Tänään tuli tieto, että pääministeri Sanna Marin jättää SDP:n puheenjohtajuuden eikä pyri myöskään enää ministeriksi seuraavaan hallitukseen. Voisi siis humoristisesti todeta, että Kesärannan bileet ovat ohi. Vaikka ei olisi Sanna Marinin politiikan kannattajia eikä pitäisi siitä, mihin suuntaan hän pääministeri-instituutiota vei, niin on annettava vilpitön tunnustus sille, että hänen vaikutuksensa Suomen politiikassa on ollut huomattava ja hänen pääministerikautensa ajoittui hyvin vaikeaan ajanjaksoon (korona, Ukrainan sota jne.) Omaa puoluettaan hän siirsi määrätietoisesti vasemmalle ja sai kansainvälisesti poikkeuksellisen suurta huomiota. Vain harva suomalainen politiikko on näin lyhyessä ajassa pystynyt piirtämään näin syvän jäljen yhteiskuntaelämäämme ja Suomen poliittiseen historiaan. Onko tässä jäljessä enemmän hyvää vai huonoa, siitä historia antaa aikanaan tuomionsa.

Eilen Suomen Nato-jäsenyys hyväksyttiin. Jotkut tuntuvat pitävän sitä suuren juhlan aiheena. Itsekin hyväksyn muuttuneen linjamme, mutta elämöintiin ei ole aihetta. Ilman Venäjän hyökkäystä Ukrainaan emme olisi Natoon liittyneet. Ja vaikka turvallisuuspoliittinen linjamme nyt muuttuu, niin muistetaan, että edelleenkin turvallisuutemme perustana on yleinen asevelvollisuus ja Suomen kansan maanpuolustustahto. Ei mikään vieras valtio. Ehrensvärdin sanoin: "Jälkimaailma, seiso tässä omalla pohjallasi..."