Tänään 8.3. on valtakunnallinen naistenpäivä. Sukupuolten tasa-arvon eteen on varmasti paljon työtä vielä tehtävänä, mutta pitää samalla muistaa, että Suomi ja Pohjoismaat ovat tässä asiassa olleet maailman edistyksellisimpiä. Meillä on vahva demokratian ja tasa-arvon perinne. Se on kulttuuri, josta saa olla ylpeä ja josta on pidettävä kiinni. Maahanmuuttajilla tulee olla oikeus omiin tapoihinsa niin kauan kuin ne ovat sopusoinnussa lakiemme kanssa, mutta minkään monikulttuurisuuden nimissä ei saa antaa jalansijaa kulttuureille ja sellaisten uskontojen ääritulkinnoille, jotka eivät tunnusta ihmisten tasavertaisuutta.

Yhtenä osoituksena sukupuolten tasa-arvosta on pidetty sukupuolikiintiöiden säätämistä erilaisiin toimielimiin. Olen itse suhtautunut tällaisiin kiintiöihin nihkeästi. Olisi parempi, että asenteet yhteiskunnassa saataisiin sellaisiksi, että tehtäviin valittaisiin aina aidosti paras henkilö sukupuolesta riippumatta. Kunnallishallinnossa sukupuolikiintiöistä en ole kokenut olevan paljonkaan hyötyä. Monesti ne ovat vaikeuttaneet hyvän ratkaisun syntymistä. Eikä ongelma ole aina se, mistä kaivetaan "kiintiönaiset". Jo vuosia sitten muistan, kun erästä toimielintä valittiin, että Keskustan sisäisessä äänestyksessä viiden eniten ääniä saaneen joukossa oli neljä naista ja yksi mies, mutta tätä tulosta ei voitu kunnioittaa, koska jouduimme nimeämään yhden äänestyksessä paljon ääniä saaneen naisen tilalle miehen, jotta tasa-arvolaki toteutuisi.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan yhteiskunnan tarkastelija todetakseen, että Kemijärvellä kunnallispolitiikassa on alkanut naisten aika. Tänään naistenpäivän kunniaksi Lapin Kansa julkaisi mielenkiintoisen haastattelun Kemijärven uudesta valtuuston puheenjohtajasta, Kaarina Soppelasta, joka on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä koko historiamme aikana. Valinta oli merkityksellinen, sillä valtuuston puheenjohtaja on luottamushenkilöiden hierarkian ykkönen. Kulloisestakin valtuuston puheenjohtajasta toki riippuu, minkälaisen roolin he ottavat. Kaarina Soppela ei varmasti tyydy harmaaksi ja hiljaiseksi. Se onkin oikein, sillä töihin hänet on valittu, aktiiviseksi käyntikortiksi Kemijärvelle! Kouluasioista olen ollut hänen kanssaan eri mieltä ja olen tulevaisuudessakin, mutta nyt on annettava kaikki tuki hänen työlleen Kemijärven keskeisimpänä luottamushenkilönä.

En valitettavasti muista, kuka niin kirjoitti (muistaakseni oli peräti kansanedustaja, mutta en uskalla sanoa varmasti), mutta olen lukenut erään omituisen syytöksen Keskustapuoluetta kohtaan. Nimittäin on väitetty, että Keskusta valitsee monissa kunnissa naiset varsinaisiksi jäseniksi luottamuselimiin ja näille miehen varajäseneksi, usein ko. naisen oman aviomiehen, ja naiset sitten jäävät kokouspäivänä kotiin ja mies tulee tilalle. Tällaista ei ainakaan Kemijärvellä tapahdu! Lisäksi olen iloinen siitä, että Kemijärvellä keskeisimpiä naispoliitikkoja ei ole valittu tehtäviinsä siksi, että he ovat naisia.

Eräs naishenkilö sanoi minulle kerran, että naisten ongelma on se, että he puukottavat toisiaan selkään, miehet sen sijaan verkostoituvat ja sopivat asioita veljellisesti saunailloissa: kun sinä tuet minua, niin minä tuen sinua... En tiedä, onko se näin. Kemijärvellä ainakin yhteinen hätä ja huoli kotiseudusta ovat yhdistäneet ihmisiä ja myös vastuunkantajia näinä aikoina. Jokainen tarvitaan töihin voimiensa ja kykyjensä mukaan. Niin miehet kuin naiset.

Näin naistenpäivänä täällä "Thatcherin valtakunnassa" tulee mieleen yhden vanhan lukiotoverini huomautus minulle. Hän on varmasti feministihenkinen tyttö ja paljon liberaalimpi kuin minä. Oli talvi 2003 ja kannatin Kaarinan Soppelan valintaa valtuuston puheenjohtajaksi, mutta tuolloin se ei onnistunut. Kun juttelin asiasta tämän ei-poliittisen ystäväni kanssa, hän totesi perusteluihini: "Ei sinua ainakaan voi sovinistiksi syyttää." Vaikka lauseessa oli hieman sellainen maku, että moneksi muuksi sitten voikin syyttää, niin minusta se oli yksi mieltä lämmittävimpiä kuvauksia, mitä olen itsestäni saanut kuulla.

Sananen myös muista ajankohtaisista asioista. Synkkien pilvienkin keskeltä välähtää joskus auringonsäteitä myös tänne selkosille. Eilen saimme kuulla hyvän uutisen, kun ministeri Paavo Väyrynen kertoi meille, että Kemijärven junarata tullaan sähköistämään vielä tällä valtuustokaudella. Hieman tästä oli jo kuiskeita kuulunutkin, mutta nyt se ihan virallisesti ilmoitettiin. Hieno ja tulevaisuudenuskoa luova uutinen. Itä-Lapin asiat ja erityisesti junayhteydet ovat saaneet hyvää julkisuutta alueen ihmisten aloitteellisuuden vuoksi, mutta merkitystä on myös sillä, kuka on päättämässä asioista hallituksessa ja ministerivaliokunnissa. Stora Enson ulkomaiden valloituksen aloittanut SDP voi nyt mellastaa oppositiossa miten päin vain, mutta minkälainen oli heidän liikeministerinsä kanta tähän rataan?

Kemijärven tilanteeseen Stora Enson viime syksynä ilmoittamien toimenpiteiden varjossa ei tietenkään sähköistettyä junayhteyttä voi pitää minään ratkaisuna. Se on kuitenkin omalta osaltaan rakentamassa elämänlankaa ja jälleen on lähempänä yhteys Murmanskin-rataan!

Paavo Väyrynen kuten muutkin keskustavaikuttajat ovat saaneet paljon ryöpytystä osakseen. Osittain samat ihmiset, jotka ennen eduskuntavaaleja toivoivat, että Paavo pysyisi jatkossakin Brysselissä ja poissa päivänpolitiikasta, syyttelevät, että hän on hiljaa ja näkymätön. Ymmärrän toki, että ihmisten viha kohdistuu helposti vallanpitäjiin näinä päivinä. Olen minäkin omaa puoluetta arvostellut aluepolitiikan otteen haparoitumisesta ja arvostelen vastakin. Mutta Paavo Väyrynen ei ole näihin tapahtumiin syyllinen. Välikysymyksessä opposition mukana äänestäminen olisi ollut populismia parhaimmillaan! Ja Paavo ei ole populisti. Sen sijaan, että hän lähtisi kosiskelemaan hetkellistä suosiota, hän tekee vastuullista työtä ja luottaa ihmisten älykkyyteen: ihmiset äänestävät eduskuntaan sen henkilön, jolla on parhaat edellytykset ajaa valitsijoidensa asioita.

Vuosi sitten käytiin eduskuntavaaleja. Muuan ajattelija kertoi minulle, että jos nyt pidettäisiin vaalit, niin valittaisiin aivan toiset ihmiset. Vielä en ole saanut tietää, ketkä olisivat olleet parempia edustajia kuin nykyiset edustajamme. Puhuminen ja tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Keskustan kohtalon ratkaisee se, miten Itä-Lapin tilanne lopulta ratkeaa. Ei voi olla oikein, että syöksykierre jatkuu vuosikymmen toisensa jälkeen. Kemijärveläiset ovat puolustaneet oikeuksiaan, se on hyvää työtä ja se on lisännyt painetta päättävissä elimissä. Tiedän, että kansanedustajamme tietävät hätämme. Paavo Väyrynen on ryöpytyksiin tottunut, mutta Janne Seurujärvi on ensi kauden edustaja. Hän on saanut paljon vihaisia lehtikirjoituksia osakseen (usein tietysti nimimerkillä, kuten on raukkojen tapa). Omalta kohdatani sanon, että luotan kansanedustajiimme ja toivon, että myös muut kansanedustajat ja ministerit ymmärtävät, että Itäkairaan kannattaa panostaa ja paljon.

Ja täytyy kai sanoa myös jotain tulevista vuoden 2011 eduskuntavaaleista, koska niiden suhteen on jo käyty keskustelua ja saatu merkittäviä tietojakin. Valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen on ilmoittanut olevansa käytettävissä myös tuolloin kansanedustajaehdokkaana. Ilmoitan jo tässä vaiheessa kannattavani häntä. Vastuulliseen ja tuloksia tuottavaan työhön tarvitaan tekijöitä. On myös kokemusta niin valtiollisesta toiminnasta kuin puoluetyöstä. Paavon aatteellisuuteen voi luottaa, pahin vihamieskään ei voi väittää häntä pohjimmiltaan vasemmistolaiseksi. Paavo hallitsee myös englannin kielen, mikä tänä päivänä ja EU-aikana on välttämätöntä uskottavalle kansanedustajaehdokkaalle.

Lisäksi on kuulunut kuiskeita, että myös Itä-Lapista kaavaillaan ehdokasta, tosin ei Kemijärveltä, mutta alueeltamme kuitenkin. Se on hyvä asia, Keskustan listan tulee olla alueellisesti kattava. Pienessä vaalipiirissä äänestän toki parhaana pitämääni ehdokasta oman vakaumukseni mukaan, mutta jos Itä-Lapistakin tulee hyvä ja rehellinen ehdokas, niin toivon hänellekin menestystä ja jopa läpimenoa. Ei mennä kuitenkaan vielä asioiden edelle - tärkeintä on nyt nähdä, miten Kemijärven kriisi ratkaistaan. Sitä ennen käydään kunnallisvaalit ja eduskuntavaalit. Ja seurakuntavaalitkin. Ja Koillismaan Osuuskaupan vaalit.

P.S. Muutoin olen sitä mieltä, että vastustan Pelkosenniemen pakkoliittämistä Kemijärveen. Samaan tulokseen päätyi taannoin myös Itä-Lapin kuntayhtymän hallitus äänin 8-1, 3 tyhjää. Pakkoliitokset eivät ole keskustalaista politiikkaa. Pelkosenniemeläiset ovat tyytyväisiä nykyisiin palveluihinsa - mitä me olemme sanomaan, että ne eivät riitä. Kemijärven isännät himoavat porkkanarahaa: sehän on korvamerkitty Pelkosenniemen tarpeisiin, mutta kuka maksaa lopulta Pelkosenniemen velat? Me. Eikä kemijärveläisiltä ole vaivauduttu kysymään edes kansanäänestyksellä mielipidettä asiasta.