tiistai, 3. elokuu 2021

Kesäkuulumisia ja kirkolliskokousta

kirkolliskokous%202021.jpg

Tämä kuva on otettu tänään 3.8.2021 Turussa kirkolliskokouksessa. Olen kuvassa kokousedustaja Arja Heikkisen seurassa. Arja ja minä olemme Lapista Keskustan listalta valitut kirkolliskokousedustajat. Arja on täällä ensimmäistä kautta, minulla on nyt kolmas kausi menossa. Koronaepidemian takia istuntoviikko siirrettiin toukokuulta nyt elokuulle, näin jouduttiin toimimaan myös viime vuonna. Esirukouksia tarvitsemme kirkolliskokouksen työlle!

Kulunut kesäni on sujunut melko rauhallisesti. Teen lakitöitä toiminimeni puitteissa Lapissa. Koska "leipätyö" on hoidettava, että pystyy hoitamaan oman taloutensa, niin moni suunnittelemani asia on siirtynyt jälleen edemmäksi. Näin on käynyt mm. väitöskirjan tekemisen ja eräiden muidenkin mielenkiintoisten kirjahankkeiden kanssa. Kaikkeen ei aika ja voimat riitä, vaikka kuinka haluaisi. Sinällään on ollut mielenkiintoinen elämänvaihe elää pelkästään yritystulojen varassa. Se opettaa ymmärtämään, miten erilaista elämä on, kun ei tule säännöllistä kuukausipalkkaa.

Korona-aika on opettanut monia arvostamaan kotimaan matkailua. Osa on pakotettu siihen, koska ulkomaille ei ole päässyt helposti, ja vaikka pääsisikin, niin useat meistä ovat jättäneet menemättä halutessaan näin vähentää taudin leviämistä. Kukapa olisi uskonut vaikka kaksi vuotta sitten, että millaiseksi elämämme on muuttunut?

Olen saanut ensimmäisen rokotteen alkukesästä ja toisen saan syyskuussa. Rokotteet eivät anna täyttä suojaa, mutta niillä kuitenkin edistetään tämän epidemian haltuun saamista. Isorokko ja moni muu kulkutauti sekin on rokotteilla voitettu.

Kemijärvellä on vietetty kunnan 150-vuotisjuhlaa sekä kirkkorakennuksen 70-vuotisjuhlaa. Monet kysyivät minulta, kun olin eri tapahtumissa mukana, että olenko tullut käymään Kemijärvellä pitkäksi aikaa? Minähän kuitenkin asun siellä. Toukokuussa 2019 siirsin kirjani Kemijärvelle Rovaniemeltä ja olen taas Kemijärven veronmaksaja ollut jo pari vuotta. Sitä paitsi en ole koskaan asunut pääasiallisesti Helsingissä. Toki työskennellessäni eduskunta-avustajana vietin enemmän aikaa Helsingissä, mutta silloinkin maksoin veroni Lappiin. Minulla ei ole tällä hetkellä mitään palkkatyötä politiikan parissa, kuten helposti vielä luullaan. Jälkeen päin voi ajatella, että se oli hienoa aikaa, mitä sain kokea, mutta en enää lähtisi siihen takaisin, kaikella on aikansa.

Hyvää loppukesän jatkoa kaikille!

torstai, 24. kesäkuu 2021

Kuntavaalien herättämistä reaktioista

Kolumni Suomenmaa-lehdessä 24.6.2021.

Kuntavaalit on käyty. Vaalien suurin voittaja oli nukkuvien puolue ja sitä kautta Kokoomus, sillä rikkaat ja hyväosaiset äänestävät ahkerammin, ja mitä vähemmän tavallinen kansa äänestää, niin sitä suurempi on Kokoomuksen äänisaalis.

Keskustan puolella vaalitulosta on käsitelty ensi sijassa torjuntavoittona ja iloittu siitä, että eräiden gallupien synkeimmät luvut eivät toteutuneet. Samoin vaalitulosta on käsitelty voittona, kun on verrattu sitä edellisten eduskuntavaalien kannatukseen.

Minä ja muutamat muut ilonpilaajat olemme huomauttaneet, että kuntavaalitulos oli koko puolueen historian ylivoimaisesti huonoin tulos. Vertailukelpoisia tuloksia on toki mahdollista ottaa vasta noin 1960-luvulta alkaen. Tätä aiemmin monet maalaisliittolaiset ehdokkaat olivat erilaisilla puolueettomilla tai yhteisporvarillisilla listoilla eri kunnissa.

Maalaisliitto-Keskustan kannatus kuntavaaleissa kuluneiden 60 vuoden aikana on vaihdellut 17,5 %:n ja 23,8 %:n välillä. Nyt vuoden 2021 kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa se putosi alle 15 %:n.

Monilla paikkakunnilla ehdokashankinnassa tehtiin hieno loppukiri. Monilla paikkakunnilla ehdokkaamme kampanjoivat ahkerasti, paikoitellen hyvinkin haastavissa olosuhteissa, ja saavuttivat odotettua paremman tuloksen. Tätä ei tietenkään kannata vähätellä. Ymmärrän myös vaalituloksen psykologisesti tärkeän, kenttäväen henkeä nostattavan merkityksen, kun pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneet.

Samalla on kuitenkin myönnettävä, että vaaleissa oli vain yksi suuri häviäjä ja se oli Keskusta. Menetimme 376 valtuustopaikkaa samalla, kun Perussuomalaiset voittivat 580 paikkaa. Totesinkin hieman happamaan sävyyn erään ystäväni Facebook-seinälle, että jos tämä on jonkun mielestä voitto, niin en halua tietää, mikä on tappio.

Saamistani reaktioista olen huomannut, että edelleenkään perusteelliseen vaalitappion analyysiin ja johtopäätösten tekemiseen ei ole riittävää valmiutta. Toisaalta jotkut ovat matalalla profiililla viestittäneet, että ovat kyllä samaa mieltä. Sosiaalinen paine tai joku muu syy voi johtaa siihen, ettei näitä ongelmia haluta kuitenkaan käydä avoimemmin perkaamaan.

Keskustalainen kansanliike ei kuitenkaan saa olla vain joku kaverikerho, jonka tärkein tehtävä on se, että meillä on kivaa. Epä-älyllinen kaiken selittely parhain päin ei sovellu alkiolaiseen sivistysliikkeeseen, jossa on kyettävä jatkuvaan itsekritiikkiin – hyvinäkin päivinä, mutta etenkin huonoina.

Olen saanut täällä Lapissakin mm. kuulla arvioita, joissa vaalien onnistumista todisteltiin sillä, että ”kun me voitettiin Inarissakin”. No kyllä, niin tehtiin ja se on hienoa. Inarista kannattaa ottaa oppia monessa muussakin kunnassa. Mutta Inari olikin ainoa kunta Lapissa, jossa Keskusta voitti. Emme voi kiinnittää huomioitamme vain onnistumiseen ja pettää itseämme muilta osin.

Niin upeita vaaliponnisteluja kuin meillä olikin, ja niin suuret kiitokset kuin jokainen kampanjaansa panostanut ja Keskustalle ääniä kerännyt ehdokas ansaitseekin, niin paljon kuin meidät upeat kunnallisjärjestömme ja niiden uutterat vaalityöntekijät uurastivatkin, niin kansanliikkeenä meillä on vakava paikka edessä. Kuntavaalit olivat myrskyvaroitus. Vallansiirto maakunnissa Keskustalta Perussuomalaisille on tosiasia. Ja jos tämä kehitys jatkuu tulevissa aluevaaleissa ja eduskuntavaaleissa, niin Keskustan entinen mahtiasema voi myös sen peruskannatusalueilla olla iäksi mennyttä. Miten tämä estetään, se pitäisi olla puolueen kaikilla tasoilla nyt tärkeimpänä huolenaiheena.

Tämä kirjoittamani ei tarkoita mahtavan kenttäväkemme tekemän työn vähättelyä. Se, että kuntavaalit menivät näinkään hyvin, oli juuri kenttämme uutteran työn ansiota. Listat saatiin verrattain kattaviksi, korona-ajan hieman hellitettyä teltat jälleen pystytettiin. Ja kun moni Keskustasta jo hieman vieraantunut äänestäjä meni koppiin, niin se tuttu oman kulmakunnan ehdokas, kyläseuran sihteeri tai sisarenmies, tuntui kuitenkin turvallisemmalta kuin täysin kunnallishallintoon kuulumattomia ”Suomi takaisin” iskulauseita karjahteleva paikallinen persuehdokas. Mutta tähänkään ei pidä liiaksi tuudittautua. Otetaan vaalitulos vakavasti.

maanantai, 14. kesäkuu 2021

Kuntavaalit on käyty

Vaalit on käyty, kansa on puhunut. Vaalien keskeinen vaikuttaja oli ennätysheikko äänestysprosentti, joka suosi Kokoomusta, koska hyväosaiset äänestävät aina aktiivisemmin. Oman puolueeni osalta totean, että vaikka monia upeita ehdokkaita on mennyt läpi eri puolilla maata hyvillä äänillä, niin Keskusta otti huonoimman kuntavaalituloksensa yli 60 vuoteen. Toivon, että tämä käsitellään vakavasti sen sijaan ja tehdään tarvittavia johtopäätöksiä sen sijaan, että horistaan omassa kuplassa torjuntavoitosta.
Vaaleihin sisältyy voittoja ja tappioita. Omaa mieltäni ilahduttaa erityisesti se, että Katri Kulmuni näyttää olevan Lapin vaalipiirissä Keskustan selkeä ykkönen. Kaikesta kujanjuoksusta huolimatta Katri sai Torniossa jopa enemmän ääniä kuin viime kuntavaaleissa. Tästä on hyvä jatkaa tulevia eduskuntavaaleja kohti. Rovaniemellä ystäväni Susanna Junttila lisäsi myös jälleen kannatustaan, nyt jo neljänsissä vaaleissaan, ja tuli toiseksi Keskustan ehdokaslistalla. Ystäväni Terhi Haapaniemi sai myös Helsingissä ensikertalaiseksi ja puolueelle hyvin haasteellisissa olosuhteissa hyvän tuloksen, 206 ääntä. Monet muutkin ystäväni ovat pärjänneet hyvin. Mutta samalla harmittaa suuresti monen hyvän ystävän ja todella ahkeraksi ja tunnolliseksi tietämäni henkilön puolesta, joiden äänimäärä ei riittänyt valtuustoon. Mutta tällaista se demokratia on. Netanjahunkin valtakausi päättyi Israelissa, vaikka parempaa tuskin on tulossa tilalle.
Nyt vähäksi aikaa keskityn muihin asioihin. Kovin tiivistä kampanjointia nämä viime viikot olivat, vaikka en ehdokkaana itse ollutkaan! Kiitos kaikista kohtaamisista vaalikentillä!

maanantai, 7. kesäkuu 2021

Kirsi-Marja Wargh ehdolla Utsjoella numerolla 29

KM%20ehdolla.jpg
Vanha ystäväni Kirsi-Marja Wargh on ehdolla kuntavaaleissa Utsjoella numerolla 29.
Tutustuimme kauan sitten Lapin Keskustanuorten toiminnassa, kun hän oli tullut Rovaniemelle opiskelemaan kotiseudultaan Pohjanmaalta. Samoihin aikoihin Lapin Keskustanuorissa toimintaansa aloittivat mm. Katri Kulmuni ja Susanna Junttila. Näiden vuosien jälkeen emme olleet missään tekemissä lähes kymmeneen vuoteen, kunnes yllätyksekseni tapasimme Utsjoella. Olin siellä pitämässä Pub Rastigaisassa EU-vaalien puhetilaisuutta. Tällä välin hän oli ehtinyt valmistua sosionomiksi, perustaa perheen ja muuttaa Suomen huipulle. Hänellä on kolme lasta ja hän on työskennellyt viimeksi nyt reilun vuoden Utsjoen seurakunnassa diakoniatyöntekijänä.
Kirsi-Marja ei ole mikään ”poliittinen broileri”. Lukuun ottamatta noita paria vuotta Keskustanuorten toiminnassa hän ei ole ollut mukana politiikassa, eikä ole koskaan aiemmin ollut missään vaaleissa ehdolla. Hän on kuitenkin seurannut koko ajan yhteiskunnallista toimintaa.
Käsityksemme yhteiskunnasta ja politiikasta ovat pitkälti yhteneväiset. Olemme käyneet viime aikoina hyvää dialogia elämästä ja maailmasta. Kirsi-Marjan aatemaailma on hyvin perinteinen maalaisliittolainen ideologia sekä Suomen kansan vanhat hyvät perusarvot: koti, uskonto ja isänmaa. Lapin oloihin hänellä on ulkopuolelta tulleen ihmisen ennakkoluulottomuutta ja perspektiiviä, mutta samalla ymmärrys siihen, että täällä on kunnioitettava lappilaisia traditioita ja kulttuuria. Ei niin, että etelästä tullaan sanomaan, että miten pitäisi toimia ja elää, vaan haluten yhdessä kehittää kotiseutua ja maakuntaa, joka on ainoa kansainvälisesti tunnettu Suomen maakunta.
Lappilaiseen elämänrytmiin ja maailmankuvaan hän onkin sopeutunut erittäin hyvin. Olemme kävelleet Ylä-Lapin tuntureilla ja hän on esitellyt minulle maisemia kuin kotiaan.
En tunne Utsjoen oloja kovin hyvin enkä ole oikea ihminen neuvomaan, ketä siellä pitäisi äänestää. Keskustan listalla on varmasti paljon hyviä tyyppejä. Mutta uskoakseni tällaisia ihmisiä, jotka ovat valinneet Lapin kotipaikakseen ja haluavat, että muutkin täällä viihtyisivät, tarvitaan kuntien päätöksentekijöiden joukossa.

sunnuntai, 6. kesäkuu 2021

Katrin ehdokkuudesta Torniossa

katri%20kantalahti.jpg

Olen tutustunut Katriin noin 15 vuotta sitten Lapin Keskustanuorissa toimiessani. Siitä lähtien olemme tehneet melko tiivistä yhteistyötä, olen ollut mm. mukana kutakuinkin kaikissa hänen vaalikampanjoissaan.

Joskus luullaan, että työskentelen Katrin avustajana, ja aina silloin tällöin saan yhteydenottoja, että kerrohan Katrille sitä tai tätä. Toki mielelläni näitä terveisiä välitänkin, kuten monet muutkin Katrin tukijat tekevät. Todellisuudessahan olen työskennellyt Katrin erityisavustajana vain reilut neljä kuukautta keväällä 2020 valtiovarainministeriössä, ja nykyään olen taas Lapissa lakimiehen hommissa.

Mutta pitkän yhteistyön perusteella, ja myös toimiessani 2011–19 Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana, jolloin jälkimmäisellä vaalikaudella seurasin Katrin kansanedustajatyötä lähietäisyydeltä, arvelen tuntevani aika hyvin hänen poliittisen toimintansa.

Katri on asiapoliitikko, joka ei mielellään tuo henkilökohtaista elämäänsä julkisuuteen tai avaa vaatekaappiaan naistenlehtien haastatteluihin. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kenellekään eduskuntakollegalle ei jäänyt epäselväksi, mistä hän on kotoisin. Tornio ja torniolaisuus ovat hänen identiteettinsä ykkösasia, kaikki muu tulee sen jälkeen. Se, että hän on lähtöisin Kyläjoelta, sukutilalta, jonka juuret ulottuvat 1400-luvulle asti, on näkynyt hänen puheissaan ja teoissaan.

Katri on todella omistautunut työlleen. Vapaa-aikaa hänellä on hyvin vähän. Hän on sinnikäs ja haluaa perehtyä aidosti niihin asioihin, joita hän joutuu käsittelemään. Peräpohjolaisen vahvan naisen temperamenttiakin löytyy. Mekin olemme joskus keskustelleet isommilla kirjaimilla, mutta yhteistyö ja ystävyys on aina jatkunut.

Viime eduskuntavaalien aikana sain kohdata tilanteita, joissa huomasin Katrista levitetyn täysin totuudenvastaisia kertomuksia. Kovakin arvostelu kuuluu politiikkaan, ja joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Mutta perättömiä puheita ei tarvitse kenenkään sietää. Meri-Lapin alueella levisi esim. huhu, että Katri olisi ollut hyväksymässä Länsi-Pohjan sairaalan lopettamista. Tuntui suorastaan järkyttävältä, että tällaista voitiin keksiä.

Työskentelin itse eduskunnassa, kun näitä vääntöjä taas kerran käytiin. Voin vakuuttaa, että Katri on ollut tämän sairaalan kaikkein kovin puolustaja Helsingissä. Tarvittaessa hän on uskaltanut nostaa ääntä myös oman puolueensa sisällä, jos sairaalan jatkoa ei ole nähty itsestäänselvyytenä. Voi olla, että koko sairaalan kohtalo olisi jo sinetöity ilman Katrin toimintaa. Tietenkään kyse ei ole yksin Katrin ansioista, mutta Katrin kautta on torniolaisille ja merilappilaisille annettu ääni valtakunnan päätöksenteossa.

Edelleenkin sairaala vaatii puolustamista. Joku muutama vuoden määräaika ei ole mikään ratkaisu. Katri ei tule määräaikaa hyväksymään, vaan taistelee tinkimättä Länsi-Pohjan sairaalan jatkon puolesta.

Yleensäkin Katri on ollut sekä hallituksessa ministerinä toimiessaan että myös Keskustan sisällä voimakas perinteisen keskustalaisen aluepolitiikan puolustaja. Vaalipuheissa kaikki ovat tietysti sitä, mutta asian suhteen on vähintäänkin aste-eroja ja enemmänkin suljettujen ovien takana.

Se, mikä erottaa tai ainakin pitäisi erottaa Keskustan muista puolueista, on suhde hajauttamiseen ja keskittämiseen. Uskomme ihmisen kokoisiin yhteisöihin, lähipalveluihin, lähidemokratiaan – siihen, että elämän keskeinen sisältö muodostuu ihmisten toiminnasta toisten ihmisten kanssa, henkisistä, hengellisistä ja yhteisöllisistä arvoista, pelkän kuluttamisen ja talouskasvun varaan laskemisen sijaan. Ja jos hommat olisi hoidettu hyvin, niin gallupit eivät huitelisi 10 %:n tuntumassa. Peiliin on katsomista varmasti meillä kaikilla.

Rohkenen kuitenkin väittää, että jos Keskusta olisi edustanut kirkkaasti sitä linjaa, jota Katri on poliittisen toimintansa peruskysymyksissä pitänyt esillä, olisi puolueenkin kannatus tällä hetkellä aivan toista luokkaa.

Kesän 2020 tapahtumia oli raskasta seurata läheltä. Katri erosi ministerin paikalta, tehtyään ratkaisun, jossa asetti edustamansa puolueen ja isänmaan edun oman etunsa ja urakehityksensä edelle. Syksyllä puoluekokous valitsi galluppaniikissa Keskustalle uuden puheenjohtajan.

Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois. Laillisessa järjestyksessä syntyneitä päätöksiä on kunnioitettava. Silti sanon, että kyllä Katri joutui todella epäreilun kohtelun kokemaan. Moni olisi sen jälkeen lyönyt hanskat tiskiin ja todennut, että pitäkää tunkkinne, kuten sanonta kuuluu.

Kova vuosi tuo varmasti oli Katrillekin. Mutta hän ei halua rypeä menneissä pettymyksissä, vaan katsoo eteenpäin. Hän on ehdolla näissä kuntavaaleissa ja on ilmoittanut olevansa käytettävissä myös tulevissa eduskuntavaaleissa, jos kannatusta löytyy.

Hän olisi voinut tehdä uran muuallakin kuin politiikassa ja elää siten varmasti paljon helpompaa ja usein mukavampaakin elämää. Mutta hän on ottanut tehtäväkseen kotiseutunsa puolustamisen ja kehittämisen, ja on valmis ottamaan iskuja vastaan sen puolesta jatkossakin. Tämä on sellainen voimavara, joka Tornion kannattaa ottaa vakavasti.

Epäilemättä ne poliittiset voimat, jotka näkevät Katrin ja hänen pitkäjänteisen taistelunsa Tornion ja Meri-Lapin puolesta uhaksi itselleen, toivovat, että Katri saisi heikon kannatuksen tulevissa vaaleissa. Sen jälkeen alkaisi lietsonta, että Katrin suosio on putoamassa ja kansanedustaja täytyy vaihtaa. Ja tietysti, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta olisiko se Tornion ja Meri-Lapin edun mukaista?

Itälappilaisena tehtäväni ei ole tietenkään neuvoa torniolaisia, mitä heidän tulee äänestää. Tornion Keskustan listalla on monia todella hyviä, kotiseutunsa puolesta lujasti toimivia ehdokkaita, joille toivon menestystä niin näissä vaaleissa kuin muutoinkin politiikassa.

Samalla vain totean, että laaja kannatus Katrille kuntavaaleissa on vahva tuki Tornion tinkimättömälle edunvalvonnalle myös jatkossa, niin paikallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Janne Kaisanlahti
OTM, kirkolliskokousedustaja
Keskustan puoluevaltuuston jäsen