Tänään kello kahdeksan suljettiin Kemijärven kirkon ovet. Äänestysliput on nyt pudotettu uurnaan, vaalit on käyty. Muissa Lapin kunnissa Ylitorniota ja Posiota lukuun ottamatta äänestys jatkuu vielä huomenna. Olen useaan otteeseen vaalien alla ihmetellyt ja paheksunutkin sitä tapaa, jolla äänestys on täällä pidetty ikään kuin salassa eikä menty kauppakeskukseen, kuten monissa muissa kunnissa. Sen vuoksi tässä on ehdokkaiden täytynyt pitää ääntä senkin edestä. Muutoin vaalit ovat menneet hyvin ja asiallisesti, sopuisassa ja rakentavassa hengessä. Vaikka erilaisia näkemyksiä meillä varmasti on, niin loka ei ole lentänyt, vaan olemme kampanjoineet hyvillä mielin.

Tunnen suurta kiitollisuutta niitä omaisia, sukulaisia ja ystäviä kohtaan, jotka ovat osoittaneet minulle tukensa näissä vaaleissa, käyneet äänestämässä ja puhuneet puolestani. Erityisen ilahduttavaa on ollut, kun olen saanut kuulla jonkun minulle jopa täysin tuntemattoman kertoneen antaneensa ainoan äänensä minulle. Se tekee nöyräksi. Eikä tässä julkisessa työssä useinkaan kiitosta saa, niin että semminkin ne lämmittävät.

Ehdokkaana oleminen on mitä mielenkiintoisin kokemus. En olekaan ollut ehdokkaana koskaan ns. julkisissa vaaleissa (ainoastaan Kemijärven lukion oppilaskunnan vaaleissa) enkä siis varsinaista kannatustani mittauttanut. Ehkä joku luulee, että koetan saada mahdollisimman kovan äänimäärän näissä seurakuntavaaleissa pyrkiäkseni siten kohti eduskuntaa. Se ei ole tavoitteeni, kyllä minulla vielä sen verran on järkeä päässä.

Seurakuntavaalit ovat luonnollisesti muutoinkin poikkeavat vaalit verrattuna valtiollisiin ja kunnallisiin. Niissä on kyse Jumalan valtakunnan työstä. Uskossa poisnukkuneet omaisemme ja esi-isämme ovat sitä perillepäässyttä seurakuntaa ja me vielä täällä vaeltavat kuulumme siihen maanpäälliseen seurakuntaan. On jotenkin hieno tunne ajatella, että esimerkiksi isomummini Huldan isä, Frans Kostamovaara, oli aikanaan Kemijärvellä kirkkovaltuutettu ja turvasi samaan Jumalaan ja Jeesukseen, joihin minäkin syntinen ihminen saan turvani pistää.

Virren sanoin:

1.
Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.

2.
Sukupolvet ennen meitä
taivasteitä
sanan turvin kulkivat,
lampun viimein sammuessa
Jeesuksessa
silmät uneen sulkivat.

3.
Nyt on päästy luokse Herran,
joka kerran
kaikki osti verellään.
Hän on vienyt seuraajansa
armostansa
iloon, rauhaan, elämään.
4.
Täällä nyt me vuorostamme
vaellamme
tietä sukupolvien,
niin kuin lapset aikanansa
taivaltansa
käyvät meitä seuraten.

5.
Johda, Herra uskollinen,
armollinen
kotiin kaikki kulkijat.
Matkan jälkeen taivaassasi
kiitostasi
sukupolvet laulavat.