pitk%C3%A4perjantai2021.jpg

Kävin tänään Pitkänperjantain iltana Sorsajärvellä, johon kotikyläni Leväranta etelälaidaltaan rajoittuu. Kahlasin lumihangessa rannalle setäni mökille ja paistoin makkaraa.
 
Minä en ole mitenkään esimerkillinen uskovainen, mutta 10.1.2001 sain tunnustaa Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni. Tämä päivä muistuttaa Golgatan ristillä vuotaneesta verestä, jossa on ihmiskunnan pelastus ja myös Suomen kansan toivo. Jokainen voi ottaa armon vastaan tai torjua sen. Tuolla Sorsajärven rannalla voin ajatella myös omia esivanhempiani, jotka saivat uskoa syntinsä hekin anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
 
Nuo maat, joilla kävelin, ovat aikanaan tulleet isoukkini ukin, Matti Gehörin (1850–1927) omistukseen vuonna 1880, kun hän oli uudisraivaajana asettunut Levärannalle. Nimi vääntyi kansan suussa Kihööriksi ja Kiheriksi. Minunkin pieni palstani, jonka aikanaan perikunnan maista ostin, on maakirjoissa nimeltään ”Sorsa-Kihööri”.
 
Matti polveutui alkujaan Miuluksen metsälappalaissuvusta, mutta hän otti sukunimen uuden asuinpaikkansa mukaan. Matti tuli uskoon lestadiolaisen herätyksen levitessä Tornionjokilaaksosta ympäri Lapinmaata. Hänestä tuli myöhemmin lestadiolaisen uusheräyksen saarnamies. Kotipirtissä pidettiin usein seuroja, jonne tuli vieraita kauempaakin. Hänen vaimonsa piti tärkeänä, että sunnuntai pyhitettiin ja etenkin pyhäaamuisin ei saanut tehdään minkäänlaista työtä, vaikka muuten työnteko olikin arvomaailmassa korkeassa kurssissa.
 
Isomummini Hulda Kaisamatti (1915–2009), Matin tyttären miniä ja myöhempi sukutilan emäntä, oli hänkin henkilökohtaisesti uskova kristitty. Mummin hautajaisissa pitämäni puheen päätin sanoihin: ”Kuolema ei ole kaiken loppu ja tyhjiin raukeaminen. Se on uusi syntymä, jota emme maallisin sanoin voi kuvailla. Eihän syntymättömälle lapsellekaan, joka ei ole nähnyt muuta kuin pimeyden äitinsä kohdussa, voisi kertoa ymmärrettävästi, millainen paikka maailma on. Mutta siitä voimme olla varmoja, että jos lähdemme tästä ajasta, emme omiin ansioihimme, vaan Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen turvaten, niin saamme lähteä yhtä iloiten ja riemuiten kuin mummi tästä ajasta lähti. Jeesus sanoi kerran Golgatalla toiselle kanssatuomituistaan: ’Totisesti, totisesti, vielä tänä päivänä olet kanssani paratiisissa’. Tammikuun 2. päivä tämä kävi mummin kohdalla toteen.”
 
Tällaisin ajatuksin tänä pitkänäperjantaina.