Tulevana kesänä minulla on ohjelmassa yksi uusi harrastus. Esiinnyn nimittäin Pohjanrannan kesäteatterissa Keminmaalla.

Pohjanrannan isäntä, tohtori Paavo Väyrynen pyysi minua näytelmään mukaan. Hän on itse myös kirjoittanut näytelmän. Kieltäydyin ensin useita kertoja ja sanoin, että tehtävään löytyisi varmasti parempia ja ennen kaikkea kokeneempia näyttelijöitä.

Paavo on kuitenkin tunnetusti vahva mielipiteissään, ja kun hän katsoi minun sopivan hyvin rooliin, niin lopulta suostuin. Vähän kyllä hirvittää ja jännittääkin, mutta täytyy ajatella siten, että jos kerran johonkin pyydetään, niin silloin kelpaan sellaisena kuin olen. Olen tuntenut Paavon jo reilut kymmenen vuotta ja luotan hänen harkintaansa. Tietysti alkaa kova työ roolin harjoittelemisessa.

Rooli ei ole aivan päärooli, mutta keskeinen rooli kuitenkin. Esitän nimittäin nuorta Paavo Väyrystä, poliittista uraansa aloittelevaa kansanedustajaa ja ministeriä.

Näytelmän aihe on Suomen poliittinen historia 1970-luvulta ja 1980-luvun alusta, sekä erityisesti presidentti Urho Kekkosen yhteiskunnallinen toiminta tuona aikana.

Pääosassa on tietysti Urho Kekkosen hahmo, jota esittää Paavo Väyrynen itse. Valtioneuvos Martti Miettusta esittää Mikko Lampela. Mukana on myös muita roolihahmoja, mutta en kerro siitä enempää, tulkaa itse katsomaan!

Minulla ei ole juuri aiempaa kokemusta näyttelijänä, mutta teatterimaailma ei ole aivan vierasta. Kirjoitin pienen näytelmän kemijärveläisestä muotikauppias Lyyli Perungasta, mikä esitettiin Lyylin elämäkerran julkaisun yhteydessä ja kerran myöhemminkin. Työn alla on myös koko illan näytelmä samasta aiheesta ja Kemijärven historiasta. Se on vain viivästynyt nyt monien kiireitteni vuoksi.

Näyttämöllä en ole näyttelijä kuitenkaan ollut paitsi lapsena koulun näytelmissä. Tietysti monissa luottamustoimissani olen joutunut esiintymään paljon suurillekin yleisöille.

Olen ollut lapsesta saakka ”väyrysläinen” ja tietääkseni jo ukkini isä tuki Paavoa vuoden 1970 vaaleissa. On tietysti kunniatehtävä yrittää näytellä nuoren Paavon roolia, vaikka monet puutteeni asiassa tunnistankin.

Kun tulin nuorena lukiolaisena mukaan kotikaupungissani Kemijärvellä puoluetoimintaan, niin eräs paikallinen keskustapoliitikko sanoi minulle, että ”Sinusta ei tule koskaan uutta Väyrystä”. – Eipä se ole tavoitteeni ollutkaan. Mutta tuntuu hauskalta ajatella, että sellaista kuitenkin nyt olen päätymässä näyttelemään!

Näytelmän ensi-ilta on 22.7. klo 18. Tervetuloa!

* * *

Joku voi pohtia, onko näytelmään osallistumiseni poliittinen kannanotto. Ei toki ole. Ajattelen asioista samoin kuin ennenkin. Paavohan on saanut paljon julkisuutta lähdettyään perustamaan uutta puoluetta, Kansalaispuoluetta. Olen sitä mieltä, että Paavon Keskustan nykyistä toimintaa kohtaan osoittama arvostelu tulisi ottaa vakavasti. Toivon, että nekin keskustalaiset, jotka eivät ole ilahtuneet Paavon puoluehankkeista, voisivat kuitenkin ennakkoluulottomasti pohtia, onko Paavo kritiikissä jotain opiksi otettavaa.

En ole itse vaihtamassa puoluetta. Olen liittynyt Keskustaan 9.5.2000 ja toivon, että suomalaisten maakuntien ääni, köyhän asia, sivistysliikkeen henki ja vakava ulkopolitiikka voivat tulla edistetyksi Keskustan kautta jatkossakin. Pysyn siis, kuten Paavokin on muuten keskustalaisia kannattajiaan kehottanut, Keskustan jäsenenä ja pyrin vaikuttamaan puolueen linjaan sisältäpäin alkiolais-kekkoslaisessa hengessä. Toivon muidenkin keskustalaisten niin tekevän.