Eduskuntavaalit on käyty Suomessa! Keskusta voitti vaalit ja on palaamassa hallitusvastuuseen. Omassa vaalipiirissäni Lapissa Keskusta sai yhden lisäpaikan. Kansanedustajiksi valittiin Katri Kulmuni, Paavo Väyrynen, Eeva-Maria Maijala ja Markus Lohi.

Koko kevään olen käyttänyt vaaleihin lähes kaiken vapaa-aikani. Olisin ollut tyytyväinen niiden loppumiseen joka tapauksessa, olisipa mennyt miten tahansa. Mutta Lapin osalta tämä tulos on upeampi kuin uskalsin kuvitellakaan.

Esimieheni, Eeva-Maria Maijala, jonka avustajana olen toiminut elokuusta 2011 lähtien, uusi valtakirjansa ja nosti äänimääräänsä edelliskerrasta yli 800 äänellä.

Kampanjan kävimme hyvin vaikeissa olosuhteissa. Alle kaksi kuukautta ennen vaaleja Eeva-Maria sai aivoinfarktin, josta toipuminenkin vei oman aikansa. Vaikka hän on kuntoutunut todella hyvin, niin kyllä sitä sai pelätä, että uskovatkohan ihmiset hänen olevan työkykyinen. Ja kampanja-aika jäi sairasloman takia noin puoleen suunnitellusta. Tällaisia asioita helposti voidaan tässä raadollisessa leikissä käyttää myös aseena toisia vastaan. Mutta Eeva-Maria nousi ja kävi vielä kovan kampanjan. Vastatuulta ja kielteistä kampanjointia häntä kohtaan sitäkin esiintyi eräiden kysymysten tiimoilta. Erityisesti muutamissa kunnissa häntä vastaan käytettiin kysymystä Soklin kaivoksen mahdollisesta avaamisesta. Kun Eeva-Maria ei katsonut voivansa ottaa ehdotonta kantaa asiaan, kun koko prosessi on vielä pahasti kesken, eikä halunnut lähteä populistiseen kilpalaulantaa huutamalla kyllää tai eitä, niin häntä syytettiin asiasta vaikenemisesta. Tällainen oli tietysti aivan kohtuutonta. Hän oli aikanaan kertonut oman näkökulmansa kysymykseen blogissaan ja Lapin Kansan kirjoituksessa, mutta miksi kysymystä, jota eduskunta ei edes pohjimmiltaan käsittele, olisi pitänyt tehdä vaaliase.

Mutta vakava lappilainen maaseutuväki tiesi kaikesta huolimatta, kuka heidän asiansa tuntee eikä horjunut. Tämä näkyy siinä, että tässä vaikeassa tilanteessa Maijala lisäsi kannatustaan yli 800 äänellä ja sai nyt 5511 äänestäjän luottamuksen.

Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen puolestaan keräsi jälleen komean vaalituloksen. Moni sanoi, ettei Paavo enää saa ääniä, mutta toisin kävi. Uppoamaton, unsinkable Väyrynen! Hän todella nousee aina kuin korkki pinnalle. Se ulkopoliittinen linja, jota hän edustaa, on Suomen tulevaisuudenkin turva. Toivon, että Paavo saa vastuullisia tehtäviä hoitaakseen tällä vaalikaudella. Isänmaa tarvitsee Väyrystä, luultavasti enemmän kuin koskaan aiemmin, kun Nato-haukat ovat romuttamassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusratkaisuja. Ensimmäisen kerran Paavo valittiin eduskuntaan vuonna 1970. Mikä huikean ihmeellinen ura – ja se jatkuu edelleen!

Paavo ei yltänyt aivan ääniharavaksi. Siihen oli selkeä syy. Moni nimittäin ajatteli, että Paavon kaltainen konkari valitaan ”ilman muuta” ja antoi äänensä mielestään toiseksi parhaalle ehdokkaalle.

Ja sitten vanha ystäväni ja taistelutoveri Katri – ääniä tuli eniten koko vaalipiirissä! Tänään mediassa on laajalti huomioitu, kuinka 27-vuotias tyttönen Torniosta nousi vaalipiirissämme äänissä ykköseksi. Turun puoluekokouksessa kamppailtiin vaikeissa olosuhteissa varapuheenjohtajavaalissa ja täpärästi hävittiin, mutta eilen ei hävitty. Puoluekokouksen jälkeen levitettiin törkeitä valheita, että Lapista asetettiin kisaan kaksi ehdokasta eikä vain yksi sen johdosta, että Katri olisi kieltäytynyt sovinnosta. Todellisuudessa Katri esitti, että Lapin ja Peräpohjolan piirihallitukset olisivat ratkaisseet asian yhdessä, mutta näihin pyyntöihin ei enää vastattu. No, tämäkin aggressiivinen mustamaalaus, jota Katria kohtaan viime kesänä tehtiin, satoi vain hänen laariinsa. Hänen kampanjassaan oli hyvä ja positiivinen henki.

Kun mietin, millainen matka on yhdessä käyty ja mistä aloitettiin ja missä ollaan tänään. On oltava nöyrä tämän kaiken edessä. Olemme ajautuneet Katrin kanssa joskus myös eri asioissa vastatusten, sellaistakin politiikassa tapahtuu. Mutta toivon menestystä hänen uralleen, voimia ja viisautta kotimaakuntamme asioiden hoitoon.

Kaikilla kolmella oli myös upeat vaalipäälliköt – Hellevi Kangas, Susanna Junttila ja Tuija Palosaari – jokainen näistä naisista minulla on kunnia tuntea henkilökohtaisesti. Kampanjaväen merkitys on hurjan tärkeä. Monta muutakin ystävää ja tuttavaa tuli valituksi eduskuntaan. Mainitsen heistä tässä vain yhden, Marisanna Jarva Oulun vaalipiiristä, Kainuusta, Paltamosta. Hänestä tulee upea ja kestävien arvojen varaan rakentava kansanedustaja!

Keskustan tulos on sikäli hyvä, että palaamme suurimmaksi puolueeksi nähtävästi hallitukseen. Auringonlaskua on povattu vuosikymmenet, ei ole näkyvissä! Lapissa saimme neljännen paikan ja se on upeaa. Mutta valtakunnallisesti parempaankin olisi pystytty, kyllä tämä istuva hallitus on sen verran onneton ollut. Uskoimmeko liikaa, että kova tulos tulee ilman muuta, opimmeko tarpeeksi edellisvaalien tappion syistä? Tämäkin on aidosti syytä kunnolla selvittää, vastaisen varalle.

Oma työni jatkuu ainakin toistaiseksi Eeva-Marian avustajana. Työ on ollut upea näköalapaikka maamme tärkeimmän valtioelimen toimintaan. Paljon muistoja näihin vuosiin mahtuu.

Ikävintä työhöni liittyen on ollut se, miten työtä on joskus koetettu käyttää lyömäaseena minua vastaan. Kun argumentit minun omaan poliittiseen toimintaani liittyvien kysymysten osalta ovat loppuneet, ovat muutamat puoluetoverit käyneet huutamaan, että ”Maijala menettää ääniä, kun pitää tuommosta hullua avustajana” yms. – Käydyt vaalit saattoivat nämä huutelijat täydelliseen häpeään.

Minulla on oma politiikkani ja Eeva-Marialla omansa. Avustajan työssä avustan häntä valtiopäivätoimissa. Keskinäinen luottamuksemme on hyvä ja se on tärkeintä. Jos olen voinut auttaa häntä työssä Lapin ja lappilaisten hyväksi, niin olen siitä hurjan kiitollinen.