Eilen kansanedustaja Kimmo Tiilikainen ilmoittautui vastaehdokkaaksi Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhoselle. On hyvä, että saamme äänestyksen. Se puhdistaa ilmaa ja puoluekokoustamme ei voine enää kukaan pitää minään "välikauden" puoluekokouksena. Puoluesihteerin vaihtaminen tässä tilanteessa, valmistautuessamma kunnallisvaaleihin, olisi kuitenkin sulaa järjettömyyttä.

Jarmo Korhonen on edustanut jämerästi kentän ääntä Keskustassa. Tämä on saanut aikaan monenlaista ihmettelyä mediassa. Korhosen tehtävä on puolustaa puoluekokouksen päätöksiä. Ei hän ole ominut kentän ääntä, vaan hän on käyttänyt sitä. Jos hän ei olisi niin tehnyt, tulisi hänet vaihtaa. Puhutaan, että Keskustassa on kaksi kärkeä, että pääministeri ja puoluesihteeri olisivat jotenkin vastakkaisia tahoja toisilleen. On kuitenkin ymmärrettävä heidän erilaiset roolinsa. Puoluesihteerin tulee pitää Keskustan kentän ääntä ja muistuttaa, mitä puoluekokouksissa on päätetty. Pääministeri taas johtaa hallitusta, jossa on monta puoluetta eikä Keskusta ole enemmistönä. Hallituksessa päätökset ovat usein kompromissiratkaisuja, joissa Keskustan kanta ei välttämättä tule sellaisenaan esille. Tämä on täysin luonnollista.

Ihmettelen, miksi puoluesihteerikisan haastaja ilmoittautui vasta nyt. Olisi ollut reilumpaa, että tieto olisi tullut aikaisemmin, olisi voitu käydä laajat kenttäkierrokset, kuten kaksi vuotta sitten. Tuolloin puolueväki sai rauhassa perehtyä ehdokkaiden näkökantoihin ja punnita rauhassa äänestyspäätöstään. Sanon myös suoraan, että vaalirahoitussotkun kaataminen Korhosen syyksi on vain yritys saada keskustelu pois ongelmien todellisista juurista.

Korhonen oli se mies, joka palautti puolueen luottamuksen presidentinvaalien murskaavan tappion jäljiltä. Hän on aloittanut järjestelmällisen työn modernin kunnallisvaalikampanjan rakentamiseksi. Nykypäivänä kansanedustajan työ on sen verran vaativaa, että täysipäiväinen puoluesihteeriys ei ole sen rinnalla juuri mahdollista. Oulun puoluekokouksessa 2006 Korhonen lupasikin, että jos hän tulee valituksi puoluesihteeriksi, niin hän ei asetu ehdokkaaksi eduskuntaan, ja tämän lupauksen hän piti, vaikka luultavasti hän olisi mennyt kirkkaasti läpi. Korhonen on kiertänyt kenttää antaumuksella ja häneen luotetaan.

Voi olla, että puoluejohdon suorittamassa äänestyksessä Korhonen ei tulisi valituksi. Vuonna 1981 Ahti Karjalainen oli eduskuntaryhmän suosikki, mutta 2/3 puoluekenttää edustavasta puoluekokousväestä äänesti Johannes Virolaista Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Nytkin uskon, että Korhosen jämerä, juureva ja rehellinen olemus muistuttaa meitä siitä, miksi puolueemme on perustettu. Köyhien ja sorrettujen ihmisten asialle, maakuntien tasa-arvon asialle, kodin, uskonnon ja isänmaan asialle! Keskusta ei myöskään ole mikään "lievä Kokoomus" eikä se saa sellaiseksi koskaan profiloitua. Keskustan aate ei ole tuontitavaraa sosialismin ja uusliberalismin lailla, vaan se on suomalaisuudesta syntynyt alkiolainen aate, ainutlaatuinen ja oloihimme hyväksi havaittu.

Siis kaikki keskustalaiset - huolehtikaa, että osastostanne on edustaja puoluekokoukseen. Tiedän, että kesällä on kiva tehdä kaikkea muuta kuin käydä kokouksissa, mutta nyt aate pyhä ja kallis velvoittaa! Ja yleensä puoluekokoukset ovat mukavia tapahtumia. Keskustassa on perinteisesti käytetty reipasta kieltä, kun valintoja on tehty ja puhdistettu ilmaa. Hyvä niin!


4.6.2008

Korhonen julkaisi tänään hyvän ja perustellun tiedotteen, joka kannattaa lukea. Puoluekokous ratkaisee, kuka pitää kentän ääntä seuraavat kaksi vuotta. Sitä ei ratkaise Keskustan eikä minkään muun puolueen johto ja yhtä vähän sen ratkaisee iltapäivälehdistö. Tänään ehdittiin jo spekuloida puoluesihteerin erolla. Miksi hänen tulisi erota? Hän ei ole tehnyt mitään laitonta, ellei sellaiseksi lasketa maakuntien ja syrjäseutujen ihmisten puolustamista! Keskustaväki näyttäköön puoluekokouksessa, että se itse on isäntä omassa talossaan!

Muistakaahan muuten äänestää Jarmo Korhosta Suomenmaan nettisivulla: www.suomenmaa.fi