Sain tänään tiedon, että Rovaniemellä asunut Kaija-tätini, virallisemmin Katri Sylvia Mustakangas o.s. Kaisamatti, on saanut kutsun ajasta iäisyyteen 92 vuoden iässä.

Kaija-täti oli isoukkini Juhani (Janne) Kaisamatin nuorin ja viimeinen ollut sisarus, syntynyt 9.8.1920. Hän oli kotoisin Kemijärven Levärannalta, kotikylästäni, ja viettänyt lapsuutensa sukutilallamme Kiherissä. Muutaman kerran haastattelin häntä koskien sukumme vaiheita sukupolvien takaa. Hänen kasvuympäristönsä oli lappilainen talonpoikaisyhteisö, vuodenkiertoon liittyvine maatalouden töineen. Perinteisiä arvoja kunnioitettiin. Kaija-täti muisteli minulle joskus äitiään, Briita Kaisaa o.s. Gehör, joka oli ollut lestadiolaisen saarnamiehen tytär ja itsekin harras uskovainen. Hän oli pitänyt tärkeänä, että jumalanpalvelus kuunnellaan radiosta sunnuntaisin. Tosin hän kuunteli sieltä mielellään myös viihteellisempää ohjelmaa, esim. urheilukilpailujen selostuksia, mikä oli kenties vähän poikkeuksellinen harrastus vuonna 1880 syntyneelle naiselle. Perheen isä, maanviljelijä Krister (Risto) Adolf Kaisamatti oli ankara ja luja auktoriteetti. Kaija itse tosin arveli, että vanhemmat eivät olleet yhtä ankaria kurinpitäjiä hänelle, iltatähdelle, kuin vanhemmille sisaruksille.

Isänmaalliset arvot tulevat mieleen, kun muistelen Kaija-tätiä. Jo Kaijan isä ja setä, kunnallismies K. E. Kaisamatti, olivat olleet mukana suojeluskuntien perustamisessa vuosien 1917-18 tapahtumissa . Toinen setä, Kemijärven kunnalliskodin johtaja Matias Albin Kaisamatti, menehtyi vapaussodassa kommunistien murhaamana. Kaija-täti itse antoi sotavuosinamme panoksen taisteluun kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta toimiessaan lottana. Kunnioitettujen Lotta Svärd -järjestössä toimineiden isänmaallisten naisten mustamaalaaminen sotien jälkeen koski kovasti. Kaija-tädin veli Frans Kaisamatti osallistui sotilaana talvi- ja jatkosotiin ja menetti jälkimmäisessä henkensä isänmaan vapauden tähden.

Isoukkini sisaria oli aikanaan sanottu "Kiherin kissoiksi". Heillä oli vahva ja vähän kipakkakin luonne. Yksi näistä sisarista, Maria Elina, kuoli nuorena keuhkotautiin. Muut saivat melko pitkän iän - Lyydia, Tyyne, Aune ja Kaija. Nyt he kaikki ovat jo poissa.

Kaija-täti lähti nuorena pois Levärannalta, oli muistaakseni kirjapainossa työssä Kemijärvellä, perusti perheen ja muutti myöhemmin Rovaniemelle. Minun muistoissani Kaija-täti oli suorapuheinen ja kursailematon ihminen. Kun joskus kävin hänen luonaan kylässä ja juttelimme keittiön pöydän ääressä, ei hän arkaillut sanoa mielipiteitään. Hän oli myös hyvin elämänmyönteinen ja elämänhaluinen, vaikka hänenkään matkansa ei ollut helppo. On ollut opettavaista tutustua omiin juuriin. Niihin ihmisiin, jotka kantavat samaa verenperimää. Vaikka kasvuympäristö olisi ollut täysin toinen, on hätkähdyttävää, miten paljon yhteistä voi löytyä.

Kun Hulda-mummini kuoli 2.1.2009, soitin muutaman tunnin kuluttua Kaija-tädille, hänen kälylleen, kertoakseni kuolemasta. Kaija sanoi: "Meidän pitää rukoilla oikein kovasti, että Jeesus ottaa Huldan sielun luokseen." Sain kuulla, että Kaija oli itse viime päivinään odottanut, että Taivaan Isä on pian kutsumassa hänet kotiin. Voin nyt ajatella luottavaisin mielin, että he molemmat ovat siellä perillepäässeessä seurakunnassa, missä sukupolvet saavat jälleen kohdata toisensa. Yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden.

Tulee mieleen eräässä sukuhistoriikissammekin lainaamani virren sanat:

1. Sukupolvet ennen meitä / vaivan teitä / ovat täällä kulkeneet, / valossa ja pimennossa, / ahdingossa / uskoneet ja toivoneet.

2. Sukupolvet ennen meitä / taivasteitä / sanan turvin kulkivat, / lampun viimein sammuessa / Jeesuksessa / silmät uneen sulkivat.

3. Nyt he ovat luona Herran, / joka kerran / kaikki osti verellään. / Hän on vienyt seuraajansa / armostansa / iloon, rauhaan, elämään.

4. Täällä nyt me vuorostamme / vaellamme / tietä sukupolvien, / niin kuin lapset aikanansa / taivaltansa / käyvät meitä seuraten.

5. Johda, Herra uskollinen, / armollinen / kotiin kaikki kulkijat. / Matkan jälkeen taivaassasi / kiitostasi / sukupolvet laulavat.