Kemijärvellä valtuuston kokouksessa käsiteltiin lausuntopyyntöä Kataisen hallituksen kaavailemaan suurkuntahankkeeseen liittyvään kuntarakenneluonnokseen. Käytin asiasta valtuustossa puheenvuoron ja tein esityksen, jossa kaupungin vastausta täydennettäisiin kahdella lisäyksellä. Kaupunginjohtajan laatima pohjaesitys oli mielestäni jo melko hyvä. Esitykseni tarkoituksena oli korostaa sitä, että tulevien kuntaselvitysten ainoana tavoitteena ei saa olla kuntien yhdistäminen, vaan että kuntayhteistyön kehittäminen tulee olla tasavertainen vaihtoehto. Lisäksi esitin tekstimuutoksia, joissa kuntien ns. pakkoliitoksiin otettaisiin ehdottoman kielteinen kanta.

Ensimmäisen muutosesitykseni kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti. Jälkimmäinen esitys hävisi äänin 27-8. Esitystäni kannattivat itseni lisäksi Tarja Kaisanlahti (kesk.), Tuomas Kalliokoski (ps.), Suvi Nampajärvi (kesk.), Veikko Niemelä (kesk.), Tiina Niemimuukko (ps.), Tarja Perälä (kesk.) ja Teija Tohmola (kesk.).

---

Puheeni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puheenjohtaja,

Suurkuntahanke etenee. Siksi joudumme vastaamaan tällaiseen lakiluonnokseen, johon toivottavasti jokainen valtuutettu on ehtinyt tutustua.

Viime valtuustokaudella vajaa vuosi sitten jouduimme ottamaan kantaa kunnallishallinnon rakenne -työryhmän selvitykseen. Pidin silloin puheen tuolta puhujakorokkeelta ja revin siellä Virkkusen ministeriöstä esitetyn Suomen uuden kuntakartan. Vastoin kuntakentän yleistä mielipidettä, vastoin kunta-alan asiantuntijoiden lausuntoa ollaan runnomassa läpi suurkuntahanketta, joka tulee entisestään keskittämään asutusta ja näivettämään lähidemokratian.

Millainen kanta Kemijärven kaupungin tulisi ottaa nyt käsiteltävään lakiesitykseen? Mielestäni kaupunginjohtajan laatima lausuntoesitys on pääpiirteissään oikeansuuntainen. Olen huomannut, että nykyinen kaupunginjohtaja on ottanut eri yhteyksissä perusteellisesti kantaa kuntarakenteita ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskeviin kysymyksiin. Tästä kaikesta lausun lämpimän kiitokseni. Kiitos myös kaupunginhallitukselle esityksen tuomisesta valtuustoon.

Esityksessä puututaan niihin moniin epäkohtiin, joita lakiluonnos sisältää. Ensinnäkin arvostellaan lähtökohdaksi asetettua 20.000 asukkaan väestöpohjaa, jolle ei löydykään mitään kestävää perustetta. Poikkeusolosuhteina mainitaan mm. pitkät välimatkat ja harva väestöntiheys. Ensimmäisen kohdan viimeinen lause tiivistää hyvin sen, mitä koko Lapin osalta on syytä lausua maan hallitukselle: ”Lapissa pitkät etäisyydet käytännössä edellyttävät elinvoimaisten kuntakeskusten olemassa oloa nykyisessä laajuudessaan.”

Määräaikojen osalta on myös lausuttu aivan oikein, että ne ovat liian kireitä. Näin suurisuuntaista uudistusta ei pitäisi toteuttaa väkivaltaisesti runnoen. Motiivina aikarajoille ovat tietysti tulevat eduskuntavaalit ja pelko siitä, että kansa antaa vaaleissa tuomion tälle suurkuntahankkeelle ja joka sektorille ulottuvalle keskittämispolitiikalle.

Olennaisin kysymys Suomen kuntapolitiikassa on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. Kuntien varoista suurin osa menee juuri sosiaali- ja terveyssektorille, ja näiden palveluiden järjestämiseen tehtävät hallinnolliset muutokset ovat ehdottomasti suurin haaste. Esitetyssä kaupungin vastauksessa todetaankin lopussa, että 20.000 asukkaan vahva peruskunta ei riitä laajan sosiaali- ja terveyshuollon perustasoon.

Siis – vaikka nykyinen hallitus kuinka kiihkeästi näitä vahvoiksi peruskunniksi nimettyjä suurkuntia halajaa, niin tärkeimpien eli sosiaali- ja terveyspalveluiden perustaksi tämä väkimäärä ei alkuunkaan riitä. Edelleen tarvitaan kuntien välisiä yhteistyön muotoja – ja niiden kehittämisen suunnitteluun tässä olisi tullut voimavarat käyttää. Mutta kyseessä on ollut ideologinen hanke.

Käsiteltävänä oleva lakiluonnos sisältää mahdollisuuden kuntien pakkoliitoksiin. Siihen on otettava selvästi kantaa, hyväksytäänkö tämä suuri periaatteellinen kysymys – kuntien perustuslaillinen itsehallinto-oikeus. Perustuslain 121 §:n 1 momentin mukaan: ” Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.”  Valtiovaltako tietää paremmin, milloin kuntien olisi syytä liittyä yhteen – jos kunnat itse kokevat, että itsenäisyyden pohjalta tapahtuva kuntayhteistyön kehittäminen on parempi vaihtoehto tulevaisuuteen nähden.

Lakiluonnoksen 18 §:n 2 momentti sitä paitsi sisältää mahdollisuuden, että kuntien yhdistymisestä voidaan päättää valtuuston vastustuksesta huolimatta, jos kuntalaiset ovat kansanäänestyksessä ilmaisseet kannattavansa liitosta. Tämä on riittävä, demokratiakatteen sisältävä myönnytys pakkoliitosten suuntaan eikä 3 momenttia tulisi jättää lakiin.

Lakiluonnoksen 11 § antaisi ministeriölle esitysoikeuden kunnan osan siirtämisestä toiseen kuntaan. Nyt tämä oikeus on vain kunnanvaltuustoilla ja kunnan jäsenillä. Esitetty muutos on jälleen kuntien itsehallinto-oikeutta kaventava. Edelliseltä hallituskaudelta on olemassa ruma esimerkki näistä kunnanosien pakkosiirtelyistä. Sipoon kunnasta revittiin Helsingin metropolin kasvattamista varten pääkaupungille pala kuntaa vastoin kuntalaisten 93,2 prosentin kannatuksella osoittamaa tahtoa. Siitä operaatiosta ei omakaan puolueeni saa kovin hyviä tyylipisteitä ja oli varmasti yksi syy elettyyn eduskuntavaalitappioon.

Lakiluonnos lähtee siitä, että nyt on tehtävä selvitykset ja selvitysten tavoitteena on kuntien yhdistyminen ja suurkunnat.

Miettikääpä, mikä on sellaisten kuntien motivaatio osallistua selvitykseen, jossa niin päättäjien kuin kuntalaisten selkeä enemmistö vastustaa kuntaliitoksia, ja he tietävät, että selvityksen tavoitteena on esitys kuntien yhdistymisestä. Eli että selvityksen lopputuloksena on joko KYLLÄ tai EI ja todennäköisimmin se KYLLÄ, valtiovallan painostuksessa. Selvitysmies viedään kaupungintalolla tyhjään huoneeseen, annetaan kasa mappeja ja sanotaan, että alahan selvittää. Ei kai se niin voi olla, että kaikilla alueilla tulee päätyä kuntaliitoksiin, vaikka jossakin se nähtäisiinkin tarpeelliseksi?

Eli eikö nämä voimavarat tulisi käyttää paremmin? Lakiluonnos lähtee siitä, että vain kuntien yhdistyminen on ratkaisu kuntarakennelain tavoitteiden täyttämiseksi. Lakiluonnoksen 4 b §:ssä tulisi ottaa tasavertaiseksi tavoitteeksi kuntien yhdistymisen ohella kuntien yhteistyön kehittäminen, ja jättää valinta kunkin alueen kuntien tehtäväksi. Kyseinen 4 b §:n 1 momentti tulisi siis muuttaa muotoon: ”Kunnan tulee yhdessä alueen muiden kuntien kanssa selvittää 4 §:ssä säädetyt kuntajaon muuttamisen edellytykset täyttävää kuntien yhdistymistä tai kuntayhteistyön kehittämistä 4 c – 4 e §:n selvitysperusteiden mukaisesti.” Ja vastaava sanamuodon muutos tulisi huomioida myös muissa tämän luvun pykälissä, joissa selvitykseen viitataan.

Mielenkiintoinen on myös lakiluonnoksen 4 f §, joka sääntelee selvitysalueesta poikkeamisesta. Luettelon kohdissa 2-4 myönnetään, että ainakin harvaan asutukseen liittyvillä perusteilla, kielellisillä perusteilla ja saamelaiskulttuuriin liittyvillä perusteilla on tarpeellista saada erityiskohtelu. Kuitenkin pykälä on jäänyt puolitiehen, koska siinä säädetään vain selvitysalueesta poikkeamisesta. Saa siis poiketa alueesta, mutta sanamuodon mukaan vaikuttaisi siltä, että kuitenkin on mentävä johonkin toiseen alueeseen. Mutta mitä jos ainoa luonteva vaihtoehto on omana kuntana pysyminen? Tehdäänkö yhdestä kunnasta selvitysalue ja selvitetään liitosta itsensä kanssa? Selvitysalueesta poikkeamisperusteiden tulisi olla perusteita poiketa ylipäänsä koko selvitysvelvollisuudesta.

Kun nyt otamme kantaa tähän lakiluonnokseen, niin meidän pitää muistaa, ettemme ota tässä kantaa vain Kemijärven kaupungin asemaan sellaisessa oikeustilassa, jossa esitetty kuntarakennelaki tulisi esitetyn mukaisena voimaan. Otamme kantaa lakiluonnokseen ylipäätään, sellaisena kuin se on tulossa voimaan koko maassa.

Lausuntoesitystä ei juurikaan tarvitse mielestäni muuttaa, mutta esitän siihen muutamia tarkennuksia edelläkerrotuista syistä johtuen.

Esitän, että kaupunginvaltuusto antaa kuntarakenneluonnoksesta kaupunginhallituksen esityksen mukaisen lausunnon seuraavin muutoksin:

  1. Kohtaan 1) Selvitysvelvollisuus lisätään neljänneksi kappaleeksi:

    ”Kuntarakenneuudistuksessa kuntien selvitysvelvollisuuden tavoitteena ei saa olla yksinomaan kuntien yhdistyminen. Lakiin kirjattavana selvityksen tavoitteena tulee olla tasavertaisesti kuntien yhdistymisen ohella kuntien yhteistyön kehittäminen, ja jättää valinta kunkin alueen kuntien tehtäväksi.”

 

  1. Kohtaan 3) Valtioneuvoston toimivalta kuntajaon muuttamisesta  lisätään uusi kappale esityksen ensimmäisen ja toisen kappaleen väliin sekä muutetaan esityksen toista kappaletta siten, että ne ovat seuraavat:

    ”Luonnoksessa esitetään, että kunnanvaltuustojen ja kunnan jäsenten lisäksi esityksen kunnan osan siirtämisestä toiseen kuntaan voisi panna vireille ministeriö. Esitys kaventaisi kuntien itsemääräämisoikeutta ja sitä ei tule tehdä.”

    ”Kuntien perustuslaillista itsehallintoa on kunnioitettava eikä lainsäädäntöön saa tulla pakkoliitoksen mahdollistavaa säädöstä. Lakiluonnos mahdollistaisi nyt jopa usean kunnan pakkoliitoksen, ja se voisi siis pakottaa kuntaliitokseen myös useita sellaisia kuntia, jotka eivät ole erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa. Jos valtiovalta kuitenkin päätyisi hyväksymään pakkoliitokset, olisi ne sallittava vain sellaisissa tapauksissa, joissa kunnan taloudellinen tilanne on ollut jo usean vuoden ajan kestämätön. Kunnan taloudellista tilaa tulee tarkastella nykyistä tuloslaskelmatasoa laajemmin siten, että koko kuntakonsernin taloudellinen tilanne tulee huomioiduksi ja arvioinnissa huomioidaan myös konsernitaseessa oleva varallisuus. Tarkastelussa on huomioitava myös kunnan erityisolosuhteet.”