omakin nimeni oli esillä viime vaaleissa valtuustosta pudonneen ja nyt jälleen paluuta yrittävän demari Markku Helistenin kirjoituksessa. Helisten oli onneton kuvitellut, että yliopistokoulutus tuo opiskelijalle viisautta ja sivistystä, mutta minun myötäni nämä harhakuvitelmat ovat särkyneet. Taannoin lehtikirjoitukseni oli kuulemma täyttä potaskaa, mutta sen enempää tätä väitettään Helisten ei vaivautunut perustelemaan. Siihen voi olla kaksi syytä joko hän ei 1.) kehdannut tai jaksanut esittää näkemyksiään tai ei muuten vain halunnut alentua tasolleni tai 2.) hän ei voinut kumota näkemyksiäni.

Kirjoituksessanihan kritisoin sitä, että tietyt vasemmistolaiset pyrkivät ohjaamaan Keskustan äänestäjiä kehumalla heille mieluisia valtuutettuja ja haukkumalla niitä, jotka eivät veljeile "vasenlaitaisten" kanssa. Helistenin mukaan: "Jannen huoli vasemmiston vallanhalusta on omituinen. Vaalithan on sitä varten, että kansa antaa valtaa kelle haluaa, eikä siitä ole valitusoikeutta." Näinhän asia onkin. Mutta Kemijärven vasemmisto ei ole tyytynyt siihen asemaan, jonka kansa on vapaissa vaaleissa heille antanut, vaan he ovat pyrkineet Keskustan kautta hankkimaan lisää vaikutusvaltaa. Tiedän tasan tarkkaan, että mm. Markku Helisten ja moni muu vasemmistolainen oli aikanaan kaatamassa Veikko Perälää ja valitsemassa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Heikki Nivalaa, koska tämä edisti heidän valtapyrkimyksiään.

 

20.10.2008

Tänään on siis 20. päivä lokakuuta. Ennakkoon on äänestänyt 29,9 % kemijärveläisistä. Hieno juttu. Tämä päivämäärä tuo jostain syystä aina mieleeni lapsuudestani sellainen välähdyksen, että pohdin yksikseni, onko syntymäpäivänä 20. vai 22. päivä. No, nyt olen sen jo oppinut. Se on siis 22. päivä.

Minulta on kyselty, minkälainen tuntuma on vaalituloksen suhteen. Sitä on tosi vaikea sanoa. Olen saanut kyllä paljon hyvää palautettu, mutta tuskinpa ne, jotka ovat kanssani eri mieltä lähettäisivät minulle suoraan negatiivisia kommentteja. En siis osaa arvioida, miten tulee käymään. Se kuitenkin on selvää, että ilman työtä ei tule menestystä.

Keskusta ei säilytä enemmistöään ilman työtä Kemijärvellä. Onko enemmistön säilyttäminen sitten itseisarvo? Monessa asiassahan Keskusta ei ole ollutkaan mikään enemmistö, kun osa ryhmästä on äänestänyt monesti yhdessä vasemmiston kanssa ja tämä "ryhmittymä" on muodostanut todellisen enemmistön. Tosin rintamalinjat elävät. Kuitenkin on linjoja, joissa Kemijärven Keskusta on ollut yhtenäinen. Yksi näistä on maaseudun yksityisteiden liikennöitävyydestä huolehtiminen. En ole itse asunut päivääkään taajama-alueen ulkopuolella, silti kannatan tätä palvelua lämpimästi. Kylät ovat jo tarpeeksi kärsineet, niiden elinvoimaisuus on koko kaupungin etu.

Vaalien alla keskustelu käy kiivaana ja kovillakin joskus ammutaan. No, ei siinä mitään pahaa ole. Kuitenkin pitäisi aina muistaa 1.) pysyä totuudessa ja 2.) perustella kantansa. Näiden kanssa on joillakin kannanottajilla joskus vähän ongelmia. Mutta politiikassa ja karaokessa kaikki saavat yrittää. Itsekin nuorena ja monessa asiassa kokemattomana olen varmasti monia opetuksia vailla. Pyrin kuitenkin ottamaan asioista selvää ennen kuin muodostan niihin kantani tai ainakin julkaisen mielipiteeni.

Kemijärven Keskustalla on upea ehdokaslista. Tiedän, että vasemmistolaisilla on todella harmittanut, että kaikesta haukkumisesta huolimatta saimme 42 ehdokasta. Muistan suurella kiitollisuudella heitä, jotka tekivät työtä tämän hyväksi. Vaikka listamme onkin hyvä, ei silti saa tuudittautua siihen, että se yksin riittää. Ehdokkaiden on tehtävä vaalityötä, mainostettava, kampanjoitava, tavoitettava ihmisiä.

Keskustan listalta löydät varmasti Sinulle sopivan ehdokkaan. Siellä on kokemusta, kuten "vanhat rouvat" Aulikki ja Kaarina, "kansan mies" Kassu Jankkila tai järjestön puheenjohtajana toimiva äitini Tarja Kaisanlahti. Ja uutta verta, kuten vaikkapa lukion lehtori Lea Mourujärvi tai viime keväänä aika monella laudaturilla kirjoittanut Iiris Jakola. Yksi vaalien yllättäjä voi olla vuoden 2002 seurakuntavaalien äänikuningatar Eeva Moilanen, rohkea ja asioihin perehtyvä kannanottaja. Tunnen Eevan ja myös hänen syvän hengellisen vakaumuksensa, voin suositella hänenkin äänestämistään. Enempää en jatka luetteloa, ettei joku loukkaantuisi, miksi ei mainittu. Kaikkia en voi tässä mainita, mutta monia muitakin voisin suositella.

Että ei muuta kuin äänestämään! Tiistaina vielä on ennakkoäänestys ja sunnuntaina varsinainen vaalipäivä. Valitaan rehellisiä, työteliäitä ihmisiä valtuustoon. Olemme kemijärveläisiä, emme saa tyytyä vähempään!

 

16.10.2008

Vaalien alla tulee monenlaisia ylilyöntejä. Päivän parhaat naurut tarjosi tällä kertaa (ja jälleen kerran) paikallinen Vasemmistoliitto, jonka vaalilehdessä oli toveri Pikkaraisen kirjoitus otsikolla "Ne seitsemän urhoollista". Näillä tarkoitettiin tietysti niitä Keskustan valtuutettuja ja varavaltuutettuja, jotka äänestivät sellutehtaan pakkolunastushakemuksen jättämistä vastaan. Eli Pentti Alajoutsijärvi, Aulikki Imporanta, Kaarlo Jankkila, Tarja Kaisanlahti, Tarja Perälä, Kaarina Soppela ja Teija Tohmola.

Kirjoituksessa väitetään, että lainvastainen pakkolunastus olisi myönnetty, jos valtuusto olisi ollut yksimielinen. Siteeraan toveria: "Jos Kemijärvi olisi yksimielisesti hakenut Kemijärven sellutehtaan pakkolunastamista, olisi valtioneuvoston ollut vaikea hylätä hakemus. Myönteisen päätöksen merkitys koko maalle olisi ollut valtava."

Jos tässä on nyt se toveri Pikkaraisen suurin ja mahtavin vaalivaltti, niin aika kevyeksi jäi. Kun luin kirjoituksen, tuli mieleeni kysymys: Voiko joku pitää kemijärveläisiä todella noin tyhminä? Idän suuri toveri, puhemies Maohan sanoi toki usein lähipiirilleen, että "pidetään kansa tyhmänä", mutta meillä on sentään länsimainen järjestelmä ja sivistys, niin että ihan mitä tahansa soopaa eivät ihmiset niele. Vasemmistoliiton ehdokaslistalla on myös lakimies, eikö hän olisi voinut neuvoa Pikkaraista, että ei hakemuksen käsittelyyn vaikuta, kuinka suurella tai pienellä enemmistöllä sen hakemisesta on päätetty.

No, tosipuheessa tietää toveri Pikkarainenkin, että pakkolunastuslupaa ei olisi voitu myöntää. Ja mitä jos se olisi myönnetty? Millä rahoilla kaupunki olisi tehtaan lunastanut, eihän toisen omaisuutta sentään ilmaiseksi oteta, vaikka toinen idän suuri toveri sitäkin harrasti 1930-luvulla, jolloin työläiset ottivat tuotantolaitokset omiin käsiin - millaista jälkeä siitä sitten tulikaan. Valtuusto haki kuitenkin paniikissa pakkolunastusta, vaikka kukaan ei kertonut, mistä rahat olisi saatu, tosin Heikki Nivala sanoi, että rahoitus on olemassa, mutta jälleen ilman mustaa valkoisella.

Toveri Pikkarainen toteaa, että "onneksi tässä kaupungissa on rehellisiä ja suoraselkäisiä ihmisiä, joihin kaikki kaupunkilaiset voivat luottaa." Näin on. Näiden henkilöiden joukkoon kuuluvat ne seitsemän keskustalaista valtuutettua, jotka kaikesta uhoamisesta ja rähjäämisestä huolimatta pitivät mielessään sen tosiasian, että ihmisille ei saa valehdella.

On totta, että sellutehtaan rakentamiseksi taisteltiin aikanaan pitkään ja hartaasti. M. O. Lahtelan elämäkerran tutkijana tiedän sen varsin hyvin. Inhimillisesti katsottuna tehtaan loppuminen oli suuri tragedia. Tuntui se pahalta minustakin, kun yli 20 vuotta olen kotini parvekkeelta nähnyt sellun valot, ja työntekijöiden ahdistusta en edes väitä voivani ymmärtää. Mutta kyllä kai muitakin tulevaisuudennäkymiä kaupungilla täytyy olla kuin sellukattila. Onko oikein, että koko Kemijärvi laskee kaiken yhden kortin varaan: joku uusi sellutehdas tai sitten ei mitään? Vielä kerran kysyn: Jos rahoitus uuteen tehtaaseen on olemassa, kuten Massaliikkeen johtajat lupasivat, niin miksi Arktosin tehdas olisi edes pitänyt pakkolunastaa?

Eli eivätköhän vasemmistolaisetkin tiedä, mikä totuus tässä asiassa on. Se vain on niin mukava vaalien alla koettaa kalastella irtopisteitä ja mikäs siinä. Keskustan valtuutetut, jotka eivät veljeile vasemmiston kanssa, pitäisi pitää pois vallasta, jotta punatähti loistaisi kirkkaasti myös tulevalla vaalikaudella. Sitäkin kannattaisi Vasemmistoliiton vaalityöryhmissä silti pohtia, että saadaanko verenpunaiseen koppaan ropisemaan kovinkaan paljon ääniä puhumalla silkkaa potaskaa.

2009344.jpg