Kirkolliskokoukselle on jätetty aloite kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta maallisen ns. sukupuolineutraalin avioliittolain mukaisesti. Oma kantani on luonnollisesti perinteisen avioliittokäsityksen mukainen. Käytin asiasta alla seuraavan puheenvuoron:

* * *

Arvoisa puheenjohtaja! Hyvä kokousväki!

Kun tieto tämän aloitteen olemassaolosta levisi, niin olen joissakin yhteyksissä kuullut viitattavan tähän aloitteeseen kompromissina, jonka ansiosta tästä vaikeasta tilanteesta voitaisiin päästä eteenpäin. Minulle ei kuitenkaan aukea, mikä on se myönnytys, jonka kristillisten avioliittokäsityksen muuttamista kannattavat tässä tekisivät. Sekö, että perinteisen avioliittokäsityksen kannattajat saavat vielä toimia kirkossa? Sekö, ettei pappeja pakotettaisi vihkimään

Tätä asiaa käsiteltäessä on helppo argumentoida tunnepitoisesti, että ketä me olemme kieltämään keneltäkään siunausta ja rukousta. Ja emmehän me olekaan. Jokaisen ihminen, joka pyytää rukousta ja siunausta, kuuluu se saada. Jokaiselle, joka tahtoo sielunhoidollisia kohtaamisia seurakunnasta, on ne seurakunnan järjestettävä. Mutta eihän niitä olla keneltäkään kieltämässä. Armo kuuluu kaikille.

Tässä on kysymys nyt kirkon opista avioliittoon, ja riippumatta maallisesta avioliittolaista, uskonnonvapaus takaa kirkolle oikeuden omaan oppiinsa. Raamatun ja yleismaailmallisen kristillisen yhteisön valtaenemmistön selkeä kanta avioliitosta on – yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.

Minä en ole syntynyt avioliitossa oleville vanhemmille. Silti vanhempani olivat tervetulleita kirkkoon ja seurakunnan tapahtumiin, sikäli kun halusivat. Minut kastettiin ja sain käydä seurakunnan kerhoa. Tuskin vanhemmillani kävi edes mielessä, että he pyytäisivät pappia siunaamaan parisuhteensa, joka ei täyttänyt kristillisen avioliiton määritelmää, kun se oli ns. avoliitto, vaikka he kirkkoon kuuluivatkin.

Aloite sisältää paljon kauniita ilmaisuja, mutta siitä paistaa voimakkaasti läpi jyrkät liberaaliteologian painotukset. On mielenkiintoista, että jo aloitetekstin ensimmäisessä kappaleessa kuvaillaan kirkossa olevan huomattava määrä ihmisiä, jotka ”kristillisen vakaumuksensa mukaisesti toivovat” avioliittokäsityksen muuttamista. Sitten todetaan, että on paljon niitäkin, jotka eivät halua käsitystä muutettavaksi. – Haluttiinko tällä siis sanoa, että silloin toimii kristillisen vakaumuksen mukaisesti, jos kannattaa tämän maallisen uuden avioliittolain ulottamista kirkkoon, mutta silloin ei, jos uskoo, kuten Kristuksen kirkko on aina uskonut?

Aloitteen teologisissa perusteluissa kristinuskon ydinsanomaa tiivistetään Raamatun lauseeseen: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Tärkeä asia onkin lähimmäisenrakkaus ja kristittyjen keskinäinen rakkaus. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Raamatun oppeja voisi muutella milloin mitenkin, kunhan se vain voidaan rakkauden käsitteellä perustella.

Edelleen teologisissa perusteissa annetaan ymmärtää, että luterilaiset tunnustuskirjat ja jopa Raamattu ovat vanhentuneita avioliittokäsitystämme määriteltäessä, ja esitetään: [suora sitaatti] ”Kristittyinä meidän on luettava perinnettämme yhä uudelleen ja ymmärrettävä se, että uudet ajat ovat aina vaatineet kirkkoa muuttumaan ja kehittämään ajatteluaan.”

Tietysti kirkon on vastattava kunkin ajan haasteisiin ja sopeutettava toimintatapojaan yhteiskunnallisten rakenteiden ja teknillisen toimintaympäristön kehitykseen. Kuitenkin Raamatun voima on juuri siinä, miten Jumalan Sana puhuttelee ihmiskuntaa aikakaudesta toiseen. Ihmisen perusolemus ei muutu. Samanlaiset ongelmat, joiden kanssa Raamatun henkilöt painiskelevat, kohtaavat myös meitä. Raamattua lukiessaan moni on varmasti tämän havainnut.

Sukupuolisuus on asetettu jo luomisessa – ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. – Tämä ei ole muuttunut. Kirkko voi kyllä lähteä mukautumaan tämän ajan menoon, jos se niin haluaa. Kysyn kuitenkin, miten alkukirkko menetteli? Sekin joutui elämään toimintaympäristössä, jossa silloisen maallisen valtiovallan ja ympäröivien kulttuureiden useat arvokysymykset, myös sukupuolimoraalin alalla, poikkesivat suuresti kristittyjen käsityksistä. Pitikö alkukirkko oman oppinsa esim. avioliitosta perustellen sitä Raamatulla, vai lähtikö se muuttamaan oppejaan maallisten vallanpitäjien ja yleisen ilmapiirin painostuksesta? Ja jos se olisi näin tehnyt, niin olisikohan kristillistä maailmaa koskaan syntynytkään?

Raamatun alkulehdillä esitetään kysymys: ”Onko Jumala todella sanonut?” Myös me muodostaessamme kantaamme tähän aloitteeseen, pohjimmiltamme vastaamme kysymykseen: ”Onko Jumala todella sanonut?” Meidät on asetettu tähän toimielimeen vaalimaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opin puhtautta. Toivon, että ymmärrämme, miten suuren vastuun kannamme niin Suomen kansan, historian kuin kerran Jumalan edessä, kun tämän aloitteen pohjalta kerran äänestämme.