torstai, 17. toukokuu 2018

Puheenvuoroni avioliittokysymyksessä

kirkolliskokous%2016052017.jpg

Pidin kirkolliskokouksessa puheenvuoron edustaja-aloitteen kautta käsittelyyn tulleesta avioliittoasiasta. Aloitteessa esitetään kirkon perinteisen, kristillisen avioliittokäsityksen muuttamista maallisen sukupuolineutraalin lain mukaiseksi.

Kuten olen äänestäjilleni kirkolliskokouksen vaaleissa luvannut, puolustan kristillistä avioliittokäsitystä. Tämä aika ei ole tietenkään puolellamme. Sanotaan, että maailma muuttuu. Niin se tekeekin. Mutta Jumalan Sana ei muutu. Kussakin ajassa on omia maailmallisia virtauksiaan, jotka taistelevat kristillisyyttä vastaan. Kuitenkin kristinuskon sanoma on muuttumaton, ja Suomen kansan turva on ollut vuosisatojen ajan Raamatussa. Tästä minä luovu, vaikka se maksaisi mitä. Paljon on haukkuja, ivaa ja väheksyntää tullut. Toisaalta on tullut myös paljon kannustusta, rohkaisuja ja esirukousta.

Kyse ei ole syrjinnästä. Kyse on siitä, mitä uskon Jumalan säätäneen. Lisäksi katson jokaisella lapsella olevan oikeus äitiin ja isään, ja että äitiys ja isyys ovat itseisarvoja.

Puheenvuoroni asiasta kuului seuraavasti. Puheeni alussa viittaan aikaisemman puhujan pitkälliseen kuvaukseen siitä, miten Martti Luther väheksyi naisia ja suhtautui heihin epätasa-arvoisesti.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja!

Edellinen puhuja puhui Lutherin erheistä, mutta eihän tässä asiassa ole kyse syntisen Martti-veljemme yksityisajattelusta, vaan Pyhästä Raamatusta.

Kiitän perustevaliokuntaa hyvästä ja perusteellisesta työstä. Vaikka en ehkä kaikkiin mietinnön sanamuotoihin täysin yhdykään, niin voin tätä mietintöä tukea.

Raamatun perustalta kristitty kirkko ei voi päätyä kuin yhteen lopputulokseen: avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

Kuten keskustelussa jo todettiinkin, niin syrjintäargumentaation käyttäminen on aika vaarallista, sillä jos väitämme avioliiton määrittelemistä miehen ja naisen väliseksi liitoksi syrjinnäksi, niin silloin syytämme itseään Vapahtajaamme ja apostoli Paavalia syrjinnän harjoittajiksi!

Jo aikojen alussa ihmiseltä kysyttiin: ”Onko Jumala todella sanonut?” – Tähän me pohjimmiltaan nytkin kirkolliskokousedustajina vastaamme: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Tuossa keskustelun alkupäässä viitattiin Vanhan Testamentin moniavioisuuteen ja että siinäkin on tapahtunut muutos avioliittokäsityksessä. Näissäkin avioliitoissa oli kyse kuitenkin miehen ja naisen välisistä liitoista.

Muuten yhdyn edustaja Eeva-Riitta Hahtolan eilen pitämään erinomaiseen puheenvuoroon.

Haluan vain todeta, kun täällä on käytetty vertauskuva kirkosta ”kärttyisänä vanhuksena”, niin katsokaa, millaiset kirkot maailmalla kasvavat? Raamatun perustalle rakentavat vai ääriliberaalin teologian kyllästämät?

tiistai, 15. toukokuu 2018

Naispappeuskeskustelua kirkolliskokouksessa

Kirkolliskokoukselle tuli aloite, jossa esitettiin kelpoisuusehtojen lisäämistä piispanvaalin ehdokkaille. Nyt riittää, kun on kirkon pappi. Perinteisesti vaatimuksia ei ole annettu, vaan äänestäjien on annettu vapaasti päättää eikä demokratiaa haluta rajoittaa. Käytännössä aloite nousi siitä, kun arkkipiispanvaalissa oli ehdokkaana mies, joka ei kannata naisten toimimista pappina. Itse olen naispappien kannalla ja pidän hyvänä, että meillä on monia upeita naispappeja tässä Siionissa, mutta en hyväksy ns. perinteisten virkakäsityksen edustajien ajamista pois kirkon viroista, kuten nyt on tehty. Tästä asiasta käytin puheenvuoron.
 
* * *
 
Arvoisa puheenjohtaja!
 
Tuttu naispappi kertoi minulle päätyneensä kerran seurakuntaan, jossa yksi miespappi tuli sanomaan hänelle: "Minä en sitten tule sinun kanssasi alttarille." Naispappi vastasi tähän iskemällä silmää ja sanomalla: ”Eihän sitä koskaan tiedä, mutta minä kyllä olen jo naimisissa.”
 
Naisen toimiminen papin virassa on ollut kirkossamme elävää todellisuutta 30 vuotta. Samoin todellisuutta on sekin, että kirkossamme toimii edelleen ihmisiä ja myös merkittäviä herätysliikkeitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän aikaisemman virkakäsityksen kannalta.
 
Itse pidän hyvänä päätöstä, että papin virka avattiin myös naisille. En osaa varmastikaan kuvitella kaikkia niitä naispappien tuntoja, mitä heidän kutsumuksensa nollaaminen on herättänyt. Vaikka te pidättekin minua konservatiivina, niin minä tiedän, mitä on ollut toimia naispapin hyväksyvänä nuorena luottamushenkilönä seurakunnassa, jonka papisto ja keskeiset luottamushenkilöt vastustivat naispappeja. Ei ollut aina ongelmatonta. Olen saanut tutustua moniin upeisiin, väkeviin ja perinteisiin kristillisiin arvoihin nojaaviin naispappeihin, jotka – rohkenen sanoa – päihittävät monta löperöä miespappia.
 
Kuitenkin täytyy muistaa, että pappisvirkaa avattaessa naisille luvattiin säilyttää aikaisemman virkakäsityksen kannattajille toimintavapaus kirkossa, myös mahdollisuus tulla vihityksi kirkon virkoihin.

Moni kokee, että tämä lupaus on rikottu. Ja samalla tavalla luullakseni rikottaisiin myös lupaus säilyttää papin omantunnonvapaus opettaa ja toimia perinteisen avioliittokäsityksen pohjalta, jos joku ns. kompromissi avioliittokysymyksessä tultaisiin hyväksymään.
 
Syntyy väistämättä tunne, ja tämä nyt ihan avoimesti myönnettiinkin tässä esittelypuheenvuorossa, että tämä aloite on syntynyt viime arkkipiispanvaalin ehdokasasettelusta. Oliko sen ehdokasasettelun moninaisuus todella niin paha asia? Vaalipaneelit ovat tärkeitä keskustelufoorumeita, ja on hyvä, jos sinne saadaan keskustelijoita kirkon eri laidoilta. Eikö se ole sitä paljon huudettua suvaitsevaisuutta? Vai onko niin, että tietyt ryhmät ja mielipiteet tässä kirkossa on lakaistava näkyvistä? Puhutaan paljon syrjinnästä, mutta sitä syrjintääkin on niin monenlaista.
 
Minä nostan hattua sille, että edustajakollega Auvinen antoi arkkipiispanvaalissa kasvot kirkon todellisuudelle. Meillä on edelleen paljon perinteisen virkakäsityksen mukaan uskovia jäseniä ja liikkeitä. He haluavat pysyä kirkossa ja julistaa evankeliumia, vaikka heitä yhä avoimemmin syrjitään ja halveksutaan tässä Siionissa. Ekumeenisestikin joudumme outoon asemaan, jos emme näitä pappeja hyväksy, sillä esimerkiksi katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa virkakysymys on ratkaistu toisin.
 
Arkkipiispaehdokas Auvisen kampanjan keskeisenä veturina toimi muuten suuresti arvostamani naispappi ja entinen edustajakollega Aino Vesti, jolle annoin toisesta hiippakunnasta henkistä tukea ja kannatusta aikanaan hänen ollessaan ehdokkaana oman hiippakuntansa piispaksi.
 
Mielestäni tällä kirkolla on paljon suurempi uhkia ja ongelmia kuin se, että jotkut ovat virkakäsityksestä toista mieltä. En kannata tämän aloitteen hyväksymistä.

tiistai, 15. toukokuu 2018

Saamelaisten edustus kirkolliskokouksessa

On hämmentävää ja kiusallista, että Saamelaiskäräjien edustaja/varaedustajat ovat jatkuvasti poissa kirkolliskokouksen työskentelystä. Minä joudun edustamaan yksin Lappia. Lähetin Saamelaiskäräjien jäsenille alla seuraavan sähköpostin. Ihmettelen, miksi aktiivinen saamelaistoimija Veikko Guttorm ylipäätään vaihdettiin pois kirkolliskokouksesta. Johtuiko se näistä Saamelaiskäräjien keskinäisistä riidoista? Ne eivät saisi mitenkään vaikuttaa asiaan. Tilanne on hyvin ikävä koko Lapin kannalta.

 

* * *

 

Arvoisat Saamelaiskäräjien edustajat

 

Tervehdys Turusta kirkolliskokouksesta!

 

Haluan kunnioittavasti kirjoittaa teille ihmetykseni siitä, että saamelaisten edustajan tuoli täällä kirkolliskokouksessa on jälleen tyhjänä, kuten on ollut monella aikaisemmallakin istuntoviikolla.

 

Tietääkseni aikaisempina istuntokausina ei tällaista ongelmaa ollut. Ainakin Veikko Guttorm osallistui esimerkillisesti ja aktiivisesti kaikkiin kokouksiin viime istuntokaudella, ja myös aikaisempien kausien saamelaisedustajat ovat olleet arvostettuja ja täällä laajasti huomiota herättäneitä henkilöitä.

 

Ymmärrän sen, että joskus voi tulla pakottavia esteitä eikä pääse kokoukseen, mutta on hämmentävää, että myös varajäsenet ovat jatkuvasti estyneitä. Tietenkin voi olla sairauksia tai välttämättömiä työtehtäviä, mutta silloin tulisi vaihtaa edustajiksi sellaisia, jotka pääsevät paikalle.

 

Yleisesti ottaenkin kirkolliskokouksesta ollaan hyvin harvoin poissa, ja sen jäsenet ottavat työnsä vakavasti. Jos joku on poissa, niin varajäsen tulee varmasti tilalle. Saamelaisten edustus on tällä istuntokaudella ollut ainoa poikkeus tähän asiaan. Matkakulut korvataan kyllä ja kokouspalkkiot/ansionmenetykset maksetaan, että siitä se ei voi olla kiinni, vaikka välimatkat ovatkin pitkiä.

 

Minä olen nyt ainoa lappilainen kirkolliskokousedustaja. Varmasti Lapin seurakuntien asioille olisi hyväksi, että täällä olisi toinenkin mukana. Varsinkin, kun Saamelaiskäräjien edustaja pääsisi tänne automaattisesti – ei kuten minä, joka olen joutunut käymään kovan vaalikampanjan omilla varoillani, että saan pohjoista Siionia edustaa.

 

Se, että Saamelaiskäräjille on suotu mahdollisuus ja etuoikeus nimetä tänne edustaja, pitäisi ottaa vakavasti. Mielestäni Saamelaiskäräjillä ja sen valitsemilla edustajilla olisi tämä velvollisuus koko Saamen kansaa kohtaan, jota he edustavat. Heikko saamelaisten osanotto on täällä kirkolliskokouksessa huomattu ja se on herättänyt hämmennystä.

 

Ei ole itsestään selvää, että saamelaiset aikanaan saivat oikeuden lähettää edustajansa kirkolliskokoukseen. Se on suuri etuoikeus, ja toivoisi, että sen velvoittavuus ymmärrettäisiin. Se on kunniaksi niin kirkolle kuin upealle saamelaiselle kansalle ja kulttuurille.

 

Jos alkuperäiskansamme edustus kuitenkin puuttuu jatkossakin kirkolliskokouksesta, niin täytyykö minun sitten pyytää vaikkapa Maijalan Eeva-Marialta lainaan hänen isävainajansa lapinpuku, ja metsälappalaisjuureni tiedostaen ryhdyn täällä ensi istuntoviikolla edustamaan myös Lapin alkuperäiskansaa?

 

ystävällisin terveisin,

Janne Kaisanlahti

maanantai, 14. toukokuu 2018

Puheenvuorot kirkolliskokouksessa 14.5.2018

Tänään kirkolliskokouksessa pitämäni kaksi puheenvuoroa.

---

Edustaja-aloite 1/2018 kirkolliskokoukselle

Arvoisa puheenjohtaja!

Kansankirkkomme yhteydessä toimii hyvin monenlaisia liikkeitä. Monelle kirkon jäsenelle esim. oma herätysliike tai muu yhdistys voi olla jopa ensisijainen identifioitumiskohde. Samoin kirkon lähetysjärjestöt ovat monille rakkaita.

Itse allekirjoitin aloitteen nimenomaan tämän kirkkomme moninaisuuden tunnistaen. Jos meillä on järjestöjä, joilla on työnäky ja toiminnalliset edellytykset lähetystyön tekemiseen, ja jotka haluavat lähetysjärjestön aseman, niin suhtautuisin lähtökohtaisesti melko avarasti tällaisen statuksen myöntämiseen.

Suomen Lähetyslentäjien tähän asti tekemä pitkäaikainen työ mielestäni todistaa sen, että järjestö kykenee hoitamaan asian.

---

Edustaja-aloite 2/2018 kirkolliskokoukselle

Arvoisa puheenjohtaja!

Aloitteessa esitetään varsin laajaa muutosta kirkon eri vaaleihin.

Aloitteessa on aivan oikein alussa todettu, että suora vaali kirkolliskokouksessa ja piispanvaalissa ”ei johtaisi lisääntyvään demokratiaan, vaan johtaisi luultavasti kirkon kasvavaan puoluepolitisoitumiseen. Tähän viittaavat esimerkiksi kokemukset Ruotsin kirkon piirissä.”

Tästä asiastahan viime kirkolliskokouskaudella taisin käyttää useitakin puheenvuoroja, kun suoraa kansanvaalia vaadittiin kirkolliskokousedustajien vaaliin. Silloin minua syytettiin kaikkien hyvien uusien, modernien ja demokraattisten asioiden vastustajaksi. On mukavaa huomata, että aloitteen allekirjoittajat ovat tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla.

Muilta osin en kuitenkaan katso voivani yhtyä aloitteeseen. Se esittää suomalaiselle vaalijärjestelmälle täysin vieraan äänestys- ja ääntenlaskutavan käyttöön ottamista.

Tällainen kaikista muista vaaleista poikkeava, monimutkainen ja outo äänestysmenettely tuskin olisi omiaan lisäämään äänestysvilkkautta kirkollisissa vaaleissa. Ja sitä äänestysaktiivisuuttahan me haluamme lisätä – ja olemme viime vuosina käyneet kalliita, teologiselta sanomaltaan hämäriä ja tuloksiltaan tehottomia kirkon seurakuntavaalikampanjoita.

Joidenkin yhteisöjen vaaleissa, ainakin osassa osuuskauppoja sekä yhteismetsiä, on toki käytössä vaalitapa, jossa ehdokaslistoja ei ole ollenkaan. Näissäkin vaaleissa äänestetään silti suoraan yhtä henkilöä.

Esimerkiksi tuolla pohjoisessa on vastikään käyty niin Osuuspankin kuin Osuuskauppa Arinan vaalit. Molemmissa vaaleissa luovuttiin ehdokaslistoista ja siirryttiin pelkkään henkilövaaliin. Seurauksena oli ehdokasmäärän romahtaminen.

Ehdokaslistoista luopuminen muuttaisi esim. seurakuntavaalien luonteen ihan toisenlaiseksi. Kuinka moni ehdokas ryhtyisi itse keräämään itselleen valitsijayhdistystä, vai millä tavalla ehdokkaat asetettaisiin. Olen itse ollut hankkimassa ehdokkaita seurakuntavaaleihin, ja se on kovaa työtä. Moni hyväkään ehdokas ei lähtisi ilman sitkeää suostuttelua ja tietoa siitä, että on ehdokaslista, jonka taustaorganisaatio tekee myös heille vaalityötä.

Aloitteessa viitataan useamman kerran pelaamisen ja taktikoinnin mahdollisuuteen. Mutta tuskinpa sellaista äänestysjärjestelmää keksitäänkään, etteikö sen suhteen voisi pyrkiä vaikuttamaan äänestäjiin tavalla, jota joku pitäisi pelaamisena ja taktikointina.

Aloitteessa puhutaan ”vähemmistöehdokkaiden” karsiutumisesta vaaleissa. Ymmärrän kyllä, että eri ehdokaslistojen kokoamiseen sisältyy haasteita, mutta ne kuitenkin takaavat suhteellisen edustuksen eri listojen saaman äänimäärän jakautumisen suhteessa. Jos joku ryhmittymä kokee jääneensä jollakin yhteislistalla aliedustetuksi, niin laittakoon sitten oman listan seuraavalla kertaa.

Näin toimittiin Lapissakin, kun edustamani poliittisen järjestön parissa oli syntynyt epäilyksiä siitä, että koko hiippakunnan listalla ehdokasasettelu rovastikunnittaisin muodostuisi meille epäedulliseksi. Niinpä Lapin alueella irrottauduttiin isosta listasta, ja kerättiin kirkolliskokouksen sekä hiippakuntavaltuuston vaaleihin oma lista. Kirkolliskokoukseen tulin valituksi minä ja hiippakuntavaltuustoon naisehdokkaat Keminmaan ja Pelkosenniemen seurakunnista.

Olisimme saaneet kyllä myös kirkolliskokoukseen kaksi paikkaa, mutta kun toinen jatkokaudelle pyrkinyt lappilaisedustaja houkuteltiin oululaisten listalle - hänelle tietääkseni sanottiin, ettei pidä Kaisanlahdelle lähteä ääniä keräämään - niin hän vei sinne toiselle listalle ratkaisevat äänet, tulematta kylläkään itse valituksi.

Aloitteessa vielä perustellaan, että piispanvaaleissa syntyy vaalitavan vuoksi vastakkainasettelu: konservatiivit vastaan liberaalit. Hyvänen aika, kai se syntyisi millä vaalitavalla tahansa. Konservatiivi on konservatiivi, ja liberaali on liberaali – ei se muutu, vaikka valinta tehtäisiin pitkää tikkua vetämällä. Nämä jakolinjat johtuvat ihan muista syistä kuin käyttämästämme vaalitavasta.

maanantai, 14. toukokuu 2018

Kirkolliskokous alkoi

kuva%20kirkolliskokouksesta.jpg
Kuvassa on kolme kirjaa pöydältäni kirkolliskokouksessa majapaikassani.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous käynnistyi tänään Turussa. Pyydän esirukouksia työlleni. Avajaismessussa saarnasi Helsingin hiippakunnan uusi piispa Teemu Laajasalo, joka korosti kirkon yhtenäisyyttä puheessaan. Nyt sitten käynnistyy istuntoviikko, jonka aikana on normaaliakin enemmän asioita käsiteltävänä. Avajaismessussa laulamamme virren sanat olivatkin sangen osuvat: "Asioiden paljous / usein näköalat peittää, / anna silloin rohkeus / syrjään kaikki turha heittää. / Anna nähdä olennainen, / siitä olla riippuvainen."

Julkisuudessa esillä on varmasti jälleen kirkolliskokoukselle tehty aloite kristillisen avioliittokäsityksen muuttamisesta. Tämä uutisointi epäilemättä hautaa kaiken muun alleen. Kirkolliskokouspaikan ympärillä on maleksinut joitakin kokoukseen kuulumattomia pappeja, joiden tarkoituksena on ilmeisesti kapinoida kirkon nykyistä virallista linjaa vastaan. Jokainen Raamatun vastaisesti vihkivä pappi luonnollisesti rikkoo pappisvalansa.

Rauhan Tervehdys -lehti lähetti minulle kysymyksen, mitä odotan tätä koskevalta keskustelulta tällä kirkolliskokousviikolla. Vastasin kysymykseen:

"Hei! Suhtaudun asiaan lähinnä turhautuneesti. Samaa asiaa jauhetaan täällä vuodesta toiseen, vaikka paljon tärkeämpiäkin asioita olisi päätettäväksi. Lapset jätetään kastamatta, Suomi maallistuu, kristinusko ei ole ihmisille tärkeä. Mutta me riitelemme avioliitosta. Minun puolestani kaikki ihmiset voi siunata ihmisinä ja kaikkien kodit voi siunata, mutta avioliitto on Jeesuksen opetuksen mukaan miehen ja naisen välinen liitto, eikä se muuksi muutu, vaikka eduskunta päättäisi mitä."