Nykyinen ulkomaankauppaministeri, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen on mies, joka on herättänyt monenlaisia tunteita jo vuosikymmenten ajan. Häntä on lyöty ja vainottu ja julistettu poliittisesti kuolleeksi, mutta aina hän on pulpahtanut pintaan pullonkorkin tavoin. Syynä siihen on kestävä, alkiolainen linja ja Suomen itsenäisyyden vankkumaton puolustaminen.

Jo kuluneet ministerikuukaudet osoittavat, että ne lukuisat epä-älylliset argumentit, joita minäkin sain Kemijärvellä eduskuntavaalien alla kuulla, ovat osoittautuneet valheellisiksi. Ihmisten päähän yritettiin järjestelmällisesti kotiseudullani iskeä mantraa "ei ne länsirajalaiset meistä välitä" ja sain kuulla erään tahon levittäneen mm. tietoa, että "Väyrynen ei ole milloinkaan ottanut yöjuna-asiaan kantaa". Enpä tiedä, onko sitten Olavi Lahtelan päivien yksikään ministeri kantanut niin paljon huolta Itä-Lapin asioista, mitä Paavo Väyrynen on tehnyt. Kannatti keskittää suuri äänivyöry Paavolle, jotta ministerin paikka tuli kohdalle. Kannatti olla rohkeasti uskomansa asian puolella mahdollisesta painostuksesta huolimatta. Jos joskus kirjoitan muistelmat, niin ehkä sitten esimerkinomaisesti voi kertoa kaikesta siitä, miten alhaisia keinoja olen vaalikampanjoinneissa nähnyt käytettävän.

Tietysti Väyrystä saa vastustaa, enkä minäkään hänen kanssaan ole kaikesta samaa mieltä, mutta vastustus on tehtävä asiapohjalta. Viime viikkojen valtiollista keskustelua seuratessa voi kyllä vain todeta, että jälleen kerran, jälleen kerran Paavo Väyrysen osaksi on tullut lausua se totuus, josta vallanpitäjät vaikenevat. Siinä missä eräät ministerit jo esittävät erilaisten keskusten perustamista ulkomaisten maahanmuuttajien rekrytoimiseksi, on Paavo Väyrynen ainoana johtavana suomalaispoliitikkona uskaltanut kyseenalaistaa maahanmuuton ylistysvirren. Hän on saanut tietysti kovan ryöpyn haukkuja niskaansa.

Tietysti työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, se on selvä eikä Suomi koskaan ole ollut paikka, jossa olisi vain syntyperäisiä suomalaisia. Kuitenkin luulen, että suomalaisista työttömistä ei tunnu kovinkaan mukavalta kuunnella jatkuvaa tuskailua, kuinka paljon ja nopeasti ulkomaalaista työvoimaa tänne tarvittaisiin. Ja Keski-Euroopassa on nähty, että hallitsematon maahanmuutto tuo monenlaisia ongelmia, joita en usko valtaväestön haluavan Suomeen. Maailmassa on monia kulttuureja, se on rikkaus. Kuitenkaan ei voi olla itseisarvo, että ns. monikulttuurisuus alkaa kukoistaa jokaisessa kansallisvaltiossa, olletikin jos se tapahtuu valtion oman kulttuurin kustannuksella.

Paavo Väyrynen onkin uudessa haastattelussaan korostanut, että hän ei sinällään vastusta maahanmuuttoa. Samalla hän on lausuu kaksi lausetta, jotka ovat täyttä asiaa: "Meidän täytyy ensisijassa pyrkiä työllistämään omat työttömät. Meidän täytyy pyrkiä lisäämään syntyvyyttä, jotta olisi enemmän työvoimaa omasta takaa."

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on kommentoinut Väyrysen kannanottoja blogissaan seuraavasti: "Paavo Väyrynen tuli sohaisseeksi muurahaispesää puhumalla kriittisesti työperäisestä maahanmuutosta. Taivastelijat kävivät joukolla Väyrysen kimppuun. Minusta tuntuu siltä, että ministeri Väyrynen on aistinut Suomen kansan keskuudessa muhivat mielialat asian suhteen. Olennaista kysymyksessä on se, että mitä työperäisestä maahanmuutosta seuraa ja kenelle. En itsekään kategorisesti vastusta työperäistä maahanmuuttoa, mutta edellytän, että tulijat sopeutuvat Suomen oloihin ja noudattavat paikallista lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia."

Näissä kysymyksissä on varmasti moni muukin samoilla linjoilla, mutta sen sanominen ääneen ei ole valtaapitäville mieluisaa. Yhtä vähän kuin EU-perustuslain kieron uudelleenelvyttämisen kyseenalaistaminen. Suomen kansassa ja Suomen poliitikoissa ei ollut tarpeeksi voimaa itsenäisyyden puolustamiseen, mutta luotan siihen, että mahtava Britannian merenkävijäkansa ei alistu mantereelta tapahtuva hallinnon alle, kun ei ole tehnyt sitä ennenkään.