Kirkolliskokouksessa käsiteltiin eilen paljon huomiota herättänyt avioliittokysymystä, jonka suorana vaikuttimena on eduskunnan hyväksymä sukupuolineutraali avioliittolaki. Keskustelun pohjalla oli piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta, oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista sekä keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (kirkkohallituksen kirjeet).

 

Asiasta käytettiin viitisenkymmentä puheenvuoroa, jotka edustivat hyvin erilaisia todellisuuksia. On vaikeata nähdä, miten kirkko voi selviytyä tästä kysymyksestä yhtenäisenä. Kyse on äärimmäisen vakavasta asiasta, luterilainen kirkko Suomessa voi jopa hajota ja menettää asemansa kansankirkkona. Jumala meitä auttakoon ja näyttäköön oikean tien.

 

Oma lyhyt puheenvuoroni kuului seuraavasti:

 

* * *

 

Arvoisa puheenjohtaja. Ymmärtääkseni tähänkään asti papit eivät ole suorittaneet siviilivihkimisiä, vaan kirkollisia vihkimisiä. Olisi nähdäkseni täysin kestämätön ajattelutapa, että tämä uusi maallinen sukupuolineutraalilaki asettaisi kirkon papeille joitain uusia vihkimisoikeuksia, saati velvollisuuksia. Kirkon avioliittokanta on, kuten täällä on jo monta kertaa todistettu, täysin selvä, vaikka liberaaliteologialla sitä pyritäänkin jatkuvasti hämärtämään. Raamatun kanta avioliitosta on selvä. Kirkkomme paimenilla on nyt suuri vastuu toiminnastaan. Tällä asialla voivat olla hyvin suuret, jopa kohtalokkaat vaikutukset kansankirkkomme tulevaisuudelle. Toivon, että jokainen tiedostaa sen vastuun. Kiitos.