Yhdysvalloissa valmistaudutaan presidentinvaaleihin. Ensin puolueiden esivaaleissa valitaan puolueiden ehdokkaat. Demokraattien Hillary Clintonin kannatus on pudonnut, mutta luultavasti hän silti pääsee puolueensa ehdokkaaksi. Moni on odottanut, että kampanjoiden kirittäjäksi esitetty suuryrittäjä Donald Trump tulisi vähitellen menettämään suosiotaan gallupeissa. Ainakin toistaiseksi Trump on pysynyt kärjessä. Eilen tuli uutinen, jonka mukaan Alaskan entinen kuvernööri, USA:n konservatiivien johtohahmo Sarah Palin on asettunut tukemaan Trumpin ehdokkuutta. Pian uutiskuvat välittivätkin videoita hänen puheestaan Trumpin puolesta. Keskeisenä syynä oli peruste, että USA tarvitsee vahvan presidentin, joka pystyy pistämään terroristit kuriin.

Joka vähänkään ymmärtää USA:n politiikasta käsittää, että uutinen on merkittävä. Trump ja Palin edustavat monin tavoin Republikaanisen puolueen eri siipiä, sikäli kun Trump ylipäätään edustaa koko puoluetta. Palin on aikaisemmin tukenut Texasin senaattori Ted  Cruzia senaatinvaaleissa; Cruz on jopa julkisesti myöntänyt, että ilman Palinia, hänestä ei olisi tullut senaattoria. Nyt Cruz on presidenttikisassa Trumpin kärkihaastaja, joten onhan Palinin tuki hyvin merkittävä asia.

Esivaalit alkavat Iowasta 1.2., ja eiköhän parin kuukauden sisällä selviä, kuka on Rep. puolueen ehdokas. Toivon, että Rep. puolue löytää hyvän ehdokkaan, jonka taakse puolueen kaikki eri fraktiot ovat yhdistyä. Hajanainen puolue ei voita Hillarya. Trumpin nousua ei kannata kuitata henkilön nollaamisella, kuten moni helposti tekee. Populistiset liikkeet ja hahmot saavat kannatusta, kun ihmiset kokevat luottamuksen menevän perinteisiin poliitikkoihin ja poliittiseen koneistoon. USA:ssa molemmilla suurpuolueilla on peiliin katsomisen paikka. Sama on edessä Suomessakin, jos poliitikot eivät ota vakavasti niitä merkkejä, joita yhteiskunnallisissa oloissa jo nyt havaitaan.

Minun sukulaiseni, jotka ovat lähteneet tavallisista maalaisoloista Kemijärveltä ja ilman miljoonaperintöjä aikanaan Yhdysvaltoihin, ovat tietääkseni kaikki olleet USA:ssa republikaanien kannattajia, osa puolueen aktiivijäseniä. En kiellä, etteikö tällä olisi vaikutusta mielipiteisiini USA:n politiikasta.

Olen kyllä sanonut useasti, että Hillary olisi pitänyt valita v. 2008 Obaman sijaan. Silloin koko maailma Suomea myöten oli Obama-hurmoksessa, Nobel-palkintokin annettiin tyhjästä. Kansan kahtiajako ja ihmisten epäluottamus päätöksentekoa kohtaan on kuitenkin vain syventynyt Obaman kaudella. Palin muuten ennusti jo 2008, että jos Obama valitaan, niin Venäjä ottaa Krimin Ukrainalta, kuten sitten kävikin.

Monien ihmisten kauhisteluista käy ilmi se mustavalkoinen ennakkoasenne, että USA:ssa Republikaanit muka edustavat jotain äärioikeistoa, rikkaita sotahulluja tms. - Suomalainenkin media mielellään luo tällaista mielikuvaa. Se on samanlaista yksipuolisten valheellisten kuvien luomista, kun mitä "etelän media" mielellään luo keskustalaisista, että he ovat vain rikkaita maanviljelijöitä, jotka haluavat ahnehtia maataloustukia ja ylläpitää "elinkelvottomia" alueita Helsingin kustannuksella.

USA:n puoluekartta sopii hyvin vaikeasti suomalaisiin oloihimme. Molemmat puolueet ovat ajautuneet viime vuosina yhä kauemmaksi toisistaan, mutta niiden sisälle mahduu edellen hyvin monanlaisia ryhmittymiä. Kyllä kova talousoikeisto on saanut Republikaaneissakin ehkä liikaa valtaa. Kuitenkin Republikaaninen puolue on perinteisesti se puolue, joka on korostanut alueiden päätöksentekoa, liittovaltiotasolle, pääkaupunki Washingtoniin keskittämistä vastaan. Republikaaninen puolue on myös se, joka saa aina enimmin kannatusta harvaan asutuilta maaseutualueita, Demokraattien suurimmat voitot tulevat miljoonakaupunkien kaikkein kalleimmilta asuinalueilta. Lienee päivänselvää myös, että kumpi tulee saamaan enemmän kannatusta USA:n maaseudulta, Republikaanien ehdokas vai Hillary Clinton?

Sarah Palinin politiikasta voi olla monta mieltä, mutta en missään nimessä väittäisi, ettei hänellä ole meriittejä. Suomalainen media mielellään toki mustamaalaa häntä ja haluaa antaa hänestä kuvaa jonkinlaisena idioottina. Toisin kuin moni puolueensa poliitikko, hän ei ole "kalustetuista saleista", vaan nousi julkisuuteen vaatimattomista oloista, tullen toiseksi Alaskan missikisoissa v. 1984 ja valmistuttuaan yliopistosta työskenteli tv-toimittajana. Hänet valittiin sitten oman kotikaupunkinsa pormestariksi ja myöhemmin Alaskan ensimmäiseksi naispuoliseksi kuvernööriksi, ja hänen toimistaan kuvernöörinä löytyy paljon tietoa. Hän oli myös USA:n historian ensimmäinen naispuolinen Republikaanien varapresidenttiehdokas, McCainin ja Palinin lista keräsi 59.948.323 ääntä, vaikkei Obamaa voittanutkaan. Siinä olisi jo yhdelle ihmiselle saavutusta kerrakseen!

Palin ei ole ollut v. 2009 jälkeen itse ehdokkaana, mutta edustamiensa järjestöjen kautta hän on kampanjoinut aktiivisesti eräiden ehdokkaiden puolesta ja nostanut heitä suuren joukon eri tehtäviin. - Esim. viimeksi edustajainhuoneen ja senaatin vaaleissa hänen julkisesti tukemistaan ehdokkaista valtaosa pääsi läpi (vertailun vuoksi Hillary Clintonin tukemista ehdokkaista huomattavasti harvempi tuli valituksi).

En ole kaikesta samaa mieltä kuvernööri Palinin kanssa, mutta tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan. Hän on joutunut samanlainen epäoikeudenmukaisen ajojahdin ja liberaalin median vihan kohteeksi kuin vaikka Päivi Räsänen täällä Suomessa. Palin on puolustanut niitä keskeisiä arvoja, jotka ovat tehneet USA:sta mahtavan supervallan. Erityisesti arvostan hänen työtään USA:n kristillisen arvopohjan vaalimisessa. Kehotan tutustumaan mm. hänen kirjaansa Good Tidings and Great Joy, jossa kerrotaan, millaisten hyökkäyksien ja jopa oikeusprosessien kohteena julkinen joulunvietto, koulujen joulujuhlat, jopa joulukuusten myynti, on ollut USA:ssa vihaisten ateistien toimesta.

Trump, joka ei ole mikään perinteinen arvokonservatiivi, tarvitsee Palinin kaltaisten vaikuttajahahmojen tuen. Riittääkö se pitämään hänet ykköspaikalla, aika näyttää.