perjantai, 13. toukokuu 2022

Suomen uusista ratkaisuista

Olen ollut muutaman päivän nyt Berliinissä käymässä. Kesäkuussa 1987 presidentti Reagan piti täällä kuuluisan puheensa: ”Mr. Gorbachev, tear down this wall!” Se vaikutti osaltaan Neuvostoliiton hajoamiseen ja kylmän sodan päättymiseen johtaneeseen kehitykseen. Alettiin uskoa liennytykseen ja luottamukseen lännen ja idän välillä. Maailmanpolitiikassa on sen jälkeen monta mannerlaattaa liikkunut.

Kotimaassa on tapahtunut paljon. Toissapäivänä Ison-Britannian pääministeri Johnson kävi Ruotsissa ja Suomessa lupaamassa turvatakuita. Eilen maamme poliittinen johto ilmoitti kantansa Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Ilman Ukrainan sotaa tähän ei olisi tultu. Sota Euroopassa johti Suomen ja nähtävästi myös Ruotsin päätymään uusiin ratkaisuihin.

Ne perusteet, joita moni meistä on kuluneina vuosina esittänyt sotilaallisen liittoutumattomuuden puolesta eivät sinällään ole muuttuneet. Eikä ole syytä minkäänlaiseen juhlaan ja polkan hyppelyyn sen kunniaksi, että ”Suomi menee nyt länteen”. Ainahan me olemme siellä olleet. Mutta turvallisuuspoliittinen ympäristömme on tietenkin Euroopassa riehuvan seurauksena muuttunut eikä sitä kannata kieltää.

Sotilaallinen liittoutumattomuus ja viime sotien jälkeen omaksuttu ulkopoliittinen linja takasi rauhan meille 77 vuoden ajan. Siinä ei ole häpeämistä. Edistimme rauhaa ja diplomatiaa – samalla pidimme ruutimme kuivana. Nyt käsillä oleva päätös sotilaallisen liittoutumattomuuden ajanjakson päättymisestä on ymmärrettävä päätös tänä aikana, mutta edelleenkin maanpuolustuksemme perusta tulee olla itsenäisessä maanpuolustuksessa ja vahvassa maanpuolustustahdossa. Eikä niitä ihmisiä, jotka ovat esittäneet näkökohtia sotilaallisen liittoutumisen varjopuolista, pidä lähtökohtaisesti leimata ”putinisteiksi” tai epäisänmaallisiksi. Monilla heistä on vilpitön huoli siitä, minkälaisiin selkkauksiin Suomi voi joutua mukaan.

Kaikki sivistyneet ihmiset kautta maailman ovat järkyttyneitä Ukrainan sodan kammottavista tapahtumista. Mitkään oikeututkaan Venäjän turvallisuusintressit eivät voi millään tasolla oikeutta syttynyttä sotaa, saatika sen yhteydessä nähtyjä hirmutekoja. Kuitenkaan emme saa ryhtyä vihaamaan tavallisia venäläisiä. Myös Venäjän kansa on tämän sodan uhri. On ikävää nähdä, miten kaikkia venäläisiä on joskus leimattu ja jopa vihattu viime kuukausina. Toivon, että vielä kerran tulee aika, jolloin Venäjällä on hallinto, jonka kanssa voimme jälleen tehdä molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä, niin kaupan, kulttuurin kuin monen muunkin sektorin saralla. Naapuri on tuossa rajan takana jatkossakin.

Kuluneet kuukaudet ovat opettaneet meille entistä kouriintuntuvammin myös huoltovarmuuden merkityksen. Tarvitsemme voimakkaita tekoja kotimaisen tuotannon ja maatalouden pelastamiseksi. Maaseudun ja kaupunkien välisen vastakkainasettelun luulisi viimeistään nyt jäävän historiaan.

Paasikivi lopetti viimeisen julkisen puheensa sanoihin: ”Jumala synnyinmaata varjelkoon.” – Sitä toivomusta ja rukousta on nytkin hyvä muistaa.

tiistai, 12. huhtikuu 2022

Puheeni Keskustan puoluevaltuustossa 9.4.2022

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät aatesisaret ja -veljet. Haluan sen verran ottaa kantaa, että kun julkisessa keskustelussa on nyt viime aikoina ajoittain sangen kriittisesti käsitelty kuluneiden vuosikymmenten ulkopolitiikkaamme, ja jotkut ovat toivoneet - ehkä myös meidän riveissämme - että keskustalaiset myöntäisivät tehneensä virheen tukiessaan Paasikiven-Kekkosen linjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Niin mielestäni meillä ei ole mitään hävettävää siinä politiikassa, joka on taannut rauhan ja edistänyt maamme hyvinvointia yli 75 vuoden ajan.
Mihinkään katumusharjoituksiin ei ole siis tarvetta. Ei julkisesti eikä omalla porukalla.
Tietysti - jos ja kun maailmanpolitiikan lähtökohdat muuttuvat, niin silloin on tarvittaessa tehtävä päätöksiä, mutta ne on tehtävä harkitusti.
Toivon valtionjohdolle ja puoluejohdolle viisautta tehdä hyviä päätöksiä näinä vaikeina aikoina - ja toivon myös, että mitä tahansa ratkaisuja tehtäneenkin, niin ne tehdään myös se huomioiden, että yleinen asevelvollisuutemme ja vahva maanpuolustustahtomme säilyvät jatkossakin.
Toivon presidentille, hallitukselle ja Keskustan johdolle voimia ja Jumalan siunausta tärkeässä työssänne isänmaan hyväksi. Elämme todella vakavia aikoja.

maanantai, 11. huhtikuu 2022

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle...

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät." (1. Piet. 5:6)

Tämä lause avautui Raamatusta, jota luen aivan liian harvoin. Mutta lause on melko tuttu. Olen toistellut sitä itselleni silloin tällöin.

Polveudun suvuista, joissa nöyryys ja vaatimattomuus eivät ole olleet kovin suuria hyveitä. Kun kirjoitin Levärannan kyläkirjaa, niin otin sen alkulehdelle lainauksen Niskavuoren Hetan repliikistä: "Rukoilkaa vaan rovasti, kyllä mun sydämeni puolesta kannattaakin rukoilla. Mutta nöyryyttä siihen ei tule!"

Minun on ollut vaikea nöyrtyä ihmisten edessä. Varsinkin jos on kokenut kohdanneensa vääryyttä tai tullut loukatuksi. Osaan antaa takaisin samalla mitalla, joskus enemmänkin. Vaikea on ollut nöyrtyä myöskään sen edessä, jos on joutunut toteamaan, että omat toiveet, odotukset ja suunnitelmat eivät toteudu. Omassa elämässäni olen usein kohdannut, että haluamani asiat eivät ole tapahtuneet. Koko elämäni on kulkenut aivan eri tavalla kuin vaikka 18-vuotiaana olisi odottanut ja toivonut sen menevän. En sano, että olisi mennyt huonosti. Olen saanut elää monin tavoin tapahtumarikasta elämää, minulla ei ole ollut juuri tylsiä päiviä. Mutta sen hyväksyminen, että niin moni asia on mennyt toisin kuin on tahtonut, ei ole helppoa. Pettymyksillä on vaara katkeroittaa.

Viimeisessä kirjeessään ennen kuolemaansa suuri suomalainen kirjailija Minna Canth kirjoitti eräälle ystävättärelleen: "Helpommin olisin kantanut onnettomuuteni elämässä, jos aina olisin ollut täydellisesti vakuutettu siitä, että ne tulivat rakastavalta Isältä, eivätkä johtuneet kovasta kohtalosta eli sattumuksesta. Kenties sinulla, rakas ystävä, on lujempi usko, ja onnellinen olet, jos niin on. Silloin myöskin tiedät, että se, joka koettelemuksen lähettää, se myöskin auttaa sitä kantamaan. ... Ei mikään suru, joka tulee Jumalalta, koskaan ole niin vaikea, ettei se sisässään kantaisi siunauksen siementä, kuinka mahdottomalta tuo meidän silmissämme näyttäneekin."

Jotain tällaista tuo lainaamani Raamatun Pietarin kirjeen kohtakin osaltaan uskoakseni tarkoittaa. Hän, joka on kaikkeuden luonut, tietää, mikä meille on parasta. Kärsivällisesti ja kuuliaisesti on nöyrryttävä etsimään Hänen tahtoaan ja tyytymään siihen, niin vaikeaa kuin se olisikin. Oman ylpeän luonnon on sen alle painuttava. Kapinointi ei tuo rauhaa sydämeen. Ja tuo Raamatun kohtahan sisältää myös lupauksen: "...niin hän ajan tullen korottaa teidät". Jos ei aina tässä elämässä, niin viimeistään tulevassa.

torstai, 7. huhtikuu 2022

Zhirinovski on kuollut

Venäjältä kantautui kaikkien sotauutisten keskellä tieto, että pitkäaikainen oppositiopoliitikko Vladimir Volfovits Zhirinovski, Venäjän Liberaalidemokraattisen puolueen ehdoton johtaja ja moninkertainen presidenttiehdokas on nukkunut viimeiseen uneensa.

Me suomalaiset emme tietenkään suuremmin voineet arvostaa poliitikkoa, joka halusi laajentaa Venäjän rajoja ja joka piti Suomen itsenäistymistä laittomana prosessina. Etenkin 1990-luvulla monet suomalaiset pelkäsivät hänen mahdollista valtaannousuaan. Johannes Virolainen osoitti huomattavaa siviilirohkeutta kutsumalla Zhirinovskin kylään Vironperälle.
 
Olisi siis teennäistä lausua kovin kauniita muistosanoja poismenneelle, jonka poliittinen linja tuntui meidän näkökannaltamme monin tavoin ikävältä. Omalla karulla tavallaan Zhirinovski oli kuitenkin äärimmäisissä mielipiteissään suora ja rehellinen. Hänen kohdallaan ei voinut puhua naamioiden putoamisesta, hän oli sitä mitä hän oli.
 
Zhirinovskin merkitys neuvostoajan jälkeisessä Venäjän politiikassa on joka tapauksessa ollut merkittävä. Hän onnistui vakiinnuttamaan itselleen ja puolueelleen ilmeisen aidon kannattajakunnan – ja onnistui pysymään puolueensa henkilöitymänä ja venäläisen kansallismielisen oikeiston keulakuvana yli kolme vuosikymmentä. Duuman jäsen hän oli 28 vuotta, mistä ajasta lähes 12 vuotta varapuhemiehenä. Presidenttiehdokkaana hän oli kuudesti, viimeksi Putinin vastaehdokkaana maaliskuussa 2018.
 
Toki Zhirinovski oli osa ns. systeemioppositiota, joka ei isoissa kysymyksissä asettunut hallitusta vastaan. Kuitenkin hänen mukanaolonsa duumassa loi ainakin jonkinlaista poliittista debattia ja vallitsevien olojen arvostelua. Sanankäyttäjänä hän oli värikäs, esiintyjänä räiskyvä, mutta kovista puheistaan huolimatta Zhirinovski kävi taistelunsa vaalien puitteissa, äänestyslipun välityksellä. Hän ei pyrkinyt valtaan aseiden välityksellä. Lisäksi voitaneen todeta, että jos Zhirinovskin kannattama ajatus perustuslaillisesta monarkiasta Venäjän hallitusmuotona olisi toteutunut, niin kenties Venäjä ei olisi nyt niin yksinvaltaisessa tilassa kuin se tällä hetkellä on.
 
Zhirinovskin luonnekuvan ymmärtämisessä on varmaankin keskeistä se, että hän kasvoi ilman isää. Kovana ja karskina miehenä tunnettu Zhirinovski purskahti kerran tv-haastattelussa itkuun, kun hän kertoi odottaneensa vuosia, että perheensä jättänyt isä tulisi joskus häntä katsomaan. Isä, ukrainanjuutalainen, muutti myöhemmin Israeliin ja kuoli siellä. Zhirinovski kävi myöhemmin Israelissa tapaamassa sukulaisiaan ja alkoi kannattaa Israelin ja oman maansa välisten suhteiden kehittämistä.
 
Sangen värikäs ja kiistanalainen, joskin eittämättä vaikutukseltaan voimakas persoona on poistunut maailmanpolitiikan näyttämöltä. Vaikka häntä omana aikanaan pidettiinkin äärimmäisyysmiehenä, niin pahoin pelkään, että olemme joutumassa sellaiseen maailmanaikaan, jossa Zhirinovskin kaltaisetkin poliitikot tuntuvat kohta itäisessä mittapuussa maltillisilta.
 

maanantai, 4. huhtikuu 2022

Osuuskauppa Arinan vaalit

Kontiola.jpg

Tässä vanhassa kuvassa olen ystäväni Lasse Kontiolan kanssa piiritoimistolla. Osuuskauppa Arinan vaaleja käydään 13.4.2022 asti.

Lasse on ehdokkaana äänestysalueella Rovaniemi-Ranua-Pudasjärvi. Toivon, että Lasse saa hyvän tuloksen. Olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä pitkään, tunnen hänen vakaumuksensa ja arvomaailmansa. Hän on perheenisä, kolmen kouluikäisen lapsen isä, asuu Saarenkylässä, ja Rovaniemen kirkkoneuvoston jäsen. Lassen kanssa tutustuin, kun hän toimi Keskustan Rovaniemen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja minä toimin Keskustanuorten tehtävissä. Lasse on toiminut myös poliittisen avustajana, kuten minäkin, ja työskennellyt myös puolueen palveluksessa. Nykyään hän toimii SKAL Ympäristöyritykset ry:n toiminnanjohtajana. Ehdokasnumero 174.