Eilen julkistettiin hallituksen esitys kuntakohelluksen etenemisestä. Lähidemokratiaa halveksutaan ja nähtävästi kaikki kuusi hallituspuoluettamme ovat tämän politiikan takuumiehinä. Kaikki alle 20.000 asukkaan kunnat pakotetaan liitosselvityksiin. Jos kunnat eivät suostu tähän, valtio voi omalla kustannuksellaan määrätä selvittäjän. Huvittavinta on, että yksilönvapautta korostava poliittinen oikeistomme on mukana tällaisessa neuvostohenkisessä hankkeessa.
Niin paljon kuin olenkin omaa puoluettani Keskustaa arvostellut, niin voiko kukaan tämän hallituskauden nähtyään väittää, että muiden puolueiden kuin Keskustan äänestäminen eduskuntavaaleissa on suomalaisten maakuntien etu? Jos hallitus jatkaa tällä linjalla, mutta me kirkastamme oman linjamme ja muotoilemme oman maakuntamalli-vaihtoehtomme yhteisymmärryksessä kenttäväen kanssa, niin olemme suurin puolue vuoden 2015 vaalien jälkeen.
En usko, että suurikaan osa hallituspuolueittemme kannattajista maakunnissa hyväksyy tätä pakkolinjaa, jota nyt ollaan tarjoamassa. Mutta valtapoliittiset intressit pitävät tämän hallituksen koossa.
Vaikka toivoisinkin tämän hallituksen jo lopettavan toimintansa ja että maahamme saataisiin vahvat keskustalaiset painotukset omaava hallitus, niin rehellisesti sanottuna olen kyllä hyvilläni, että ensi vuonna ei ole vaalivuosi. (Paitsi Koillismaan Osuuskaupan edustajiston vaalit.) Vaalityö, jos sen tosissaan ja tunnollisesti ottaa, on erittäin voimiavievää. Keväällä 2011 käytin todella päiväni aamusta iltaa eduskuntavaalikampanjoiden rakentamiseen. Se oli opettavaista aikaa, mutta rehellisesti sanottuna en haluaisi elää sitä ihan heti uudelleen.

Minä ja ystäväni Rovaniemen kaupunginvaltuutettu Susanna Viitalan Matti-mopsi.