Kirkolliskokous alkoi eilen Turussa. Esirukoukset työllemme ovat tarpeen! Otin kantaa juuri valmistuneeseen esitykseen uuden pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen hyväksymiseksi. Aikaisempi käännös on vuodelta 1895, ja äidinkielisen puhujankin on vaikea ymmärtää tekstiä käännöstyön monien ongelmien vuoksi.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja!

On erittäin hieno ja siunattu asia, että kieliasultaan vanhentuneen ja muutoinkin puutteellisen pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen tilalle on viimein saatu uusi käännös, joka toivottavasti korjaa edellisen käännöksen puutteet ja joka tulee kulumaan tämän kielen puhujien käsissä.

Saamenkielisessä käännöstyössä on vielä erityisenä haasteena se, että pohjoissaamea puhutaan neljän eri valtakunnan alueella.

Joku voi kysyä, että kun useimmat Suomessa asuvat saamenkielten puhujat puhuvat myös erittäin hyvää suomea, niin että onko tällainen suurimittainen käännöshanke tarpeellinen.

On kuitenkin aivan eri asia lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Ei millään muulla kielellä vivahteet ja merkitykset aukea samalla tavalla kuin ensimmäisellä kielellämme.

Kun Yhdysvalloissa 40 vuotta asuneelle sedälleni nämä uskonasiat alkoivat tulla tärkeiksi hänen viimeisinä aikoinaan, niin hänen amerikkalainen vaimonsa pyysi minua lähettämään heille suomenkielisen Raamatun. Lähetin sen vanhemman käännöksen, kun ajattelin, että se on hänelle tutumpi. Ja saan luottaa, että hänkin on nyt siellä perille päässeessä seurakunnassa.

Saamenkielen kieliperheeseen kuuluu Suomessa tämän suurimman kielen, pohjoissaamen, lisäksi myös koltansaame ja inarinsaame. Myös näille kielille raamatunkääntämistä on jatkettava. Inarinsaame oli kuolla lähes kokonaan, mutta määrätietoisella elvytystyöllä kielen asemaa on saatu vahvistettua viime vuosikymmeninä.

Mielestäni on aika sydäntäsärkevää, että vaikka piispa Henrikin ajoista on kulunut yli 900 vuotta, niin Suomessa on edelleen alkuperäiskansaa, jonka omalle kielelle on käännetty vain pieni osa Raamattua.

Minun kotiseutuni, Itä-Lapin ja Keski-Lapin alkuperäisasukkaat menettivät historian kuluessa oman kielensä, keminsaamen kielen.

Kirkollamme on raskas historia siinä, miten se valtion virkakoneiston tavoin oli aikanaan hävittämässä saamelaiskielten ryhmään kuuluvia eri kieliä nähden ne virheellisesti erottamattomana osana pakanauskoa.

Tämänkin johdosta kirkolla on suuri vastuu jatkaa sitä työtä, että Raamattua ja muuta kristillistä kirjallisuutta saadaan entistä enemmän myös inarinsaamen ja koltansaamen kielille.