Runo, joka syntyi kerran tunnustuksellisen uskonnonopetuksen kohtalosta käydystä julkisesta keskustelusta. Toivon, että kukaan vasemmistolainen ystäväni ei loukkaannu Hertta Kuusisen suuhun runoilijan vapaudella pistämistäni sanoista. Asetelma on kyllä sikäli todenmukainen, että opetusneuvos ja entinen ministeri, presidentti Kyösti Kallion tytär, Kerttu Saalasti (1907-95) oli tunnustuksen uskonnonopetuksen ja yleensäkin kristillisten perusarvojen tunnettu puolustaja, kun taas kommunistien pitkäaikainen kansanedustaja Hertta Kuusinen (1904-74) oli marxilainen ja julkinen jumalankieltäjä.

---

Uteliaisuuttaan Kerttu kerran kai
Siellä missä on ikuinen sunnuntai
Kulkunsa suuntasi kaiteelle asti
Ja reunalta alas katseensa laski

Näki Tuonelan meren keskellä luodon
Ja luodolta tunnisti tutun hän muodon
"Hei vanha kuoma!" huusi hän kerta
Seisoi luodolla vanha punainen Hertta

"Tätä rajaa ei enää ylittää sovi
Mutt' jutellaan sentään pienoinen tovi"
Jo Hertta katseensa ylöspäin nosti
Kertun hohde kummasti silmihin koski

"Vai sinne siis johti se sun tiesi kaita
Niin toisin nykyään on minun laita
Manan majoillakin herrat käy käsityksin
Vaan punikki jätettiin luodolle yksin"

Vaikka säälin tunne Kertun syömmeen kulki
Yhden uutisen silti halus tuoda hän julki:
"Tiedätkö, Kremliss' liehu ei punavaate
Iäks' poissa on Marxin ja Leninin aate"

"Voi, monta on neuvostojohtajaa täällä
Ja tullehet kaikki niin pahalla päällä
Ateismia taoimme niin moneen pollaan
Nyt pakko on myöntää - me väärässä ollaan"

Eduskunnan vuosia Kerttu nyt muisti
Toiseen tahtiin puhe Hertan silloin luisti
"Joko myönnät", huudahti Kerttu vielä
"Minä sittenkin olin oikeessa siellä!"

Vielä Hertan päässä kaikui "Työn orjain" tahti
Ääneen palasi hetkeksi entinen mahti:
"Oi, katsohan, Kerttu sä isäsi maata!
Ei varmaan Kyösti sitä tuntea saata"

"Ikäs uskon ja isänmaan puolesta sodit
Nyt vallassa Suomess' kovin toiset on opit
Ei arvossa ole ees avioliitto
Ateismin siemenist' noussut on niitto"

"Kristinuskonkin tahtoo poistaa he kouluista
Seimijuhlat kai nekin hävittää jouluista
Ja tiedätkös, Kerttuni, vielä mitä
Myös porvarit tekevät nyt työtä sitä"

Niin kirkkaasti valkoinen pukunsa hohti
Kun katsoi Kerttu punaista tuttavaa kohti
"Toki tiedän mä, Herttani, taisto viel' riehuu
Silti sininen risti Suomen lipussa liehuu"

"Ja vaikka senkin kerran he tahtoisi poistaa
Halki aikojen myrskyn risti Kristuksen loistaa
Moni toivoo kun Jeesus hakee omansa pois
Kunpa uskoa sittenkin opetettu ois"

Suri syvästi Kerttu tuota menoa Suomen
Toivoi silti: pian koittakoon parempi huomen
Kunpa kansalle suotais uuden heräyksen ajat
Väistyköön väärät uskot ja pakanuuden tavat

Kaikui vellikello paratiisin toiselta laidalta
Tuumas Kerttu, nyt on aika jo lähteä aidalta
Hän ylväästi suuntasi kulkunsa polulle
Ja siunauksen mielessään Suomensa saloille