Kirjoitukseni Metsälappalaispäivien lehdessä. Kyseinen tapahtuma järjestetään Savukoskella lauantaina 5.8. ja osittain jatkuu vielä sunnuntaina 6.8. Tervetuloa!

 

* * *

 

Olen kotoisin Kemijärveltä, jossa ei ole ollut enää vuosisatoihin lappalaisasutusta, enkä pidä minäkään itseäni ensisijaisesti lappalaisena, vaikka polveudun osittain tämän seutukunnan, Itä-Lapin, vanhoista metsälappalaisista suvuista. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että minulla ei olisi oikeutta minkäänlaiseen kiinnostukseen lappalaisuutta kohtaan, sen kulttuuriperinnön vaalimiseen ja esivanhempieni muiston kunnioittamiseen?

Polveudun osin vanhasta porotaloussuvusta, joka on pääasiassa etelästä tulleiden suomalaisten uudisraivaajien jälkeläisiä. Silti esipolvet ovat Lappiin tultuaan esim. omaksuneet alueen perinteisen elinkeinon, porohoidon, ja saamelaisperäisiä sanoja käytetään edelleen porotöissä. Myös sukunimeni, Kaisanlahti, tulee saamenkielisestä paikannimestä Kemijärven Soppelan kylässä, jossa lappalaisia on aikanaan liikkunut.

Toiselta puolelta polveudun kuitenkin useista vanhoista metsälappalaissuvuista, jonka edustajat asuivat pitkään Kuolajärven lapinkylässä, kunnes 1800-luvun alussa Miuluksen sukuun kuuluneet esi-isäni tulivat Kemijärvelle ja siirtyivät hankkimaan elantoa maanviljelyksellä.

Lappalaiskeskustelussa usein unohtuu se, että on olemassa myös meitä, joiden verenperimässä on kenties hieman enemmän lantalaista kuin lappalaista ainesta ja jotka emme hakisi koskaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon tai vaatisi suvuillemme muita oikeuksia perimämme perusteella, mutta joilla kuitenkin on myös paljon metsälappalaista perimää ja jotka asumme Lapissa ja joilla voi olla kiinnostusta tutkia, edistää ja vaalia esivanhempien kulttuuria. Tunnustetaanko tämä kiinnostus ja halu osallistua hyväksyttäväksi asiaksi? Olisiko meillä mahdollisuus esim. tulla mukaan kulttuuria koskeviin tilaisuuksiin? Pitää vaikka juhlissa metsälappalaista juhlapukua – vai pitäisikö pelätä, että joku alkaa syyttää, että kun en ole oikea lappalainen? (Vaikka tällainen "virallinen" käräjäluettelon saamelainen voikin olla asunut vaikka koko elämänsä Helsingissä ja olla verenperimältään 3/4 eteläsuomalainen ja siis "enemmän lantalainen" kuin minä!)

Ajattelen niin, että jos olen kasvanut ja elänyt elämäni paikkakunnalla, jota myös esivanhempani ovat asuttaneet, ja jos geeniperimälläni samoin kuin kotiseudullani on vahvoja yhteyksiä metsälappalaiseen kulttuuriin, niin minulla on oikeus tunnustautua heidän jälkeläisekseen ja vaalia tämän kulttuurin perintöä, tapoja, elämänarvoja, kotiseuturakkautta. Sen ei pitäisi uhata kenenkään ”virallisen” saamelaisen oikeuksia, vaan päinvastoin vahvistaa yhteistä tavoitettamme – metsälappalaisen eli toiselta nimeltään keminlappalaisuuden asemaa osana saamelaisuutta ja siten koko lappalaisen/saamelaisen alkuperäiskansan ja kulttuurin elinvoimaisuutta.

Nykypäivään saakka säilyneet alkuperäiskansat, vaikka toisten kulttuurien vaikutteita saaneinakin, avaavat meille näköalan edes hieman lähemmäs ihmiskunnan aamuhämärää kohti. Sanotaan, että tiede kehittyy, koska seuraava tutkija jatkaa siitä, mihin edellinen tutkimuksissaan pääsi. Mutta ihmisluonto ei kehity, koska jokainen sukupolvi haluaa tehdä itse samat virheet, jotka jo vanhemmat ovat aikanaan tehneet. Ehkäpä tiedon korkein aste olisi se, että voisimme oppia esivanhempiemme tekemisistä, heidän erehdyksistäänkin.

Oli suunnaton vahinko, että keminsaamen kieli hävitettiin aikanaan. Kun kristinuskon hyvää sanomaa levitettiin Lappiin, moni pappi opetti myös lapinkielellä. Mutta valitettavasti oli heitäkin, jotka yhdistivät vanhan kielen automaattisesti pakanuuteen. Myös maalliset virkamiehet vieroksuivat lapinkieltä. Kielteiset asenteet levisivät myös kansan pariin, jossa omia lappalaisjuuria alettiin hävetä.

Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana olen ollut paljon tekemisissä saamelaiskysymysten kanssa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että tällä hetkellä saamelaisuus näyttäytyy ulkopuolisille helposti vain katkerana riitelynä, kuka on oikea saamelainen, ja mitä mieltä ollaan ILO-sopimuksesta? Ja kukapa haluaisi sellaiseen riitapesään sotkeentua? Tärkeämpää olisi kuitenkin korostaa maamme ainoan alkuperäiskansan merkitystä rikkautena koko Suomen kulttuuriperimälle ja nähdä sen mahdollisuudet myös Lapin – kansainvälisesti ehdottomasti tunnetuimman maakuntamme – imagon ja markkinoinninkin rakentamisessa.

 

Janne Kaisanlahti

oikeustieteen maisteri