Tänään, 8.5.2009, monen suomalaisen pysähdytti suruviesti. Entinen kansanedustaja, valtioneuvoksetar Kyllikki Virolainen kuoli aamulla sydänsairauteen 85 vuoden iässä. Tämän tarmokkaan naisen elämänliekki oli hiipunut vähin erin eikä häntä enää noin neljän viime vuoden aikana nähty julkisessa elämässä.

Kyllikki Virolainen oli sodanjälkeisen Suomen merkittävimpiin valtiomiehiin kuuluneen Johannes Virolaisen (1914-2000) puoliso. Johannes Virolainen toimi kansanedustajana 42 vuoden ajan, useita kertoja ministerinä ja vuosina 1965-80 Keskustapuolueen puheenjohtajana. Virolaisen suurista ansioista itselleni ymmärrettävästi läheisin oli yliopistouudistus. Virolainen kehitti Urho Kekkosen ja muiden tuon ajan johtavien poliitikkojen kanssa koko maan kattavan korkeakouluverkon ja huolehti, että muutkin kuin "herrojen lapset" saattoivat päästä opiskelemaan yliopistoihin. En minäkään Lapin yliopistossa olisi saanut opiskella ilman näiden suurten valtiomiesten työtä.

Niin paljon kuin Kyllikki Virolainen rakastikin miestään ja vähätteli usein itseään tämän rinnalla, olisi todella suuri vääryys muistaa hänet "vain" Johanneksen puolisona. Kyllikki Virolainen, tuolloin vielä Stenroos, teki uran televisiossa monien suosittujen ajankohtaisohjelmien vetäjänä. Stalinistien vahvistaessa otettaan suomalaisessa kulttuurielämässä Kyllikki lähti ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Hän oli itse isänmaallisen, maaseutuhenkisen ideologian omaavana joutunut äärivasemmiston painostuksen ja uhkailun kohteeksi. Mutta Kyllikki ei taipunut ja teki vuonna 1977 historiaa nousemalla varapaikalta eduskuntaan ensimmäisenä keskustalaisena kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä.

Eduskuntavuosinaan Kyllikki Virolaisen elämässä alkoi tapahtumasarja, joka johti "kolmanteen elämään", kuten hän kutsui tätä elämänsä tärkeää ajanjaksoa, avioliittoa tuolloisen eduskunnan puhemiehen Johannes Virolaisen kanssa. Kypsässä iässä - Kyllikki oli 58 ja Johannes 68 - solmitusta avioliitosta tuli onnellinen, jota ihailtiin ja kadehdittiin kaikissa yhteiskunnan piireissä. Alku kyllä oli vaivalloinen. Johanneksen avioero ensimmäisestä vaimostaan Kaarinasta aiheutti Johanneksen putoamisen ensin Keskustan puheenjohtajan paikalta, sitten eduskunnasta. Johannekselle perinteisiin arvoihin nojanneena miehenä avioero oli raskas askel, kuitenkin hänen elämäkertaansa perehtynyt voi ymmärtää ratkaisun.

Minä olen vielä sitä ikäluokkaa, joka muistaa lapsuudestaan Johannes ja Kyllikki Virolaisen. Ei enää aktiivipoliitikkoina, vaan tasavallan "kuninkaallisina", monien tapahtumien ja juhlien keskipisteenä ja kansakunnan rakastamina seurapiirijulkkiksina. He olivat todella aikansa käsite. Myöhempinä vuosinaan Virolaiset kirjoittivat lukuisia kirjoja - Johannes etupäässä poliittisia teoksia, Kyllikki hyvin elämänmakuisia muistelmia ja ajatelmia. Niihin kannattaa tutustua.

Johanneksesta ja Kyllikistä kiersi kansan suussa monta hauskaa tarinaa, useimmat tosia. Johannes on kertonut kirjassaan mm., että kun hän avioitui Kyllikin kanssa ja toi tämän Vironperän emännäksi, antoi hän Kyllikin emännöidä tilalla vapaasti, mutta kahdella ehdolla: Vironperällä ei koskaan juotaisi alkoholia eikä käytettäisi margariinia. (Ehkä mainittu ohje kannattaa pitää itselläkin mielessä, siltä varalta, että joskus menee naimisiin.) Sydämen ohitusleikkauksen jälkeen Johannes joutui kyllä siirtymään margariiniin, mutta raittiudesta hän piti loppuun asti kiinni.

Johannes Virolaisen kuoltua Kyllikki keräsi vielä suuren murheen alla voimansa ja kirjoitti tuntemuksistaan kirjan "Neljännen elämän kynnyksellä". Sitten voimat uupuivat. Viimeisiä Kyllikki Virolaisen poliittisia toimia oli hänen toimintansa Anneli Jäätteenmäen tukijoukoissa valittaessa Keskustan ensimmäistä naispuheenjohtajaa vuonna 2002 sekä valittaessa Annelia Euroopan parlamenttiin vuonna 2004. Hämeenlinnan puoluekokouksessa näin Kyllikki Virolaisen. Lukuisat ihmiset tungeksivat tervehtimään häntä, kävelipä hän missä vain. Minäkin olisin halunnut, mutta en tohtinut. Hän näytti minusta samalta kuin valokuvissa.

Nyt Kyllikki Virolainen on ylittänyt iäisyyden rajan ja uskon hänen päässeen uskossa Jeesukseen kuolleen miehensä Johanneksen kanssa jälleen yhteen. Suomen kansa siunatkoon suuren valtiomiehemme ja hänen rakastetun puolisonsa muistoa!