perjantai, 14. huhtikuu 2017

Siunattua Pääsiäistä!

Kevät on jälleen siinä kohtaa, että aloitamme pääsiäisen vieton. Läntisessä maailmassa, kaikesta maallistumisesta huolimatta, Jeesuksen elämänvaiheisiin liittyvät suuret juhlat rytmittävät yhtä vuotemme kulkua. Tärkeimpänä ovat joulu ja pääsiäinen.

Niillekin ateisteille, jotka valittavat kristinuskon näkyvästä roolista yhteiskunnassamme, kelpaavat kyllä kristillisten juhlapyhien johdosta vietettävät vapaapäivät.

Toivoisin, että me kaikki pysähtyisimme pääsiäisen äärellä muistamaan, miksi kyseistä juhlaa vietetään. Sen kahta suurta raamatullista merkitystä - Egyptissä tapahtuneen juutalaisten orjuuden päättymistä Vanhan Testamentin aikana, sekä Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta, jolla ihmiskunta on päästetty synnin ja kuoleman orjuudesta Uuden Testamentin, uuden liiton, perustana.

Tästä jälkimmäisestäkin historiallisesta tapahtumasta on lähes kaksi tuhatta vuotta. Sen merkitys on kuitenkin edelleen yhtä väkevä. Se ei ole vain historian kulussa sattunut tapaus tai edelleen meitä puhuttavan ihmiskunnan suuren opettajan kuolema, vaikka toki pääsiäisen tapahtumissa on kyse myös niistä.

Pääsiäisen merkitys on ennen kaikkea sen ajankohtaisuudessa. Pääsiäisen tapahtumat ovat totta tänäänkin. Jeesuksen kärsimystie on se tie, jolla myös me voimme käydä, iankaikkiseen elämään luottaen. Meidänkin syntimme on Golgatan verellä pestävissä, kun vain uskomme sen omalla kohdallamme todeksi. Kenenkään ei ole pakko uskoa. Meille käy uskomme mukaan. Mutta kannattaako turvata omiin voimiin kuoleman hetkellä? Vai sittenkin Häneen, joka on jo kuoleman voittanut?

Vuosi sitten minulla oli tilaisuus käydä Israelissa ja nähdä omin silmin monia Jeesuksen elämänvaiheiden tapahtumapaikkoja, Betlehemistä Jerusalemiin, seimestä ristille, ensimmäisestä joulusta ensimmäisestä pääsiäiseen.

Risti - hirvittävän kuolemantuomion täytäntöönpanovälineen muoto - ei merkitse kristityille kuolemaa, vaan elämää. Kristuksen hauta on tyhjä. Muiden uskontojen perustajat lepäävät kuolleena haudoissaan. He saattoivat saada paljon kannattajia puolelleen ja opettaa monenlaisia asioita, mutta yhtä kaikki he kuolivat kerran. Jeesus Kristus nousi kuolleista ja palaa kerran hakemaan omiaan. Kumpaan joukkoon me silloin haluamme kuulua?

 "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." (Ap.t. 1:11)

Siunattua Pääsiäistä!

keskiviikko, 12. huhtikuu 2017

Kunnallisvaalit on käyty

Kunnallisvaalit on käyty, voittoja ja tappioita on koettu. Valtakunnallisesti vaalitulos haastaa Keskustan vakavasti miettimään politiikkansa suuntaa. Nyt jos koskaan on palattava aatteen juurille. Vihreiden nousu on myös painava varoitus - vakavamielisten kansallisten voimien on noustava. Tuskinpa Suomen kansan enemmistö lopultakaan haluaisi sellaista maailmaa, mitä punavihreät meille tarjoavat, mutta hallituksen politiikka koetaan liian oikeistolaiseksi ja luottamus horjuu. Vakava paikka, keskustalaiset!

Joidenkin mukaan puolueen surkein kuntavaalitulos 50 vuoteen on ihan hyvä. "Täyttä höyryä eteenpäin", sanoi Titanicin kapteenikin, kun jäävuorista varoitettiin. Minä en ole lähelläkään komentosiltaa. Mutta toivon siellä oleville viisautta.

Paikallisesti olin taas voimiani säästämättä mukana monissa vaalikampanjoissa. Oli onnistumisia ja pettymyksiä.

Rovaniemellä "minun tytöt" tulivat valituksi kaikki kolme, Susanna Junttila, Sanna Karhu ja Kaisu Huhtalo, joiden kampanjoissa olin aktiivisemmin mukana. Hyvän ystäväni Susanna Junttilan kannatus nousi noin sadalla äänellä tunnen Keskustan listalla toiseksi Liisa Ansalan jälkeen. Myös Sanna Karhu kasvatti äänimääräänsä ja tuli valituksi hänkin jatkokaudelle. Kaisu Huhtalo valittiin uutena valtuustoon. Pidän näitä saavutuksia hyvänä, kun Keskustan ryhmän koko pieneni.

Kemijärvellä sen sijaan suuri pettymys oli monen hyvän ystäväni valitsematta jääminen. Totuudenpuhujilla ei ole aina politiikassa yösijaa.

Näissä vaaleissa jäivät valitsematta mm. Kaarina Soppela, Tarja Perälä, Timo Kyyhkynen ja Kaarlo Jankkila, joilla kaikilla on takanaan pitkä poliittinen ura. Tiedän, että pitkän toiminnan aikana kasvot kuluvat ja tulee paine saada kasvoja vaihdettua. Tänä vaikeana muutosaikana, mikä kuntakentällä on edessä, kokemusta kuitenkin myös tarvittaisiin. Toisin kuin monet muut Kemijärven paikallispoliitikot, em. henkilöt tukivat minua eri tehtäviin ja yhteistyö oli hyvää, vaikkei samaa mieltä aina asioista oltukaan. Tulen olemaan halki elämäni syvästi kiitollinen tästä tuesta, joita luotetuilta yhteistyötovereilta olen saanut.

Vaalit on käyty. Vaikken ollut itse ehdokkaana, niin lukematon määrä työtunteja on takana. Kiitos jälleen tästä matkasta, jonka monen ihmisen kanssa sain näissä vaaleissa kulkea.

Bryssel.jpg

Kävin Brysselissä vaalien jälkeen. Kuvassa Susanna Junttila ja Paavo Väyrynen minun lisäkseni. Paavo valittiin uutena Helsingin kaupunginvaltuustoon, ja hänen avustajansa Susanna uudelleen Rovaniemen kaupunginvaltuustoon.

lauantai, 8. huhtikuu 2017

Kunnallisvaalit käydään 9.4.2017

20170317_123208.jpg

Kuntavaalit käydään 9.4.2017, ennakkoäänestys on 29.3.–4.4.2017. Nyt kun maakuntauudistus muuttaa kuntien roolia, niin on erittäin tärkeätä saada valittua parhaat mahdolliset edunvalvojan uusien kuntien valtuustoihin.

Itse tulin Rovaniemelle opiskelemaan syksyllä 2004. Muutin kirjani virallisesti tänne syksyllä 2014. Paikalliseen kulttuuriin ja historiaan olen viime aikoina tutustunut kirjoittamalla rovaniemeläisen suurmiehen, valtiopäivämies Iisakki Hoikan elämäkerran. Minuakin kysyttiin Rovaniemen kunnallisvaaleihin. Välillä teki mieli lähteä. Päätin kuitenkin jättää nyt nämä vaalit väliin, sillä aika ei kaikkiin tehtäviin riitä. Päätöstäni helpotti se, että hyvä ystäväni Susanna Junttila on edelleen käytettävissä kaupunginvaltuuston jäseneksi.

Tunnen Susannan arvomaailman. Hänellä on isänmaallinen vakaumus. Toimiessaan Rovaniemellä kirkkovaltuutettuna hän tuki perinteisiä kristillisiä arvoja edustaneita ratkaisuja. Minua hän rohkaisi pyrkimään kirkolliskokouksen jäseneksi Lapista.

Susanna on naimisissa ja heillä on aviomiehensä kanssa kaksi lasta sekä Matti-mopsi, joka on minunkin hyvä ystäväni.

Susanna työskentelee Euroopan parlamentin jäsen Paavo Väyrysen eduskunta-avustajana. Hän oli itse ehdokkaana eduskuntaan vuonna 2007 saaden 1935 ääntä. Rovaniemellä hän toiminut kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä vuodesta 2009 lähtien. Emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta useista asioista kylläkin. (Mainittakoon, että Susanna olisi myös halunnut Ari Ruotsalaisen tulevan valituksi kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2015 vaaleihin, mutta törkeällä taktikoinnilla Arin ehdokkuus puolueen kokonaisedun vastaisesti estettiin ja tilalle asetettiin ehdokas, jonka jo etukäteen voitiin ennakoida keräävän paljon vähemmän ääniä kuin Ari olisi kerännyt.)

Poliitikkona Susannan linja on juureva alkiolais-kekkoslainen aate: köyhän ihmisen asia ja tasapuolinen aluepolitiikka. Nämä ovat tärkeitä lähtökohtia myös kunnallisia päätöksiä tehtäessä — huolehtia palveluiden saatavuudesta varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Yli 10 vuoden läheisen ystävyyden perusteella uskallan vakuuttaa, että
Susannalle annettu ääni ei mene hukkaan.

 


Ehdokkaita Kemijärvellä:

vaalit%202017.jpg


Torniossa Keskustan listalla on monia hyviä ehdokkaita. Ystäväni Laura Kuismanen on heidän joukossaan. Keskeisissä poliittisissa kysymyksissä ja arvokysymyksissä meillä on samanlainen linja. Hän puolustaa yhteiskunnallisessa toiminnassaan perinteistä keskustalaisuutta. Äänestäkää torniolaiset Laura valtuustoon.

 
Laura%20Kuismanen.jpg

 


Vankkumattoman isänmaallinen ystäväni Antti Pakkanen on ehdokkaana Haminassa. Toivon hänen tulevan valituksi edelleen kaupunginvaltuustoon siellä. Tulevaisuudessa näemmä hänet varmasti vastuullisemmissakin tehtävissä.

antti%20pakkanen.jpg

 

torstai, 6. huhtikuu 2017

Ehdokkaita Kemijärvellä ja Rovaniemellä

Kyyhkynen.jpgKaarina%20Soppela.jpgPer%C3%A4l%C3%A4.jpgKaarina%20ja%20Tarja.jpgKaisu.jpgKarhu.jpg

Susanna.jpg

Rovaniemellä joka kotiin jaetun vaalilehden kansikuva:

sivu%201.jpg

tiistai, 4. huhtikuu 2017

Pietarin terrori-iskuista

Kauniissa Pietarin kaupungissa eilen tapahtuneet terroriteot ja viattomien ihmisten murhat ovat järkyttäneet. Tapahtumat ovat lähellä meitä. Pietari on monille suomalaisille tuttu kaupunki. Minäkin olen kyseisellä metroasemalla käynyt.

Tuskin tuntia oli kulunut tapahtumista, kun Ylen uutislähetyksiin oli tuotu asiantuntija muistuttamaan, miten kapea sananvapaus ja opposition liikkumatila Venäjällä on ja se voi sitten johtaa väkivaltaisiin purkautumisiin. Kysyä sopii, johtuivatko Ranskan, Saksan, Britannian ym. terroriteot kyseisten maiden heikosta demokratiasta - vai onko tälle pahuudelle sittenkin joku muu yhteinen nimittäjä?

Pietarissa räjäytettiin aikanaan hengiltä keisari Aleksanteri II, kansansa suuri hyväntekijä. Tuhannet suomalaiset kyselivät silloin järkyttyneinä, miten tällaista voi tapahtua? Pahuuden toiminnalle ei löydy järkiperusteita.

Jos Venäjän demokratia ei vastaakaan länsimaisia standardeja, on meidän tuettava Venäjää taistelussa terrorismia vastaan. Jos mille maalle, niin Suomelle, Venäjän vakaus on äärimmäisen tärkeätä. Meillä on raskas yhteinen historia Venäjän kanssa. Sankarihaudat siitä muistuttavat. Mutta suuren naapurin kanssa on tultava toimeen. Venäjä-vihan lietsominen ei hyödytä ketään ja kaikkein vähiten meitä.

Toivon pääseväni jossain vaiheessa taas vierailemaan tuossa kauniissa kaupungissa.