"Memento mori", eli "muista kuolemaa", sanoivat muinaisten roomalaisten voittokulkueessa juhlitun soturin tai valtiomiehen takana seisovat orjat. Sanonnan tarkoitus oli varoittaa juhlittua henkilöä ylpistymästä. Vaikka olisi kuinka suuri onnistuminen ja takana, oli tulevaisuus silti yhtä epävarma kuin kenellä tahansa. Meille kenellekään ei ole luvattu huomista päivää.

Usein ihminen muistaa kuolevaisuuden hetkellisesti, kun joku läheinen menehtyy. Samoin kansalliset suuret tragediat voivat havahdutaa ihmisiä. Elämä on hauras ja jokaisen tulisi olla valmis siihen, että kutsu voi tulla koska tahansa. Miten meille käy lähtömme jälkeen? Olemmeko siihen valmiit?

Imatralla tapahtunut kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja kahden toimittajan murha on järkyttänyt ihmisiä kaikkialla Suomessa. Teko ei ollut ilmeisesti poliittisesti motivoitunut, mikä korostaa, miten arvaamatonta elämä kenen tahansa kohdalla voi olla. Tietysti, jos meillä olisi Suomessa kunnon rangaistukset, niin tämä jo aiemmin ihmisen tappamista yrittänyt murhaaja, ei olisi päässyt vapaaksi noin pian entisen tekonsa jälkeen. Tai jos hän olisi päässyt riittävien mielenterveyspalveluiden piiriin, niin ehkä silloinkin veriteot olisivat jääneet tekemättä.

* * *

Viime päivinä on tapahtunut maailmanpoliittisesti tunnettujen henkilöiden poismenoja.

Kuuban entinen presidentti ja maan vallankumouksen henkinen isä Fidel Castro kuoli 90-vuotiaana. Moni Amerikan presidentti koetti hänet syrjäyttää ja kaiketi myös hoitaa pois päiviltäkin, mutta Castro pysyi valtaannousunsa jälkeen hengissä 11 USA:n presidentin aikana.

Fidel Castro oli julma diktaattori, jonka elämäntarinaa ei kannata vallankumousromantiikalla kaunistella. Toisinajattelijoiden kohtalo maassa ei ole ollut kadehdittava. Demokraattisia vaaleja ei ole edelleenkään pidetty. Toisaalta on tunnustettava, että monessa maassa useimmilla vähäosaisilla menee huonommin kuin Kuubassa. Maan terveydenhoito ja koulutusjärjestelmä on saatu verrattain hyvälle tasolle.

Castro poikkesi monista muista kommunistijohtajista myös siinä, ettei hänen suuresta henkilökultistaan huolimatta Kuubaan ole sallittu pystytettäväksi Castron patsaita tai tehty muitakaan julkisia rakennuksia hänen kunniakseen. Tämä on kuulemma nimenomaan Fidel Castron oma toivomus. Myös hautajaismenot olivat vaatimattomat huomoiden hänen poikkeuksellisen vahvan aseman. Hautakivessäkin on vain yksinkertainen teksti: "Fidel".

Keväällä Castro piti viimeisen julkisen puheensa. Hän totesi, että pian hän on kuin kuka tahansa edesmennyt, mutta kommunistiset ajatukset jäävät elämään. Näin varmasti onkin. Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa kommunismi romahti, mutta Kuuba kulkee omalla tiellään. Onko se sitten hyvä asia, on toinen juttu, mutta Fidel Castron merkitys maansa kohtaloissa on joka tapauksessa ollut järisyttävän suuri.

* * *

Mitä ihmeellisin elämäntarina päättyi myös Intiassa toissapäivänä. Intian niemimaan eteläkärjessä sijaitsevan 70-miljoonaisen Tamil Nadun osavaltion kiistelty johtaja Jayalalithaa kuoli 67-vuotiaana. Olen seurannut Intian politiikkaa lapsesta saakka ja vuosikymmenten ajan oli tämä erikoinen persoonallisuus Intian valtiollisen korttipakan naispuolinen jokeri.

Jayalalithaa, jota hänen fanaattiset kannattajansa kutsuivat Ammaksi, äidiksi, syntyi ylhäiseen, mutta köyhtyneeseen perheeseen. Lakimies-isä tuhlasi perheen omaisuuden ja kuoli tytön ollessa 2-vuotias. Tytär päätyi nuorena elokuvanäyttelijäksi tullen 1960- ja 1970-lukujen Intian erääksi suosituimmaksi filmitähdeksi. 1980-luvun alussa hän tuli erään niin ikään näyttelijätaustaisen suositun poliitikon suojattina mukaan politiikkaan ja nousi AIADMK-puolueen johtoon. Kannattajilleen hän oli naisten oikeuksien ja köyhien ihmisten rohkea esitaistelija, joka nousi valtavasta vainosta ja mustamaalauksesta huolimatta neljä kertaa osavaltionsa johtajaksi ja taitavilla poliittisilla vaaliliitoilla varmasti puolueelleen valtakunnallisesti puolueen kokoa suuremman painoarvon.

Vastustajilleen hän oli häikäilemätön poliittinen peluri, joka liittoutui tarvittaessa äärivasemmiston tai äärioikeiston kanssa edistääkseen omaa etua ja joka oli usein syytettynä korruptiosta. Tamil Nadun valtiossa hänen ympärilleen nousi jopa uskonnollinen henkilökultti. Vesipulloista sementtisäkkeihin oli painettu hänen kuvansa. Jayalalithaa eli perhettömänä ja omaan sukuunsa hänen välinsä olivat katkenneet. Juoruja hänen miessuhteistaan riitti kyllä. Lähipiirilleen hän järjesti loisteliaita juhlia.

Menetettyään pääministerin virkansa rikostuomion vuoksi moni uskoi hänen poliittisen uransa olevan ohi, mutta viime vuonna hän sai loistavan vaalivoiton ja palasi valtaan neljännen kerran saaden 88 % vaalipiirinsä äänistä. Pidettiinpä hänen valta-asemaansa nyt horjuttamattomana. Mutta mahtavimpienkin on taivuttava kuoleman majesteetin edessä. Keuhkoputkentulehdus ajoi hänet sairaalaan, mistä sairaudesta hän oli jo kannattajien suureksi riemuksi toipumassa, kun sydänkohtaus yhtäkkiä päätti tämän värikkään elämän.