keskiviikko, 15. helmikuu 2017

Taidetta Kemijärvellä

Luin Lapin Kansasta, että ei näy olevan rahapulaa entisessä kotikaupungissani. Kaupunginhallitus päätti siellä muuttaa teknisen lautakunnan esityksen ja ostaa taiteilija Kärriltä Luusuantien Ahvensalmen liikenneympyrään tilataideteoksen. Kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan teoksen hinta on 26.250 euroa ja lisäksi kuljetus- ja pystytyspalkkiot, eli lähelle 30.000 euroa mennään.

Kaikesta on pitänyt säästää ja kaupungin pienipalkkaisia työntekijöitä on jopa kehotettu palkattomille vapaille säästöjen saamiseksi. Rahaa kuitenkin näkyy löytyvän. Teknisessä lautakunnassa esitettiin, että liikenneympyrään pystytettävästä teoksesta olisi järjestetty vapaa kilpailu. Kaupunginhallitus tyrmäsi tämänkin. Miksi? Kenelle siitä olisi tullut vahinkoa?

Olen ollut mukana Kemijärvellä keräämässä rahaa kansanedustaja M. O. Lahtelan muistomerkille. Hanke on viivästynyt, mutta eiköhän joskus valmistu. Jos olisimme ruinanneet kaupungilta rahoituksen, niin varmaan se olisi aikaa sitten jo pystytetty. Mutta M. O. Lahtela ei olisi ikinä hyväksynyt, että moiseen käytettäisiin veronmaksajien rahoja! Olen taiteen ystävä, mutta peruspalvelut ensin, muu sitten, jos rahaa on.

Toimin Kemijärvellä kaupunginvaltuutettuna tammikuusta 2009 elokuuhun 2014 saakka, jolloin muutin Rovaniemelle. Aika luottamushenkilönä Kemijärvellä oli henkisesti erittäin raskas. Elämäni on ollut huomattavasti miellyttävämpää, kun ei tarvitse olla kaupunginvaltuutettuna Kemijärvellä. Toivon kuitenkin, että kemijärveläiset kävisivät aktiivisesti äänestämässä kunnallisvaaleissa ja etsisivät järkeviä ehdokkaita.

torstai, 9. helmikuu 2017

Iisakki Hoikka

Hoikka.jpg

Olen joutoaikoinani kirjoittanut kirjaa valtiopäivämies Iisakki Hoikasta. Kirja julkaistaan ensi kuussa, viimeistelen sitä parhaillaan. Jos jollakin on perimätietoa Iisakki Hoikasta, niin otan mielelläni vielä vastaan. Iisakki Hoikka muistetaan Rovaniemen rautatien isänä, legendaarisena aluepoliitikkona ja miehenä, joka avasi Suomen eduskunnan historian ensimmäisen istunnon. Mutta hän oli paljon muutakin - aktiivinen kirjoittaja, innostava puhuja, lappilaisten esitaistelija. Kannattajilleen lähes myyttinen hahmo, vastustajilleen häikäilemätön pyrkyri ja skandaaleissa rypenyt poliitikko. Monin tavoin ristiriitojen mies: Voimakas lestadiolaisten puolustaja, joka ei kuitenkaan itse halunnut liittyä tähän liikkeeseen. Kansallismielinen suomalaisuusaatteen kannattaja, jota haukuttiin venäläisten nöyristelijäksi. Sivistyspoliitikko ja koulujen perustaja, joka vastusti koulupakkoa. Raittiusmies, jota syytettiin konjakin varastamisesta jne. jne.

Hän oli luultavasti ensimmäinen lappilainen poliitikko, joka sai huomattavaa valtakunnallista tunnettavuutta ja jonka poliittinen profiili oli hyvin korkea. Vaikka hän eli pääosan elämästään Rovaniemellä, niin minun kotiseudullani Itä-Lapissakin todettiin Hoikan poliittisen toiminnan päätyttyä, että "nyt ei meitä enää kukaan edusta". Hän toimi valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä viidet valtiopäivät vuosien 1882-95 välisenä aikana. Kansanedustajana hän toimi vielä pari vuotta Suomen eduskunnan historian alussa saaden kunnian ikäpuhemiehenä avata valtiopäivät.

Iisakki Hoikka syntyi köyhän räätälin poikana vuonna 1840 Keminmaalla ja kuoli Rovaniemen Muurolassa Suomen itsenäisyyspäivänä 1917. Olen halunnut tutkia, mitä Iisakki Hoikan elämäntarina voisi opettaa lappilaisille 100 vuotta hänen kuoltuaan? Hänen yhteiskunnallinen toimintansa oli monella tavoin uraauurtavaa ja hänen ansionsa kiistattomat.

Tunnetut ja usein siteeratut ovat ne sanat, joilla Iisakki Hoikka käynnisti Suomen eduskunnan historian 23.5.1907:

Suuresti kunnioitetut Suomen kansan edustajat.

Valtiopäiväjärjestyksen 23 pykälä määrää, että kunnes eduskunnan puhemies ja varapuheenjohtajat on valittu, johtaa eduskunnassa puhetta ijältään vanhin eduskunnanjäsen. Tämän määräyksen nojalla minun on velvollisuus ja kunnia avata Suomen kansan uuden, yleisillä vaaleilla valitun yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen istunto.

Hetki tällainen on suuri merkkitapaus maamme aikakirjoissa ja monet ja valtavat tunteet täyttävät sen johdosta kansalaisten mielet. Yksinkertaisena talonpoikana, joka tulen tänne Lapin kaukaisilta rajoilta asti, en yritäkkään pukea sanoihin niitä yksityiskohdissa kyllä eroavia toiveita ja niihin liittyviä huolia, joilla Suomen miehet ja naiset ovat edustajansa valinneet ja joilla he toimintaamme seuraavat. Sen minä kuitenkin rohkenen julkilausua, että kuinka ristiriitaisia vivahduksia pinnalla ilmeneekin, pohjaltaan kaikkialla tarkoitusperä on sama. Kokonaisuudessaan kansamme yhtyy siihen hartaaseen toivomukseen, että sen eduskunnan kokoontuminen, joka nyt astuu vanhentuneen säätyeduskunnan sijaan, tietäköön todellista edistystä isänmaan hyväksi, siten että yhteiskunnassamme ilmenneet epäkohdat mikäli mahdollista poistetaan, ja kansamme suuren enemmistön aineellinen ja henkinen tila saadaan oikeuden ja kohtuuden perustuksella rakentuvien lakisäädösten kautta tuntuvasti kohotetuksi.

Me, joilta kansa näin suuria odottaa, tuntekaamme elävästi, mihin kansan luottamus meidät velvoittaa, olkoon meidän suotu välttää hyödyttömiä, intohimoisia riitoja. Muistakaamme aina, silloinkin kun eriävät katsantokannat jyrkimmin törmäävät vastatusten, kuinka maamme valtiollinen asema suuren keisarikunnan yhteydessä kehoittaa Suomen eduskuntaa yhdistämään kaikki voimansa rehelliseen työhön ulkonaisten vaarojen torjumiseksi ja sisällisen edistyksen turvaamiseksi.

Siunatkoon Jumala nyt alkavat valtiopäivät, niiden keskustelut ja päätökset.


sunnuntai, 5. helmikuu 2017

Puhe Ulla ja Mauri Miettusen läksiäisjuhlassa

IMG_6494.jpg

Hyvä juhlaväki!

Rovaniemen seurakunnan puolesta toivotan teidät kaikki tervetulleeksi tänne Ulla ja Mauri Miettusen läksiäisjuhlaan.

Tällaisessa juhlassa tietysti luonnollisesti tunnetaan haikeutta yhden ajanjakson päättyessä, mutta myös kiitollisuutta siitä, miten Ulla ja Mauri ovat teoin, sanoin ja sävelin palvelleet tätä seurakuntaa monien vuosien ajan – Mauri kanttorina ja Ulla mm. toimistotöissä, lähetyssihteerinä ja radiotyössä.

Jumala on käyttänyt teitä ja teille antamiaan armolahjoja tämän seurakunnan ja valtakuntansa työn hyväksi. Uskon pukevani sanoiksi monien seurakuntalaisten toivomuksen lausuessani julki sen, että te – Ulla ja Mauri – vaikka jäättekin pois nyt seurakunnan ansiotyöstä, niin ettette kuitenkaan tätä seurakuntaa kokonaan jättäisi, vaan että saisimme edelleenkin joskus nauttia teidän musiikki- ja runoesityksistänne. Ja seurakuntalehti Pääskyn uusimmassa numerossa ollut haastattelunne antoikin siitä meille hyviä toiveita.

Miettusen suvun nimi on kietoutunut lähtemättömästi Rovaniemen seurakunnan historiaan monien eri tehtävien kautta. Mainittakoon tässä nyt vain se, että – jos oikein laskin – niin Mauri Miettunen ja hänen isänsä Eino hoitivat täällä kanttorin tehtävää yhteensä yli 80 vuoden ajan.

Minä en ole syntyperäinen rovaniemeläinen, mutta minullakin on ollut tilaisuus tekemisissä tämän suvun jäsenten kanssa niin luottamustehtävieni kautta kuin henkilökohtaisessa elämässänikin eri yhteyksissä.

Aukko, jonka jätätte jälkeenne seurakuntatyöhön, ei ole helposti täytettävissä. Mutta arvelen, että työllänne olette antaneet jälkeen tuleville sellaisen esimerkin, josta voi paljonkin ottaa oppia. Olette ennakkoluulottomasti olleet valmiita kehittämään ja modernisoimaan jumalanpalveluselämää ajan haasteisiin vastaten, ja kuitenkin pitäneet samalla kiinni siitä, joka on muuttumatonta ja joka ei ajan tuulissa taitu eikä murru.

Taiteen avulla voi kristillistä sanomaa viedä eteenpäin monin eri tavoin. Emme aina tule ajatelleeksikaan, miten suuri merkitys kansamme kristillisyydelle on ollut musiikin voimassa. Laulu, jolla on väkevä kristillinen sanoma, voi synnyttää ja ylläpitää uskoa Jeesukseen ja antaa voimaa kristityn taisteluissa, iloissa ja suruissa. Tutuista virsistä ovat esivanhempamme saaneet lohtua silloinkin, kun katovuodet, onnettomuudet, kulkutaudit ja sotien kauhut tuhosivat monen perheen toiveet. Silti jälleen hirsikerta kohosi hirsikerran päälle, kun uusia koteja rakennettiin, ja niiden hirsien suojassa jälleen alettiin seuroja pitää, ja raikuivat tutut virret. Kristillinen arvopohja ja perinne siirtyi sävelten siivittämänä sukupolvelta toiselle. Vieläkin monen vuodeosastolla makaavan vanhuksen suupielet kääntyvät hymyyn, kun hän kuulee lapsuudestaan tutun hengellisen laulun sanat ja sävelmän.

Olen tässä viime aikoina tutustunut oman kirjaprojektini puitteissa rovaniemeläisen valtiopäivämies Iisakki Hoikan elämäntyöhön. Hän oli kirkolliskokouksessa vuonna 1886, jolloin Suomeen hyväksyttiin uutta virsikirjaa. Tuolloin virsikirjaan otettiin mm. tuttu isänmaan virsi:

”O Herra siunaa Suomen kansa,
Suo sille runsas armosi,
se kaikiss että vaiheissansa
Sun oma kansas olisi!
Suo uskollisuus, vakuus meille,
Menestys elämämme teille!”

Olkoon nämä virren sanat edelleen rukouksemme. Koti, uskonto, isänmaa – siinä on Suomen kansan murtumaton perusta, sukupolvesta sukupolveen.  Ja kaikkia näitä perusarvoja on voitu musiikin, runouden ja näyttämötaiteen keinoin kuvastaa.

Kiitän teitä Ulla ja Mauri kaikesta siitä työstä, jota olette tämän seurakunnan hyväksi tehneet, ja toivon teille voimia ja Jumalan siunausta vielä moniin, moniin töihin ja esityksiin.

Psalmin 150 sanoin – Olkaa kaikki tervetulleita!

(1) Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
(2) Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, ylistäkää häntä, hän on suuri!
(3) Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
(4) Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
(5) Ylistäkää häntä symbaalien helinällä, ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
(6) Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja!

maanantai, 30. tammikuu 2017

Koillismaan Osuuskaupan vaalit

osuuskaupan%20vaalit.jpg

Koillismaan Osuuskaupan vaalit käydään 6.-24.3.2017. Vaaleissa valitaan Osuuskaupan edustajiston 50 jäsentä. Äänioikeutettuja ovat kaikki Koillismaan Osuuskaupan asiakasomistajat, siis joilla on vihreä S-jäsenkortti. Äänestyslappu tulee kotiin postitse maaliskuun alussa ja se pitää muistaa täyttää ja palauttaa postiin.

Olen ollut keräämässä yhtä ehdokaslistaa Kemijärven jäsenalueelta. Ehdokaslistan asiamies on Kemijärven kaupunginvaltuuston entinen puheenjohtaja Kaarina Soppela ja minä olen vara-asiamies. Tämä ehdokaslista koostuu henkilöistä, joilla on monipuolinen kokemus yhteisten asioiden hoitamisesta mm. kunnassa ja seurakunnassa sekä erilaisten kansalaisjärjestöjen parissa.

Nyt kun Kemijärvelle on valmistunut uusi S-kaupan rakennus, niin on entistä tärkeämpää, että etuamme valvotaan edustajistossa tehokkaasti.

* * *

EHDOKKAAMME

PENTTI ALAJOUTSIJÄRVI työskenteli pitkään kuljetusalan yrittäjänä Kemijärvellä. Joutsijärven kylästä kotoisin oleva Pentti on ollut pitkään mukana keskustalaisessa järjestötyössä Kemijärvellä ja toiminut mm. kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna. Kirkkovaltuutettuna hän toimi vuosina 1968-70.

TARJA KAISANLAHTI on yo-merkonomi ja sairaanhoitaja. Hän on toiminut mm. kaupunginvaltuutettuna vuodesta 2001 lähtien ja on Kemijärven teknisen lautakunnan jäsen. Aikaisemmin hän on toiminut mm. kaupugninhallituksen jäsenenä ja Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtajana. Koillismaan Osuuskaupan edustajistoon hän kuului toimikauden 2009-13.

TIMO KYYHKYNEN on tehnyt elämäntyönsä maanviljelijänä Kemijärven Levärannalla. Hän on toiminut mm. kaupunginvaltuutettuna 1989-2012 ja monissa muissa kunnallisissa luottamustoimissa, mm. teknisen lautakunnan puheenjohtajana, sekä kirkkovaltuutettuna 1987-90, 1995-2010 ja edelleen vuodesta 2013 lähtien ollen nykyään kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.

KAISA PERTTUNEN on ammatiltaan sairaanhoitaja. Hän on pitkäaikainen seurakunta-aktiivi ja on toiminut Kemijärven seurakunnassa mm. kirkkovaltuutettuna 2007-14, lähetystyön johtokunnassa 2007-10 ja vuodesta 2015 lähtien sekä lapsityön johtokunnassa 2011-14.

PÄIVI PERÄLÄ työskentelee emäntänä Kemijärven kaupungilla. Hän on myös Kemijärven JHL:n varapuheenjohtaja. Kemijärven seurakunnassa hän on toiminut evankelioimistyön johtokunnassa 2007-10, nuorisotyön johtokunnassa vuodesta 2011 lähtien ja kirkkovaltuutettuna vuodesta 2015 lähtien. Perälä kuuluu Koillismaan Osuuskaupan nykyiseen edustajistoon.

TARJA PERÄLÄ on entinen yleinen edunvalvoja. Hän on toiminut aikanaan useissa ammattiyhdistystehtävissä. Perälä on kuulunut kaupunginvaltuustoon 2005-08 ja uudelleen vuodesta 2012 lähtien, ja on nykyään myös kaupunginhallituksen jäsen. Kirkkovaltuustoon hän on kuulunut vuodesta 2011 lähtien ja on nykyään kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. Aikaisemmin hän toiminut mm. Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtajana.

PERTTI K. SOPPELA on työskennellyt palotarkastajana Kemijärvellä. Hän on ollut pitkään mukana kunnallisissa luottamustehtävissä toimien mm. kaupunginvaltuutettuna 1985-92 ja 1997-2000 sekä asuntolautakunnan puheenjohtajana 1985-88 ja yhdyskuntarakentamisen/ teknisen lautakunnan jäsenenä 1993-2000.

VAPPU TYVI on työskennellyt mm. lastenohjaajana Kemijärvellä. Hän on pitkäaikainen seurakunta-aktiivi, kuuluen mm. evakelioimityön johtokuntaan vuodesta 2003 lähtien. Puheenjohtajnaa hän toimi vuosina 2003-06. Vappu tunnetaan Kemijärvellä myös lausuntataiteilijana.

IRJA UUSISALMI on suurtalouskokki ja työskennellyt mm. koulujen keittiöillä. Hän on toiminut Kemijärven seurakunnassa kirkkovaltuutettuna kauden 2011-14 ja seurakunnan lapsityön johtokunnassa vuodesta 2007 lähtien. Kemijärvellä Irja tunnetaan myös aktiivisena harrastajateatterin toimijana, hän on Kemppateatterin puheenjohtaja.

HANNU VIHRIÄLÄ on työskennellyt luokanopettajana Kemijärvellä. Hän on toiminut Kemijärvellä kaupunginvaltuutettuna sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä vuodet 2005-12. Kirkkovaltuustoon hän on kuulunut vuosina 1983-86. Hannu kuuluu Koillismaan Osuuskaupan nykyiseen edustajistoon.

UNTO VIITAMÄKI on sosionomi (AMK) ja hän on kuulunut Kemijärven seurakunnan diakoniatoimikuntaan vuodesta 2007 lähtien. Kirkkovaltuuston jäsenenä hän on toiminut valtuustokauden 2007-10. Hän on myös Lapin poliisilaitoksen poliisin neuvottelukunnan jäsen. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. Koilliskaira-lehden toimittajana.

lauantai, 28. tammikuu 2017

Mannerheimin kuolemasta 66 vuotta

Tänään tuli 66 vuotta kuluneeksi Suomen Marsalkan kuolemasta. Vaikka hänen ajallisen matkansa päättymisestä on jo näin kauan, niin yhä Mannerheim ratsastaa kansamme parissa. Siitä kertoo mm. se vilkas julkinen keskustelu, jota hänen historiallisesta merkityksestään edelleen käydään kiivaasti. Uskoakseni hyvin monessa suomalaisessa kodissa on edelleen esillä Mannerheimin muotokuva. Hänen jälkeensä ainoastaan ehkä presidentit Paasikivi ja Kekkonen ovat voineet kohota jossain määrin vastaaviksi kansakunnan symboleiksi. Heitäkin kuitenkin rasittaa heidän "poliittisuutensa". Mannerheim muistetaan ennen kaikkea Suomen ensimmäisenä sotilaana.

Vapaaherra Mannerheim on kansallinen ikoni, mutta hän ei ollut pyhimys. Hänen monia poliittisia tai sotilaallisia tekojaan tai luonteenpiirteitään voi perustellusti arvostella. Kuitenkin tuntuu vastenmieliseltä se lokaaminen, mitä viime vuosina on harjoitettu. Mahdollisista puutteistaankin - kenellä niitä ei olisi - huolimatta Mannerheim jää historiaan miehenä, jonka johdolla Suomen kansa säilytti itsenäisyytensä, kotimaansa, vapautensa ja elämänsä. Kirkolliskokouksessa paheksuttiin, kun kenttäpiispaa puolustaessani luin puheenvuorossani pätkän omasta runostani, jossa mainitsin, kuinka Suomen kansa luotti Jumalaan ja Mannerheimiin talvisodan koittaessa. Henkilökohtaisesti pidä sitä parhaana kirkolliskokousurani puheena!

Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 Mannerheim lausui päiväkäskyssään: "Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta."