Aamun suru-uutinen nosti kyyneleet silmiini ja sai aikaan tunteen kuin maailman sydän olisi lakannut hetkeksi lyömästä. Eräs toisen maailmansodan jälkeisen maailmanhistorian suurimpia valtiomiehiä, Israelin presidentti Shimon Peres on poissa. Hänen elämänsä on ollut yhtä Israelin kansan ja valtion historian kanssa.

Hän varttui Puolassa, josta siirtyi vuonna 1934 Tel Aviviin. Suurena esikuvanaan hän piti isoisäänsä, kuulua rabbi Melzeriä, jonka natsit polttivat elävältä kotikaupungin synagogassa. Koko elämänsä Peres taisteli juutalaisen kansan ja Israelin valtion olemassaolon puolesta. Jo nuorukaisena hän tuli mukaan poliittiseen toimintaan vaikuttaen mm. 48 vuoden ajan kansanedustajana, eikä modernin Israelin historiassa ole yhtään merkittävää valtiollista tapahtumaa, jossa Peres ei olisi ollut mukana. Vuonna 1994 hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Ratkaisuissaan hän pyrki huomioimaan myös arabikansat, kunhan se ei uhannut Israelin olemassaoloa. Jopa hänen pitkäaikainen vastustajansa, Palestiinalaishallinnon johtaja Abbas on tänään kuvaillut Peresin poismenoa menetyksenä ihmisyydelle. Hänen elämäntyönsä tulee inspiroimaan ihmiskuntaa vielä vuosisatojen ajan.

Todettakoon vielä tässä, että Peres oli paitsi poliitikko ja sotilas, niin hyvin luova ihminen. Hän kirjoitti poliittisten kirjojen lisäksi myös suuren määrän runoja. Hänet tunnettiin myös hyvin optimistisesta elämänasenteestaan, ja hän mieluusti lainasi kertomusta taiteilijasta, jolta oli kysytty, mikä on hänen paras taulunsa? Taiteilija oli vastannut: "Se, jonka maalaan huomenna."

Rauha suuren valtiomiehen muistolle. Peres on kuollut, Israel elää!