paneelia%20seuraamassa.jpg
Rovaniemen kirkossa ottamani kuva, kirkkoherraehdokkaat istuvat alttarin edessä vastaamassa kysymyksiin.

 

Huomenna, maanantaina 22.2. alkaa ennakkoäänestys Rovaniemen seurakuntatalolla ja jatkuu perjantaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 28.2., jolloin äänestys alkaa kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen. Lisää tietoa kirkkoherranvaalista löytyy tuolta: http://www.rovaniemenseurakunta.fi/kirkkoherranvaali_2016/

 

Olisi ollut hyvä, että äänestyspiste olisi viety myös laajan Rovaniemen kaupungin eri maaseutukyliin. Vaalilautakunta päätti kuitenkin näin. Kannustan joka tapauksessa jokaista Rovaniemen seurakunnan jäsentä käymään äänestämässä. Jokainen 18 vuotta täyttänyt seurakunnan jäsen saa äänestää. Mitään kirjettä asiasta ei tule kotiin, vaan henkilötodistus riittää, kun menee äänestyspaikalle.

 

Kirkkovaltuusto päätti äänin 18–15 esittää, että äänestys annetaan edelleen seurakuntalaisten päätösvaltaan. Nykyinen laki kun mahdollistaa sen, että kirkkovaltuusto pyytää tuomiokapitulilta vaalia välillisenä – niin että kirkkovaltuutetut tekisivät valinnan seurakuntalaisten puolesta. Kirkkoneuvosto esitti kirkkovaltuustolle, vs. kirkkoherra Kari Yliräisäsen esityksen pohjalta, että vaalia pyydettäisiin pidettäväksi välillisenä (eli että kansa ei saa äänestää).

 

Itse olin ehdottomasti sillä kannalla, että valinta on pidettävä jatkossakin suorana kansanvaalina. Koska tuhannet aktiiviset seurakuntalaiset ovat halunneet ennenkin äänestää vaaleissa, niin en halunnut olla riistämässä heiltä oikeutta kutsua oma paimenensa.

 

Toisin kuin jotkut ehkä halusivat uskoa, niin emme me kirkkovaltuutetut ole niin paljon muita seurakuntalaisia tietäväisempiä, että meidän käsissämme valinnasta olisi tullut yhtään sen parempi. Valinnan ottaminen kirkkovaltuutetuille olisi sitä paitsi antanut mahdollisuuden monenlaiselle ”pelin politikoinnille.”

 

* * *

 

Tuomiokapituli asetti hakeneista ehdokkaista kolme vaalisijoille ja näiden kolmen pappismiehen välillä valinta tehdään. Ehdokkaat ovat Sauvo-Karunan kirkkoherra, teologian tohtori Kalle Elonheimo ensimmäisellä vaalisijalla, Rovaniemen vt. kirkkoherra, rovasti ja teologian kandidaatti Kari Yliräisänen toisella vaalisijalla sekä Kemijärven kirkkoherra, teologian kandidaatti Pentti Tepsa kolmannella vaalisijalla.

 

Vaalisijajärjestyksellä ei ole äänestyksen suorittamisen kannalta merkitystä. Joku on esimerkiksi kysynyt, että onko Pentillä mahdollisuuksia tulla valituksi, kun hän on vasta kolmannella vaalisijalla. Tässä on sekoitettu entiset ylimääräiset vaalisijasäännökset. Ennenhän tullakseen valituksi ylimääräiseltä vaalisijalta piti saada puolet kaikista äänistä. Nyt nämä kolme ehdokasta ovat kuitenkin kaikki samalla tasolla. Eniten ääniä saanut ehdokas tulee valituksi.

 

Kaikilla ehdokkailla on omat ansionsa ja jokainen varmasti kykenisi hoitamaan kirkkoherran viran. Kalle Elonheimo on ollut pisimpään kirkkoherrana ja hänellä on tohtorin oppiarvo. Kari Yliräisänen on taas työskennellyt pisimpään Rovaniemellä ja hoitanut täällä kirkkoherran viransijaisuutta useaan otteeseen. Molemmat ovat varmasti ansioituneita ehdokkaita. Kalle Elonheimoa en tunne henkilökohtaisesti. Kari Yliräisäsen olen tavannut useita kertoja Rovaniemen seurakunnan kirkkovaltuuston kokouksissa, joissa hän on edellisen kirkkoherra Riipisen sairaslomien ja nyt eron myötä toiminut vt. kirkkoherrana. Yliräisänen on suhtautunut meihin luottamushenkilöihin asiallisesti. Minulla ei ole moittimista Yliräisäsen toiminnasta, vaikka en olekaan aina kannattanut kaikkia vt. kirkkoherran esityksiä.

 

Itse olen kuitenkin päätynyt Pentti Tepsan tukijaksi.

 

Pentillä on takana monipuolinen työura. Syntyperäisenä lappilaisena hän tuntee maakuntamme erityisolosuhteet, mutta syvyyttä tähän kokemukseen on antanut myös työskentely Etelä-Suomessa. Pentti on myös hakijoista ainoa, jolla on papin lisäksi opettajan koulutus. Hänen monipuolinen työuransa sisältää 17 vuoden työskentelyn Rovaniemen seurakunnassa eri tehtävissä, mm. oppilaitospastorina ja aluekappalaisena. Aikanaan hän on työskennellyt myös Sallassa lyhyen aikaa kirkkoherran viransijaisena ja nyt Kemijärvellä ensin vt. kirkkoherrana ja sitten virkaan valittuna ja vihittynä kirkkoherrana, yhteensä nyt noin kolmen ja puolen vuoden ajan.

 

Jo oman kotitaustansa vuoksi Pentti ymmärtää Lapin Siionin moninaisuuden ja tunnistaa esim. erilaisten kirkkomme puitteissa toimivien herätysliikkeiden merkityksen ja suvaitsee näiden erilaisuuden. Pentillä on myös vahva kansainvälinen suuntautuminen, mikä on tärkeää näinä aikoina, jolloin Suomeen tulee väkeä hyvin erilaisista taustoista. Pentti on tehnyt evankelioimistyötä myös muslimien parissa, mikä voi tulevina vuosikymmeninä olla elinehto Euroopan kristillisille kirkoille.

 

Pentti Tepsan takana on laaja joukko hyvin erilaisia seurakuntalaisia, erilaisista hengellisistä taustoista, liberaaleja ja konservatiiveja ja erilaista herätysliikeväkeä sekä myös poliittisesti ihmisiä vasemmalta oikealle. Kansankirkko tarvitsee kirkkoherroja, jotka voivat yhdistää väkeä yhteisen katon alle.

 

* * *

 

Kävin tänään Rovaniemen kirkossa kuuntelemassa kirkkoherraehdokkaiden vaalipaneelia. Tämän paneelin seuraaminen varmisti sen, että olen valinnut itselleni sopivimman ehdokkaan. Otan keskustelusta esiin vain muutamia esimerkkejä.

 

Kysyttiin mm. seurakuntien hallintorakenneuudistuksesta, jota minä olen ollut kirkolliskokouksessa käsittelemässä ja kutsunut pakkoyhtymämalliksi. Saimme niukalla määrävähemmistöllä hankkeen nurin. Se olisi merkinnyt kaikkien Suomen seurakuntien pakottamista seurakuntayhtymiin ja valtavaa työtä uuden byrokratian parissa.

 

Tepsa ja Yliräisänen edustivat tässä lappilaista näkökulmaa ja puolustivat seurakuntien itsenäisyyttä. Rovaniemi ei tarvitse yhtymää ja Rovaniemen pienillä naapuriseurakunnilla tuskin on halu tulla liitetyksi Rovaniemen kylkeen lähes äänettömiksi yhtiömiehiksi. Tepsa muistutti, että Rovaniemen valinnoilla on suuri merkitys myös naapuriseurakunnille.

 

Varsinais-Suomessa kirkkoherrana työskentelevä Elonheimo puolestaan puhui yllättävänkin voimakkaasti tämän pakkoyhtymähankkeen puolesta. Elonheimo muisteli myös, että kaikki Oulun hiippakunnan edustajat olisivat vastustaneet esitystä. Näinhän asia ei ollut, vaan enemmistö Oulun edustajista äänesti pakkoyhtymämallin puolesta. Sitäkin kovempi oli siis vääntömme, että saimme hankkeen estetyksi. Todettakoon, että Rovaniemen rovastikunta vastusti esitystä yksimielisesti.

 

Myös avioliittokysymys oli esillä. Kysyttäessä, tulisiko kirkon vihkiä avioliittoon muitakin pareja kuin mies ja nainen, nostivat Tepsa ja Yliräisänen punaisen lapun osoituksena kannasta kirkon viralliselle avioliittokäsitykselle. Elonheimo sen sijaan ei nostanut ensin kumpaakaan lappua ja nosti lopulta molemmat. Ihmettelin, eikö näin tärkeään kysymykseen pidä rohjeta ottaa kantaa – riippumatta siitä, tuliko siitä ääniä vai menikö siitä ääniä.

 

Täällä Lapissa on perinteisesti puolustettu perinteisiä kristillisiä arvoja ja suon niin olevan vastakin. Kirkon avioliittokannassa miehen ja naisen välisenä liittona ei tietenkään ole kyse mistään seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä, kuten helposti maallistuneessa valtamediassa väitetään. Kyse on kirkon oikeudesta omaan oppiin ja uskoon siitä, miten Jumala on nähnyt hyväksi säätää.

 

Maallisen yhteiskunnan paineessa kirkko ei saa luopua omasta uskostaan ja opeistaan muissakaan kysymyksissä. Eivät alkukirkon apostolitkaan mukauttaneet mielipiteitään ympäröivän yhteiskunnan, kuten vaikkapa Rooman valtakunnan, tapoihin ja arvokäsityksiin. Jos olisi, niin tuskinpa kristityistä tänään enää mitään tiedettäisiinkään. – Eri asia sitten on, että kirkon on elettävä ajan mukana ja löydettävä koko ajan uusia toimintatapoja.

 

Uskon, että Pentin johtamassa Rovaniemen seurakunnassa kaikki ihmiset ovat kyllä tervetulleita seurakunnan tilaisuuksiin ja toimintaan, mihinkään henkilöön liittyvään syyhyn katsomatta.

 

Tärkeä painotus Pentiltä oli Internetissä tapahtuvan hengellisen työn kehittäminen. Siinähän hän on ollutkin uranuurtaja aiemmin Rovaniemellä pappina toimiessaan. Toinen mieliin jäänyt asia oli hänen kommenttinsa siitä, ettei kirkkoherran ole välttämätöntä saarnata aina pääkirkossa, vaan voi käydä myös Rovaniemen kylien kappeleissa. Kylissä tapahtuvaa hengellistä työtä, niin kotiseuroja kuin kappeleiden käyttöä, emme saa väheksyä. Jossakin Mikko Alatalon laulussa sanotaan, että ”Jumala maaseudun loi, ihminen kaupungin”, ja maaseudun kristillisyyden tavoista ja yhteisöllisyydestä olisi paljon kaupunkiseurakunnissakin opittavaa.

 

Ilahdutti luottamushenkilönä myös kuulla Pentin kertovan, kuinka esim. kirkkoneuvoston kokouskin – jota voisi pitää kovin puisevana ja hallinnollisena asiana – voi tuntua hänestä myös hengelliseltä kokemukselta. Pentti kertoi kokeneensa tuollaisissa tilanteissa, miten hienoa on, että monet ihmiset ovat valmiita käyttämään osaamistaan ja vapaa-aikaansa seurakunnan hyväksi.

 

Tämä oli tietysti kaunis tunnustus paitsi luottamushenkilöille, niin kaikille seurakuntaa ja kirkkoa palveleville maallikoille. Itse olen sellaistakin asennetta joskus kohdannut, että luottamushenkilöt ovat vain välttämätön riesa, mutta papin kannattaa nähdä heidät seurakunnan voimavarana ja sitouttaa seurakunnan työhön. Ja mitä paremmin hallinto toimii, sitä helpompi on yleensä myös seurakunnan ydintehtävää toteuttaa.

 

Yleisön joukosta esitettiin monia kysymyksiä. Yksi kysymys koski ehdokkaiden suhtautumista Israeliin.

 

Pentti Tepsa kertoi pitävänsä Israelin merkitystä hyvin tärkeänä ja olleensa maassa useita kertoja mm. Raamatun historian tutkimustyössä, jopa arkeologisilla kaivauksilla Israelin maaperää konkreettisesti omin käsin kaivaen. Pentti hallitsee myös sekä heprean että arabian kieltä.

 

Ehdokkaista Elonheimo ja Yliräisänen puolestaan painottivat Israelia hieman eri tavalla. He korostivat, että vaikka Jumalan ilmoitus Vanhassa Testamentissa onkin tapahtunut Israelin kansan kautta, niin nykyistä Israelin valtiota ei tule pitää sen kummempana kuin muitakaan valtioita. Elonheimo jopa toi Israelia esiin melko kielteisessä valossa sanoen, ettei Israelin harjoittamaa sortoa ja apartheidia tule hyväksyä. Enpä ole moista puhetta vielä ennen kuullut pohjoisen seurakunnissa papin suusta.

 

Tottakai Israelin kulloistenkin johtajien harjoittamaa politiikkaa on voitava arvostella. Kyllä sieltä arvosteltavaa löytyykin. Apartheid kuitenkin viittaa Etelä-Afrikan rotusortoaikaan ja vertauksena on sangen vääristävä Israelia kohtaan. Israelin kaikilla kansalaisilla on uskonnosta riippumatta täydet kansalaisoikeudet. Israelin parlamentissa istuu, samoin kuin Israelin armeijassa palvelee, muslimiarabeja. Missään muussa Lähi-Idän maassa ei ole niin toimiva demokratia ja laajat kansalaisvapaudet kuin Israelissa.

 

Israel on toki käyttänyt kovia otteita palestiinalaisterroristeja vastaan, mutta niin kauan kuin vastapuoli, Hamasin terroristijärjestö, ei tunnusta Israelin oikeutta olemassaoloon, on kohtuutonta vaatia Israelilta Hamasin hyväksymistä. Israel on myös Lähi-Idän ainoa maa, jossa vaikkapa naisten oikeudet tai seksuaalivähemmistöjen turvallisuus ovat kutakuinkin turvatut. Jokainen, joka haluaa Israelin maa-alaa entistä pienemmäksi, haluaa myös ihmisoikeuksien alaa pienemmäksi Lähi-Idässä. Näitä kysymyksiä ei valtamedia mielellään pidä esillä.

 

Itse näen, että Israelin valtion perustaminen viime sotien jälkeen, oli Raamatun mukaista Jumalan suurta suunnitelmaa. Se, että juutalaiset selvisivät lähes 2000 vuoden maanpakolaisuuden ja kaikkien vainojenkin jälkeen kansakuntana palaamaan omaan maahansa, on Jumalan ihme meidän päivinämme. Kun joku kysyy minulta todisteita Jumalan olemassaolosta, vastaan heille – katsokaa Israelia, he palasivat omaan maahansa Raamatun lupausten mukaan!

 

Pidän tärkeänä, että kirkkomme papit ymmärtävät Israelin merkityksen Jumalan lupausten täyttymisessä. Kyse ei ole Israelin valtion tai joidenkin Israel-myönteisten poliittisten linjausten kannattamisesta, vaan yleisestä asenteesta Israelia ja juutalaista kansaa ja sen paluuta kohtaan. Israelin siunaamiseen on Raamatun mukaan kätketty erityiset menestyksen lupaukset.

 

* * *

 

Vielä kerran siis kannustan kaikkia Rovaniemen seurakunnan jäseniä käymään äänestämässä. Ja jos et sattuisi olemaan Rovaniemen seurakunnan jäsen, niin voit kuitenkin vaikuttaa vaaliin puhumalla tuntemillesi seurakuntalaisille ja kannustaa heitä suorittamaan äänestysoikeutensa.

 

Koska äänestysaktiivisuus on yleensä melko matala, on jokaisella äänellä nyt paljon merkitystä. Lopullinen valinta voi syntyä hyvinkin pienellä ääntenerolla.