Neitsyt%20Maria%20Golgatalla.jpg

Katselin Internetin välityksellä pitkänperjantain jumalanpalvelusta Kemijärven kirkosta. Kiirastorstain ilta ja iltayö minulla menikin Valtioneuvoston Linnassa seuratessa Katrin avustajan roolissa euroryhmän kokousta. Kovia aikoja eletään.

Jumalanpalveluksessa, jota seurasin, luettiin evankeliumina kohta Jeesuksen ristiltä, jossa juuri ennen kuolemaansa Jeesus jättää äidistään Mariasta huolehtimisen opetuslapsensa Johanneksen vastuulle. Tämä sai mieleeni ajatukset Vapahtajan äidistä. Yksi haaveeni on jo pitkään ollut kirjoittaa joskus kirja tästä aihepiiristä, mutta aika näyttää, onko minulla koskaan siihen tilaisuutta.

Kirjoitan tässä nyt lyhyesti jotain omia ajatuksiani Mariasta ja tuntojani niistä asenteista, jota Herran Äitiä ja hänen hengellistä merkitystään koskeva keskustelu on minussa vuosien varrella herättänyt. En kirjoita tänä teologina, vaan yksinkertaisena maallikkona sillä vapaudella, joka jokaisella etsivällä ja pohtivalla ihmisellä on. Lopullista totuutta minulla ei tietenkään näihin asioihin ole. Mutta Raamatussa se on.

* * *

Siinä, missä etenkin katolisessa ja osin myös ortodoksisessa kirkossa Jeesuksen äidillä, Neitsyt Marialla on hyvin keskeinen rooli kirkon hengellisessä elämässä, on Maria monissa protestanttisissa kirkoissa lähes sivuroolissa. Usein protestanttisuudessa ja monissa vapaissa suunnissa varsinkin katolista kirkkoa leimataan suorastaan harhaoppisiksi heidän Mariaa korostavien opetustensa johdosta.

Oma kokemukseni luterilaisen kansankirkon parissa kasvaneena on, että Mariasta puhuttiin lähinnä joulun tapahtumien yhteydessä, mutta niissäkin etupäässä passiivisena sivuhenkilönä, jolle tapahtuu erilaisia asioita. Samoin mainittiin ehkä sana Kaanaan häistä ja sitten Maria seisoikin jo itkemässä Golgatan ristin juurella.

Sen sijaan, kun jo melko varhaisella iällä matkustelin monissa katolilaisissa maissa, näin kirkoissa paljon Mariaa esittäviä patsaita. Mietin, onko kyse siitä, että palvotaan patsaita ja kauan sitten kuollutta ihmistä, tavallista naista, jonka kautta toki Jumala teki suuria? Onko Maria saanut jotenkin vääränlaisen aseman ja korostuksen Vapahtaja-poikansa kustannuksella? Vai voiko Marian muistamisessa nähdä jotain hyvääkin?

Hyvin usein muistan kuulleeni luterilaista puhdasoppisuuttaan korostavien ihmisten puheista ja jopa saarnoista toistuvaa Marian teologisen merkityksen vähättelyä ja suoranaista kauhistelua siitä, kuinka katolisessa kirkossa palvotaan Mariaa ja rukoillaan häntä avuksi.

Epäilemättä monissa näissä puheenvuoroissa on kyse aidosta huolesta siitä, että evankeliumin ja kristinopin ylle asetetaan jotain sellaista, joka ei perustu Raamattuun ja peittää kristinuskon ydinsanoman jollakin turhanpäiväisellä.

Mutta joskus tuntuu, että onko taustalla edes halua ymmärtää Mariaan kohdistuvaa teologiaa muusta kuin omista ennakkokäsityksistä käsin. Joskus olen mielessäni pohtinut, että onko Marian vähättelyn taustalla jotain yleisempääkin halua vähätellä naishahmojen merkitystä kristillisessä perinteessä.

Minä olen konservatiivi, kuten kaikki tietävät. Suhtaudun nihkeästi kaikkiin nykyajan yrityksiin häivyttää eroja ja rajoja miesten ja naisten välillä. Sukupuolet ovat todellisuutta, miehet ovat miehiä ja naiset ovat naisia, Jumalan luomistyön tuloksena, ja hyvä niin. Mutta miehet ja naiset ovat Jumalan silmissä yhtä arvokkaita. Ja vaikka Herran kaksitoista apostolia olivatkin miehiä, niin Jeesuksen seuraajissa oli myös paljon naisia. He seisoivat ristin juurella silloinkin, kun Pietari oli Herransa kieltänyt ja Juudas kavaltanut. Naiset olivat myös ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia. Heidän joukossaan oli myös Herran Äiti, joka Raamatun todistuksen mukaan osallistui myös alkukirkon ensimmäisiin kokouksiin.

Suomen ev. lut. kirkon kirkolliskokouksessa, johon olen kuulunut nyt kahdeksan vuoden ajan, Marian merkitys nousi esiin, kun virsikirjaa uudistettiin. Ruotsinkieliseen virsikirjaan esitettiin otettavaksi mukaan Mariasta kertova virsi Stjärnan över havet. Äänestin virren säilyttämisen puolesta, mutta jäin häviölle. Monet teologisesti mielestäni paljon kyseenalaisempaa virttä kyllä sai pysyä mukana, jopa useiden ns. konservatiiviedustajien siunauksella.

Kirjoitin muistaakseni muistiinpanovihkooni hieman happamasti tämän jälkeen jotain siihen suuntaan, että luterilainen kirkko on kyllä valmis vesittämään avioliitto-oppinsa ja vaikenemaan pelastuksesta ja kadotuksesta – mutta sen verran luterilaisia ollaan vielä, että Mariaa ei sentään saa ylistää!

Toisaalta on mainittava, että suomenkieliseen virsikirjaan lisättiin kyllä samassa yhteydessä virsi 937 Ole tervehditty täällä, joka perustuu vanhaan Salve Regina -hymniin ja kertoo Luukkaan evankeliumiin viitaten Neitsyt Mariasta.

* * *

Yksikään sana ei ole Raamatussa turhaan. Ja kun Mariasta kerrotaan siellä monessa kohtaan, niin sillä on varmasti oma merkityksensä.

Maria oli tavallinen juutalainen nuori nainen, luultavasti vielä melkein tyttö, koska kihlaukset suoritettiin tuolloin hyvin nuorella iällä. Ja hänelle tapahtui se, mitä Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan:

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"

Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."

Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Hän olisi voinut sanoa toisin. Pelosta, häpeästä, mitä mahdollinen aviottoman lapsen syntymä niissä oloissa merkitsi, jos Joosef purkaisi kihlauksen raskauden takia. Pahimmillaan se olisi tarkoittanut eroa omasta yhteisöstä ja koko ennalta suunnitellun elämän pirstaloitumista. Mutta Maria vastasi nuo sanat, jotka kaikuvat rohkaisevina tässä kyynelten laaksossa vielä yli kahdentuhannen vuoden jälkeen – Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.

Se esikuva, se nöyryys ja samalla se varmuus, mitä Maria osoitti Jumalan hänelle valitseman tien edessä – voiko kukaan toinen ihminen antaa meille selkeämpää esikuvaa Jumalan tahdon seuraamisesta!

Mariaan on eri traditioissa liitetty monenlaisia ylistäviä adjektiiveja. On kuvailtu esimerkiksi, kuinka Jumala valitsi kauneimman, hyveellisimmän ja kaikin puolin ihanimman tytön maailmasta Poikansa äidiksi. Luin jostain kuvauksen, jossa sanottiin, että kun ihminen antaa lahjan jollekin tärkeälle lahjansaajalle, hän käärii sen kauniiseen paperiin. Kun Jumala antoi suurimman lahjansa, Kristuksen, ihmiskunnalle, valitsi hän upeimman mahdollisen naisen tämän lahjan kantajaksi.

Tällainen ylistys voi tuntua monesta meistä vieraalta eikä se olekaan varmaan tarpeellista, jos kohta siinä voi olla perääkin. Mutta oleellista on Marian antama esimerkki Jumalan tahdon seuraamisessa.

Kun Maria lausuu Raamatussa, että ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja”, niin ei se ole siellä turhaan. Marialla on oma erityisasemansa niin kauan kuin ihmissuku on olemassa täällä maan päällä.

Maria yhdistyi Jeesukseen niin veren sitein kuin kasvattajana – jolle Jeesus Raamatun mukaan oli kuuliainen (Luuk. 2:51) – joten Marian merkitys Vapahtajan äitinä tämän elämässä oli valtavan suuri. Vielä viimeisinä hetkinään ristillä Jeesus kantoi huolta Marian pärjäämisestä, ja antoi ohjeet äidistään huolehtimiseen.

Tässä Jeesus antoi myös väkevän esikuvan omaisista huolehtimisen tärkeydestä, vaikkei se ollutkaan pitkänperjantain tärkein sanoma.

Marian tapaamme myös Kaanaan häissä, joissa Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Tuolloin hän kannusti poikaansa aloittamaan sen elämäntehtävän, jota varten hänet oli maan päälle lähetetty.

Halki elämänsä Maria muisti kerran Jerusalemin temppelissä hänelle vanhan Simeonin lausumat sanat: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”

Tänä päivänäkin suhde Jeesukseen on koetuksemme – otammeko hänet vastaan vai kiellämmekö hänet? Meille käy uskomme mukaan.

Ja Marian sydämen läpi miekka kävi viimein Golgatan ristillä, pojan hirvittävää kidutusta ja teloituskuolemaa omin silmin katsellen. Moni suuria menetyksiä ja suruja kärsinyt kokee Marian itselleen hyvin läheiseksi.

On sanottu, että oman lapsen kuolema on pahimpia asioita, mitä ihminen voi kohdata. Isomummini hautasi elämänsä aikana neljä omista lapsistaan, yhden vauvana kuolleen ja kolme eri syistä nuorina aikuisina menehtynyttä. Kerrotaan, että monet kerrat hän käveli navettaan lypsylle laulaen kyynelten lävitse virttä: ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se…”

* * *

Monia kristittyjä on kiinnostanut myös sellaiset Marian elämään liittyvät tapahtumat, joista ei kerrota Raamatussa tai johon on annettu erilaisia vastauksia.

Eri kirkkokunnilla on erilaisia käsityksiä esimerkiksi Marian perhe-elämästä. Luterilainen kirkkokaan ei ole kiistänyt oppia Marian ikuisesta neitsyydestä. Toisaalta tuntuu näin tavallisen nykyihmisen näkökulmasta järjettömältä, miksi Joosef ei elänyt normaalia sukupuolielämää vaimonsa kanssa Jeesuksen synnytyksen jälkeen. Raamatussakin puhutaan Jeesuksen veljistä ja sisarista.

Yhtenä perusteena toisenlaiselle tulkinnalle on mainittu, että Jeesuksen sisarukset olisivat olleet leskeksi jääneen Joosefin lapsia tämän ensimmäisestä avioliitosta, ja että Joosef oli jo hyvin iäkäs mennessään Marian kanssa naimisiin. Ikään kuin Maria olisi ollut pikemminkin Joosefin hoitaja eikä aviopuoliso ja lasten äiti.

Minun on hieman vaikea kuitenkaan uskoa, että asia olisi näin, vaikka kieltämättä yksi todiste sen puolesta olisi siinä, että Jeesus antoi Mariasta huolehtimisen opetuslapsi Johanneksen vastuulle. Jos Marialla olisi ollut muita lapsia, eikö heidän olisi kuulunut huolehtia ikääntyvästä äidistä? Eikö olisi ollut esim. Jeesuksen veljelle, juutalaismiehelle häpeä, että joku vieras pitää ennemmin huolta hänen äidistään? Mutta ehkä tähänkin oli joku perusteltu syy. Kaikki, mitä Jeesus teki, oli oikeudenmukaista ja sillä oli oma tarkoituksensa.

Jätän tästä asiasta kiistelyn oppineille teologeille. Pelastuksen kannalta kysymys Marian muista lapsista ei ole tietenkään olennainen. Emmekä me muistele Mariaa etupäässä Joosefin vaimona, vaan Vapahtajan Äitinä.

Itse olen sinällään taipuvainen uskomaan, että Maria on aikansa kulttuurin ja juutalaisen uskon ihanteiden mukaisesti hyvin toimelias nainen, nöyrä ja vaatimaton, mutta myös luja ja päättäväinen perheenäiti. Luultavasti hän on vastannut sitä Vanhan Testamentin hyvän vaimon ylistystä, jossa kuvaillaan, miten ahkerasti ja neuvokkaasti nainen hoitaa moninaisia toimia.

Marian on arvioitu olleen noin kuusitoistavuotias Jeesuksen syntymän aikoihin. Kun Jeesus eli täällä maan päällä noin 33-vuotiaaksi, oli Maria Golgatan tapahtumien aikoihin noin 49-vuotias. Vanhan perimätiedon mukaan Maria kuoli 64-vuotiaana. Jos tämä pitää paikkaansa, niin Maria eli siis ylösnousemuksen jälkeen vielä noin viisitoista vuotta, ja oli epäilemättä hyvin kunnioitettu ja arvostettu hahmo alkukirkon parissa. Hänen on toisen perimätiedon mukaan sanottu asuneen Efesoksessa, toisen mukaan Jerusalemissa. Saattoihan hän olla vuorollaan molemmissa.

Muistan kerran kuulleeni vähän tökerön huomautuksen Efesosta vastaan, että ”kuvitteletteko, että Maria olisi lähtenyt sinne jonkun miehen perään”. Tällä tarkoitettiin sitä, että Maria olisi asunut apostoli Johanneksen luona. Ei tietenkään kyse ollut siitä, että Herran Äiti olisi lähtenyt romanttisessa mielessä häntä luultavasti noin kolmekymmentä vuotta nuoremman miehen matkaan, vaan siitä, että Kristus itse pyysi ristiltä Johannesta pitämään huolta hänen äidistään.

Raamatussa ei kerrota Marian kuolemasta. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko uskovat, että Maria otettiin ruumiineen taivaaseen niin, että kun ruumisarkkua ennen hautausta vielä avattiin, niin havaittiin se tyhjäksi. Uskokoon tai olkoon uskomatta kuka tahansa, mutta toisin kuin esimerkiksi apostolien luita on levitetty pitkin maailmaa, niin Marian ruumiista ei ole olemassa pyhäinjäännöksiä. Jos olisi, niin niiden kunnioitus olisi varmasti hyvin suurta ja keskiajan myrskyissä anekauppiaat olisivat tehneet sillä bisnestä. Mutta Marian ruumista ei ole väitettykään olevan missään.

Marian merkitys koko maailmanhistorialle on ollut valtavan suuri. Maria on tietääkseni edelleen maailman suosituin naisen etunimi. Mariaa esittäviä tauluja ja patsaita on tehty lukemattomia. Hänestä on laadittu lauluja, kirjoitettu kirjoja, tehty elokuvia. Tämä kaikki on aivan paikallaan, jos se tehdään vilpittömässä ja kunnioittavassa hengessä, muistammehan muitakin uskovaisia ihmisiä, jotka voivat tarjota meille esikuvaa. Mutta tämän kaiken on palveltava sitä tarkoitusta, mitä Maria itse epäilemättä meidän haluaa tekevän – edistää katseemme suuntaamista ja vahvistaa uskoamme Kristukseen.

* * *

Vaikka useimmat Raamatun keskushenkilöistä ovat miehiä, niin joskus on tehty oivallinen huomio, että siinä missä synti tuli ensimmäiseksi naisen, Eevan, kautta maailmaan syntiinlankeemuksen ja sen onnettoman hedelmän syömisen myötä – niin samoin myös pelastus on tullut maailmaan naisen, Neitsyt Marian, kautta.

Minua on jostain syystä aina koskettanut Neitsyt Marialle osoitettu Salve Regina -tervehdys, jossa ihmiskuntaan viitataan Eevan kadotettuina lapsina: ”Sinua huudamme, me Eevan karkotetut lapset, sinulle huokaamme vaikeroiden ja itkien tässä kyynelten laaksossa.” ja pyydetään, että Maria näyttää meille kohtunsa siunatun hedelmän, Jeesuksen.

Tietysti on kirkkokuntia, jotka yhdistävät Mariaan myös sellaisia traditioita, perimätietoa, joille on hankala löytää perustaa Raamatusta, siten, että niiden pohjalta on muodostettu erilaisia oppeja. Osa näistä tuntuu minustakin luterilaisena vieraalta. Mutta tämä ei saa merkitä sitä, että niiden takia vähättelisimme ja vieroksuisimme Marian asemaa omassa kirkossamme ja opetuksessamme ja ettemmekö voisi arvostaa muiden kristittyjen Mariaa kohtaan tuntemaa kunnioitusta, vaikkemme kaikissa yksityiskohdissaan sitä hyväksyisikään.

Mainittakoon, että myös Martti Luther ylisti Mariaa kristillisen uskon esikuvana. Marian ylistyslaulun selitysteoksessa Luther mm. kirjoitti:

”Maria opettaa meille, miten meidän tulee rakastaa ja ylistää pelkästään Jumalaa itseään oikeaa järjestystä noudattaen, niin ettemme etsi hänessä omaamme. Oikein ja pelkästään Jumalaa rakastaa ja ylistää se, joka ylistää häntä vain siksi, että hän on hyvä ja katsoo vain hänen pelkkään hyvyyteensä ja vain siitä löytää onnensa ja ilonsa. Tämä on korkea, puhdas ja herkkä tapa rakastaa ja ylistää, mikä hyvin sopii tämä neitsyen kaltaiselle korkealle ja ihanalle hengelle.”

* * *

Eräs keskeisimpiä Mariaan liittyviä oppeja on, että hän tuli Jumalan tahdosta raskaaksi Pyhästä Hengestä, eikä kenestäkään ihmisestä. Uskonpilkkaajat vitsailevat, että kyse oli teiniraskaudesta, jonka syyksi keksitty hätävale synnytti maailman suurimman uskonnon.

Moni kristittykin voi kenties vähätellä hieman tätä omituiselta tuntuvaa oppia.

Mutta Jeesuksen jumalallinen syntyperä on kuitenkin koko kristillisen uskomme ja oppimme keskiössä. Hän ei ollut vain ihminen

Samalla kun me luterilaiset kauhistelemme joitain niitä oppeja ja painotuksia, jotka kenties esim. katolilaisen tai ortodoksisen kirkon parissa tuntuvat meistä vierailta, niin on muistettava, mikä on Marian teologisen merkityksen tila omassa kirkossamme.

Vuonna 2013 tehdyssä kyselyssä ev. lut. kirkon työntekijöistä 67 % kertoi uskovansa vakaasti Jeesuksen neitseestä syntymiseen. Kolmasosa siis uskoi jotenkuten tai ei uskonut ollenkaan. Pappien keskuudessa luku oli vielä alhaisempi! Helsingin hiippakunnan työntekijöiden parissa tämä luku oli 51 %. Ja pahoin pelkään, että viime vuosina kehitys on mennyt vain huonompaan suuntaan.

Olisiko meidän syytä nähdä siis ensin hirsi omassa silmässämme ennen kuin lähdemme ottamaan roskaa toiselta pois?

Neitseestäsyntymistä on toki biologian lainalaisuuksien kannalta vaikea ihmisjärjellä hyväksyä. Jopa presidentti Kekkonen, joka oli uskovaisten vanhempien lapsi ja uskoi Jumalaan, tunnusti päiväkirjassaan, että neitseestäsyntyminen ei mahdu hänen päähänsä. Aiheen tähän pohdintaan hän sai siitä, kun vieressä seissyt Johannes Virolainen luki uskontunnustuksen kohtaa ”sikisi Pyhästä Hengestä” presidentin mielestä häiritsevän kovaäänisesti, kun he olivat yhdessä jumalanpalveluksessa.

Mutta vaikeahan on ihmisjärjellä ajateltuna ylösnousemustakaan hyväksyä. Sen puolesta on toki esitettävissä lukemattomia aihetodisteita – alkaen siitä, että jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, niin miksi roomalaiset ja fariseukset eivät olisi uutta uskoa torjuessaan yksinkertaisesti tuoneet esiin Jeesuksen ruumista? He tekivät kyllä kaikkea muuta, vainoja ja murhaamisia myöten, mutta eivät kunnolla edes yrittäneet osoittaa, että Kristuksen ylösnousemus olisi ollut satu. Usko olisi loppunut siihen ja alkukirkko jäänyt syntymättä.

Mutta sittenkin ylösnousemus on niin järjelle käsittämätön asia, ettei siitä voi saada ihmistä vakuutettua yksin näillä loogisilla todisteilla. Se on otettava uskon kautta vastaan. Ja se on kuitenkin paitsi pääsiäisen juhlan syy, niin koko kristinuskon, koko kristillisen maailman perustus.

Paavali kirjoittaa: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.” (1. Kor. 15:17-19)

Usko ylösnousemukseen on siis kaiken ydin. Jos emme usko, että Jeesus on noussut kuolleista, niin kaikki muukin kristinuskossa on turhaa. Ja jos siis voimme uskoa, ja kirkko julistaa ylösnoussutta Kristusta, niin paljon helpommin kai on voitava uskoa myös neitseestä syntymiseen. Jos Jumala on antanut ainoan Poikansa nousta kuolleista, niin ei kai sen rinnalla neitseestä sikiäminen ole edes mitenkään ylitsepääsemätön ihme!

* * *

Tietysti on oikein karttaa sellaista Marian palvontaa, joka nostaa hänet suurempaan asemaan kuin mihin Raamattu hänet asettaa. Mutta jos lähtökohtaisesti vähättelemme Herran Äitiä ja hänen merkitystään pelastushistoriassa ja esikuvana kristityn elämässä, niin en usko Jumalan katsovan sitä hyvällä.

Tiedän, että monilla kristityillä on perusteltuja vaikeuksia hyväksyjä toistensa kirkkokuntien Mariaa koskevia oppeja. Moni on kokenut esim. Marian synnittömästä sikiämisestä annetun dogmin suureksi esteeksi katolilaisten ja protestanttien välisen ekumenian edistämiselle.

Mutta kaikesta tästä huolimatta pidettäköön mielessä se, mikä kristillisyydessä on keskeistä: Golgatan sovitustyö – syntien anteeksi saaminen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tämä pelastava armo ei kysy minkään kirkkokunnan jäsenyyttä, vaan henkilökohtaista parannusta ja uskomista Jeesukseen omana Vapahtajanaan.

Marian kautta Messias tuli maailmaan, Maria kulki koko Jeesuksen kanssa koko matkan Betlehemin seimestä pääsiäisviikon kärsimyksiin saakka – ja viimein ylösnousemuksen todistajaksi. Maria osoittaa tänäänkin tietä Golgatan ristin juurelle.

* * *

Marian kiitosvirsi:

”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.”

(Luuk. 1:46-55)