Maailmalla kiertää tekstiviesti: "Uskomattoman rohkeiden ystäviemme tueksi Burmassa, laittakoot ihmiset ympäri maailman punaisen paidan päälle perjantaina 28. päivä."

Viime päivinä kaikkialla planeetallamme on seurattu jännityksellä tapahtumia, joita tuossa Suomesta katsoen varsin kaukaisessa Burmassa on esiintynyt. Kaikki tietävät, että maata on vuosikymmenten ajan hallinnut julma sotilasjuntta, joka ei ole piitannut vähääkään kansalaistensa oikeuksista ja mielipiteistä. Viimeisimpänä hullutuksenaan juntta siirsi maan pääkaupungin keskelle viidakkoa, jotta maata voisi varmasti hallita salassa.

Jos Internet on tuonut mukanaan paljon ongelmiakin, on se kuitenkin melkoinen kanava toteuttaa sananvapautta - tuota kautta maailmanhistorian tyrannien suuresti vihaamaan ihmisten perusoikeutta. Yksi kimmoke viime päivien mielenosoituksille oli juuri Internetin kautta levinnyt video sotilasjuntan johtajan, vihatun kenraali Shwen tyttären ylellisistä häistä. Häälahjoja annettiin kymmenien miljoonien dollareiden arvosta kansan nähdessä nälkää.

Kaikki maailman sivistysvaltiot tuomitsevat Burman sotilasjuntan toimet mielenosoitusten kukistamisessa. YK:n yleiskokouksessa presidentit Halosesta Bushiin ilmoittivat selvin sanoin vastustavansa tyranniaa. Kuitenkaan sanat eivät riitä, tarvitaan tekoja. Vaikka Burman oppositio saa sympatiaa kaikkialta, tulee tätä seuratessa niin voimaton olo, eikö kukaan voi tehdä mitään todella ratkaisevaa? Kansainvälinen yhteisö odottaa Burman kauppakumppanien, Kiinan ja Intian, ryhtyvän talouspakotteisiin. Euroopassa on esitetty jopa Pekingin olympialaisten boikotointia, mikäli Kiina jatkaa juntan tukemista ja esitys on aivan oikea.

Burma ei ole tyrannien mukaan Burma, vaan Myanmarin sosialistinen liittotasavalta. Kenraali Shwen arvonimi on rauhan ja kehityksen neuvoston puhemies. Ja kuin Orwellin romaanissa, totuus kauniiden nimien takana on tietysti täysin päinvastainen. Maassa vuonna 1990 järjestetyissä vaaleissa oppositio sai 83 prosenttia äänistä, mutta tästä raivostuneet sotilaat estivät vaalituloksen toteuttamisen ja oppositiojohtaja on saanut siitä asti istua neljän seinän sisällä. Nyt kansa on kuitenkin rohjennut lähteä kaduille marssimaan elämänsä ja vapauden puolesta. Tyrannian kahleissakin se on saanut viime päivinä kokea paitsi oman elinvoimaisuutensa myös sen, että kaikki maailman rauhaa rakastavat ihmiset marssivat sydämessään Burman kansan rinnalla oikeuden, vapauden ja totuuden puolesta.

Burman todellinen johtaja, kotiarestiin suljettu rouva Aung San Suu Kyi tunnetaan kaikkialla maailmassa kansalaisoikeuksien ja demokratian uhrautuvana taistelijana. Hän on ollut maassa lähes kaksi vuosikymmentä kotiarestissa näkemättä lapsiaan ja tänä aikana hänen miehensä on kuollut Britanniassa. Hän on valinnut kuitenkin taistelun kansansa vapauden puolesta. Hänen on lausunut mm. seuraavaa: “Valta ei turmele, vaan pelko. Vallan menettämisen pelko turmelee jokaisen vallanpitäjän. Mutta kaikkein musertavimmankin valtakoneiston alla rohkeus nousee aina uudestaan esiin, koska pelko ei ole sivistyneen ihmisen luonnollinen tila."

Alas tyrannia! Kauan eläköön demokratia ja vapaa Burma!