Tänään uutisoitiin Keskustan EU-vaalikannatuksen suoranaisesta romahtamisesta. Mielipidetiedustelun mukaan kannatuksemme olisi pudonnut jopa 3,6 %-yksikköä.

Tämä voisi johtaa jopa siihen, että saisimme vaaleissa vain kaksi edustajaa Euroopan parlamenttiin, kun meillä on nyt kolme ja tavoittelemme neljää.

Gallup-uutinen oli terveellinen muistutus monille keskustalaisille, jotka ovat tuudittautuneet ajatukseen, että tulevat vaalit kyllä voitetaan. Olemmeko liiaksi tuudittautuneet taas harhakuvitelmiin ja juhlineet etukäteen tulevia voittoja?

Toivottavasti gallupin myötä viimeisetkin keskustalaiset ymmärtävät, ettei oikea asenne ole sen hokeminen, että "kyllä meille hyvin käy, kunhan vaan Sipilän terveys kestää".

Puheenjohtaja tietysti kantaa ensimmäisenä vastuun puolueen tilasta, sen menestyksestä ja tappioista. Juha Sipilä on onnistunut yhdistämään puoluetta, joka oli aikaisemmin sisäisesti hyvin riitainen ja jonka eri linjausten kesken ei edes yritetty rakentaa luottamusta.

Keskusta on kuitenkin, tai ainakin pitäisi olla, mahtava kansanliike. Meidän kohtalomme riippuu eniten siitä, kuinka hyvin järjestöväkemme tuntee Keskusta-aatteen, kuinka hyvin järjestökoneistomme toimii ja kuinka paljon aatteemme näkyy puolueemme harjoittamassa politiikassa, käytännön teoissa.

Meidän on syytä muistaa, että takanamme on historiallinen eduskuntavaalitappio. Aatteemme on ainutlaatuinen ja perustamme oikea, mutta tämänhetkinen kannatuksemme on hyvin hauras. Niitä syitä, jotka johtivat vaalitappioon, ei kannata unohtaa. Tehdyt virheet on tunnustettava ja opiksi otettava. Onko menneisyyden virheistä tehty riittävää irtiottoa?

Oikein sydäntä kylmää joskus katsoa esimerkiksi, kuinka nykyisen hallituksen edustajat pääsevät ilkkumaan, että eihän kuntien pakkoliitoksia ole Suomessa tehty nykyaikana kuin yksi, Kiviniemen johdolla toteutettu Sipoon kunnan pilkkominen - ja vastauksena tähän keskustalaiset alkavat puolustaa tätä onnetonta päätöstä!

Luonnollisestikaan yhden kunnanosaliitoksen vertaaminen tämän hallituksen suurkuntakohellukseen ei ole oikein reilua.  Mutta totuuden siementä siinä on silti. Päätös oli huono ja yksi osoitus Keskustan oman ideologiansa vastaisesti harjoittamasta politiikasta. (Todettakoon, että ministerit Pekkarinen ja Väyrynen äänestivät tätä päätöstä vastaan.)

EU-vaaleihin keskustalaisten on mentävä tosissaan. Jos voitamme vaalit, saamme hyvät lähtöasemat myös eduskuntavaaleihin.

Olen kuullut viime aikoina paljon sellaisia arvioita, että Keskustan menestys riippuu siitä, kuinka hyvin puheenjohtaja pärjää julkisuudessa, vaalikeskusteluissa jne. - Tällaiset puheet, vaikka ne onkin usein lausuttu ystävällisessä ja hyväntahtoisessa mielessä, ovat vaarallisia.

On laiskuutta ja vastuunpakoilua pistää puolueen menestys tai menestymättömyys puoluejohdon tai puheenjohtajan piikkiin. Jokainen meistä keskustalaisista kantaa vastuun. Jokainen meistä on puolueen käyntikortti.

Nyt EU-vaaleissa jokaisen keskustalaisen on aktivoiduttava. Meidän on kampanjoitava tosissaan. On kerrottava vaaleista ja Keskustan vaihtoehdosta perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville, tuttaville, naapureille, työkavereille jne. - On mentävä mukaan vaalitilaisuuksiin ja jos löytää itselleen sopivan tai sopivia ehdokkaita, niin heidän puolestaan on tehtävä työtä.

Vaalivoitto ei synny hokemalla, kuinka hyvä ehdokaslista meillä on. Vaalityö on kovaa työtä.

Myös Keskustan paikallisten luottamushenkilöiden on tunnettava vastuunsa. Liian usein vastuu Keskustan näkyvyydestä eri tapahtumissa on harvojen järjestöaktiivien vastuulla. Sitten on koko joukko tätä väkeä, joka osallistuu tilaisuuksiin vain, kun he ovat itse ehdokkaana paikallisvaaleissa. Ärhäkästi vaaditaan kyllä luottamuspaikkoja, mutta kunnallisvaalien ulkopuolella talkooapun antaminen on nihkeää.

Ehdokkailla on tietysti erityinen vastuu. Jokaisen EU-vaaliehdokkaan tulee kiertää tilaisuuksissa ympäri maata. Ehdokkaiden on otettava kantaa ajankohtaisiin asioihin ja kerrottava perusteellisesti näkemyksistään yhteiskunnallisista asioista, erityisesti tietysti Eurooppa-politiikkamme suhteen. Jokaisesta ehdokkaasta on näyttävä, että he ovat tosissaan menossa Brysseliin. Ehdokkuus on vaativa luottamustehtävä, johon jokainen on vapaaehtoisesti pyrkinyt. Ehdokkuus on otettava todella vakavasti.

Jos joku ehdokas on mukana vain tehdäkseen persoonaansa tunnetuksi tuleviin eduskuntavaaleihin, niin vielä ehtii jäädä pois ja löytää tilalle uudet ehdokkaat.

Ehdokkaille ei kuitenkaan saa kaataa liian suurta kuormaa. Tukiryhmän merkitys on hyvin suuri. Ehdokkaita ei saa jättää yksin. Ehdokkaat tarvitsevat ihmisiä järjestämään tilaisuuksia, keittämään kahvia ja paistamaan makkaraa, jakamaan esitteitä, myymään kampanjatuotteita varainkeruuta varten tai pyytämään ihmisiä mukaan kampanjaan. Autonkuljettajana toimiminenkin on tärkeä osa vaalityön tekemistä. Toivon meistä kaikista keskustalaisista löytyvän nyt talkoohenkeä. Kyse on jälleen isänmaasta.

Keskusta on tehnyt paljon virheitä. Mutta mitä on Suomi ilman Keskustaa? Se on Kataisen hallituskausi näyttänyt ja se ei näytä kauniilta!

Keskustan "vanha isäntä" Paavo Väyrynen on näyttänyt nuoremmille jälleen mallia, miten kampanjoidaan. Hän on käynyt kuluneen viikon aikana pitämässä vaalitilaisuuden kuudessatoista eri Lapin kunnassa. Rovaniemellä hän kävi peräti kahdesti, osallistuen tänään lisäksi Rovaniemen markkinoille. Muki- ja kirjakauppa kävi vilkkaana! Seuraavien kolme päivän aikana Paavo kiertää Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa pitäen yleisötilaisuuksia yhdessätoista eri kunnassa.

On sanottu, että Keskustan sisällä on niin monenlaisia mielipiteitä ja että tämä olisi meitä vahingoittava asia.

Tämä on toki osittain totta. Esimerkiksi eräs Keskustan ehdokkaista ilmoitti kannattavansa sotilasliitto Naton jäsenyyttä, vastoin puolueen selkeää kantaa ja Paasikiven-Kekkosen turvallista linjaa pysyä suurvaltapolitiikan ulkopuolella. Mutta kuten ennenkin, Keskustan sisäisillä ratkaisuilla vaikutetaan koko maan suuntaan. Onhan Keskusta kaikkein suomalaisin puolue ja eniten maamme historiaa itsenäisyyden aikana muovannut poliittinen liike. Siksi haluamiaan näkemyksiä ja linjauksia voi vahvistaa myös Keskustan sisällä äänestämällä omaa linjaansa edustavaa Keskustan ehdokasta.

Ei sisäisiä erilaisia mielipiteitä kannata peitellä ja salata. Kyllä ne erot ovat olemassa. Pakottaminen samaan muottiin ei kannatusta nosta. Kansanliike ei voi olla koskaan täysin yhtenäinen eikä pidäkään. Mutta samalla täytyy tuoda esiin ja korostaa niitä asioita, jotka meitä yhdistävät. Tämä on tärkeä tehtävä niin puolueelta kuin myös sen sisarjärjestöiltä.

Kun toimimme meitä yhdistävän Keskusta-aatteen nojalla, aatteen aidosti tuntien, niin erimielisyydetkin on helpompi kestää. Kun jokainen keskustalainen voi kokea puolueen aidosti omakseen, niin vaalivoittoamme ei voi mikään estää.