keskiviikko, 7. marraskuu 2018

Puhe saamenkielisestä Raamatun käännöstyöstä

Kirkolliskokous alkoi eilen Turussa. Esirukoukset työllemme ovat tarpeen! Otin kantaa juuri valmistuneeseen esitykseen uuden pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen hyväksymiseksi. Aikaisempi käännös on vuodelta 1895, ja äidinkielisen puhujankin on vaikea ymmärtää tekstiä käännöstyön monien ongelmien vuoksi.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja!

On erittäin hieno ja siunattu asia, että kieliasultaan vanhentuneen ja muutoinkin puutteellisen pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen tilalle on viimein saatu uusi käännös, joka toivottavasti korjaa edellisen käännöksen puutteet ja joka tulee kulumaan tämän kielen puhujien käsissä.

Saamenkielisessä käännöstyössä on vielä erityisenä haasteena se, että pohjoissaamea puhutaan neljän eri valtakunnan alueella.

Joku voi kysyä, että kun useimmat Suomessa asuvat saamenkielten puhujat puhuvat myös erittäin hyvää suomea, niin että onko tällainen suurimittainen käännöshanke tarpeellinen.

On kuitenkin aivan eri asia lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Ei millään muulla kielellä vivahteet ja merkitykset aukea samalla tavalla kuin ensimmäisellä kielellämme.

Kun Yhdysvalloissa 40 vuotta asuneelle sedälleni nämä uskonasiat alkoivat tulla tärkeiksi hänen viimeisinä aikoinaan, niin hänen amerikkalainen vaimonsa pyysi minua lähettämään heille suomenkielisen Raamatun. Lähetin sen vanhemman käännöksen, kun ajattelin, että se on hänelle tutumpi. Ja saan luottaa, että hänkin on nyt siellä perille päässeessä seurakunnassa.

Saamenkielen kieliperheeseen kuuluu Suomessa tämän suurimman kielen, pohjoissaamen, lisäksi myös koltansaame ja inarinsaame. Myös näille kielille raamatunkääntämistä on jatkettava. Inarinsaame oli kuolla lähes kokonaan, mutta määrätietoisella elvytystyöllä kielen asemaa on saatu vahvistettua viime vuosikymmeninä.

Mielestäni on aika sydäntäsärkevää, että vaikka piispa Henrikin ajoista on kulunut yli 900 vuotta, niin Suomessa on edelleen alkuperäiskansaa, jonka omalle kielelle on käännetty vain pieni osa Raamattua.

Minun kotiseutuni, Itä-Lapin ja Keski-Lapin alkuperäisasukkaat menettivät historian kuluessa oman kielensä, keminsaamen kielen.

Kirkollamme on raskas historia siinä, miten se valtion virkakoneiston tavoin oli aikanaan hävittämässä saamelaiskielten ryhmään kuuluvia eri kieliä nähden ne virheellisesti erottamattomana osana pakanauskoa.

Tämänkin johdosta kirkolla on suuri vastuu jatkaa sitä työtä, että Raamattua ja muuta kristillistä kirjallisuutta saadaan entistä enemmän myös inarinsaamen ja koltansaamen kielille.

maanantai, 5. marraskuu 2018

Seurakuntavaalit - muista äänestää!

AK​äykää äänestämässä seurakuntavaaleissa, ennakkoäänestys kaikissa Suomen ev. lut. seurakunnissa tiistaista lauantaihin, alkaen 6.11. ja päättyen 10.11.

Kirkosta eroaminen ei ole mikään protesti tai tapa muuttaa asioita. Kansankirkko on osa suomalaista kulttuuria. Kuulu kirkkoon ja vaikuta sisältä päin. Käy äänestämässä! Moni kirkon jäsen ei ole koskaan äänestänyt seurakuntavaaleissa. Ei se ole iso vaiva. Minun mielestäni valveutunut demokraattisen maan kansalainen ja sivistynyt ihminen äänestää aina vaaleissa, ketä sitten äänestikin.

Oikeus äänestää on lunastettu kalliilla hinnalla.

Kirkkovaltuutetut valitsevat aikanaan myös uuden kirkolliskokouksen. En ole itse ehdokkaana näissä vaaleissa. Kuitenkin vaalit vaikuttavat myös minun asemaani kirkolliskokouksessa. Erityisesti lappilaisten, jotka haluavat minun jatkavan työtäni kirkolliskokouksessa, kannattaa äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka tukevat minua tai edustamiani arvoja ja linjauksia.

enni%20mainos.jpg

Enni on Rovaniemellä ehdokkaana numerolla 92. Hänen ajatuksiaan voi lukea lisää myös hänen kotisivuiltaan: www.enniremes.net 

kemij%C3%A4rvi%20ehdokkaat.jpg

Keskustan ehdokaslista Kemijärven seurakunnassa. Toimin siellä kirkkovaltuutettuna vuosina 2007-14. Käykää äänestämässä kemijärveläiset myös!

kemij%C3%A4rvi3.jpg

Hyvät yhteistyötoverini Timo Kyyhkynen ja Tarja Perälä ovat edelleen ehdokkaana Kemijärvellä, molemmat ovat alusta alkaen tukeneet minua kirkolliskokoukseen. Äitini Tarja Kaisanlahti on myös ehdokkaana Kemijärvellä nyt seurakuntavaaleissa.

laura.jpg

Ystäväni Laura Kuismanen on Torniossa ehdokkaana. Olemme tehneet paljon yhteistyötä. Laura on nuori, ennakkoluuloton nainen, mutta ei mikään liberaali :) Voin suositella!

Alla näet kuvia rovaniemeläisistä Keskustan ehdokkaista. Muistakaa äänestää!

roi%20kepu%20naisia.jpgroi%20kepu%20miehi%C3%A4.jpgRovaniemi%20Keskustan%20ehdokkaat.jpg

maanantai, 29. lokakuu 2018

Seurakuntavaalit Rovaniemellä

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa viikon päästä, 6.11.2018. Nämä seurakuntavaalit ovat erittäin tärkeät vaalit. Tulevat kirkkovaltuustot valitsevat seuraavan kirkolliskokouksen, joka päättää mm. kirkon opillisesta linjasta. Toivon, että jokainen kirkon jäsen, joka on täyttänyt 16 vuotta ja siis äänioikeutettu, käy äänestämässä hyviä, kristillismielisiä ehdokkaita.

En ole itse nyt ehdokkaana. Olin Kemijärvellä kirkkovaltuutettuna 2007-14 ja Rovaniemellä vuoden 2015 alusta lähtien, molemmissa seurakunnissa toimin mm. kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Kyllä tämä lähes 12 vuoden rupeama nyt yhdelle ihmiselle riittää. Parhaani olen yrittänyt, enkä ole säästänyt itseäni, kun olen koettanut puolustaa sitä, minkä uskon olevan oikeaa. Mitenkään helppo tämä kirkkovaltuustokausi ei ollut, Rovaniemelläkin oli monia sisäisiä ristiriitoja. Eikä luottamushenkilöiden enemmistönkään mielipiteelle annettu aina arvoa, saati kunnioitettu seurakunnan kantana.

Toisaalta ja kaikesta huolimatta, toivoisin ihmisten muistavan, että monista erimielisyyksistämme tai vallalla olevasta maallistumisesta huolimatta kirkko tekee edelleen paljon hyvää. Jokainen kirkosta eroaminen heikentää sitä hyvää työtä, mikä on kirkon vastuulla, ja kohdistuu usein yhteiskuntamme kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin tai muutoin vaikeissa tilanteissa oleviin ihmisiin. Seurakunnan lastenkerhot, diakoniatyö, vanhustyö jne. ovat monille tuttuja ja monien arvostamia tehtäviä. Kirkon tärkein tehtävä on tietysti julistaa evankeliumia, pelastavaa ilosanomaa Kristuksesta.

Rovaniemellä on monia hyviä ehdokkaita. Tuon tässä esiin kuvataiteilija Enni Remeksen, jonka kanssa olen elämässä tehnyt monenlaista yhteistyötä. Ei ole mikään salaisuus, että jo toista vuotta hänellä on ollut rooli myös henkilökohtaisessa elämässäni. Kannustan rovaniemeläisiä äänestämään Enniä näissä vaaleissa, ja jos tunnette rovaniemeläisiä, niin voitte vinkata heille vaaleista! Enni on kotoisin lihakarjatilalta Ylä-Savosta, Vieremältä, mutta asunut jo kymmenkunta vuotta Rovaniemellä. Työskennellyt mm. lastenhoitajana, tuntiopettajana ja tehdastyöläisenä, on tehnyt kandidaattitutkielman ja opiskelee nyt maisterivaihetta Lapin yliopistossa taiteiden tiedekunnassa, valmistuakseen kuvaamataidon opettajaksi. On henkilökohtaisesti uskova kristitty. Luottamustehtävistä on jo hieman kokemusta mm. Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen tehtävistä ja Rovaniemen kulttuurilautakunnasta. Poliittisesti keskustalainen, mikä on tullut jo kodin perintönä.

Ennakkoäänestys alkaa tiistaina 6.11. ja päättyy lauantaina 10.11. - Et tarvitse mitään vaalilappua (sellaista ei tulekaan postitse), vaan riittää, kun menet henkilöllisyystodistuksen, esim. ajokortin, kanssa äänestyspaikalle. Ota selvää oman seurakuntasi ehdokkaista ja käytä äänioikeuttasi! Valveutunut kansalainen äänestää aina, kun se on mahdollista!

Ennimainos.jpg

 

lauantai, 13. lokakuu 2018

Puheeni Sauli Kaisamatin 100 v. syntymäpäivillä

Sauli%20100.jpg

Kunnioitettu sukumme vanhin,
talvi- ja jatkosodan veteraani,
maanviljelijä Sauli Kaisamatti!

On harvinainen kunnia ja etuoikeus saada lausua muutama sana tällaisessa juhlatilaisuudessa. Koen, ettemme juhli yksinomaan Teidän mittavaa elämäntyötänne, vaan myös sitä aikakautta, jota tämä sadan vuoden kaari edustaa. Sillä niin kiinteästi Teidän elämänne vaiheet ovat liittyneet niin kotiseutumme kuin koko isänmaamme keskeisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin.

Elämänne alkoi äiti-Esterin kohdussa kapinatalvena 1918. Juuri itsenäistynyt Suomi taisteli valtiollisesta suunnastaan – kansanvaltainen, demokraattinen Suomi, vai sosialistinen järjestelmä, joka oli jo entisessä emämaassa Venäjällä ottanut vallan?

Isänne Kalle, setänne Risto ja Alpi sekä veljenne Yrjö olivat mukana suojeluskuntien ponnistuksissa. Alpin kohtaloksi tuli antaa henkensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.

Sauli-poika sai syntyä vapaaseen Suomeen lokakuussa 1918. Lapsuuskoti Levärannan kylässä, Kemijoen rannalla, oli perinteisten suomalaisten arvojen, työnteon ja ahkeruuden ihanteiden elähdyttämä. Teidät lapset opetettiin tekemään kovasti työtä. Jo varhain Sauliinkin heräsi maahenki. Erityisen mieluisaksi jo poikavuosina muodostui hevosten hoito, ja hevostalouden parissa tekemistä riittikin vuosikymmenten ajan.

Lapsuuskotinne oli myös uskova koti, jossa isä luki Raamattua perheelleen ja johon Lars Levi Laestadiuksen kautta syttynyt pohjoisen kristillisyys oli saanut tulla. Suuret kaksipäiväiset seurat monisatapäisine vieraineen olivat usein koettu tapahtuma kotitalossanne. Kristillinen henki näkyi myös siinä, kuinka äitinne kohteli piiat, rengit ja huutolaislapset samanarvoisina talon oman väen kanssa – mikä ei totisesti näihin aikoihin ollut itsestäänselvyys.

Vartuitte nuorukaiseksi itsenäisen Suomen ensi vuosikymmeninä. Suomi rakensi aamuaan kovalla työllä, samoin kuin sitä täällä Levärannalla rakennettiin.

Isänne teki pitkän uran politiikassa ja kotitilanne ideologinen vakaumus oli maalaisliittolainen aate. Se torjui Suomesta vuorollaan niin ulkomaalaisen monarkian, fasismin kuin kommunisminkin. Jäljelle jäi terve kansanvaltainen aate, joka perustuu vapaan talonpojan ihanteeseen. Sellaiseen, jolla on vapaus elää tahtonsa mukaan omilla maillaan – kunhan kunnioittaa Jumalaa ja lakia.

Vuonna 1938 menitte naimisiin koulutoverinne, joen toiselta puolelta Kostamon Laurilasta kotoisin olleen Reeta Kostamovaaran kanssa. Kun sukumme ja Laurilan väen kesken on solmittu kolme avioliittoa, ovat sukusiteet Kostamoon edelleen hyvin vahvat.

Reetan kanssa täytitte esimerkillisellä tavalla jo Raamatun alkulehdillä ihmisille annettuja tehtäviä: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa!” sekä ”Viljelkää ja varjelkaa maata!” – Uurastamanne pitkä päivätyö maa- ja metsätalouden parissa sekä tekemänne ja kasvattamanne yhdeksän lasta tämän kyllä todistavat.

Kun Suomi joutui maailmansotien myrskyihin ja taisteli olemassaolostaan, oli taisteluissa mukana myös Sauli. Osallistuitte talvi- ja jatkosotaan puolustaessanne isänmaan vapautta ja kotiseutunne koskemattomuutta. Ei horjunut vapautemme vartija. Ei tullut mieleen paeta, kun meille vieras ja väkivaltainen järjestelmä hyökkäsi maahamme. Ette jättäneet kotiseutua, naisia, lapsia ja vanhuksia oman onnensa nojaan, vaan taistelitte miehuullisesti.

Selvisitte sodasta hengissä, mutta moni sukulainen ja tuttu kylänmies koki sankarikuoleman. Myös Leväranta on verellä lunastettua, pyhää maata.

Jälleenrakennus oli kovaa työtä, mutta Suomi selvisi. Viljelitte kotitilaa, jonka isännyys nyt tuli harteillenne, ja kuljitte myös savotoilla metsätöissä. Luottamustehtäviäkin tuli hoidettua.

Monet raskaat elämänkoettelemukset ovat tiellenne sattuneet, mutta olette aina jatkaneet matkaanne pystypäin. Kuten tämä kansakin.

Kotiseuturakkaudestanne kertoo, että olette halunneet jäädä asumaan Levärannalle myös eläkepäiviksenne. Tämä henki lienee lapsiinkin juurrutettu, kun niin suuri osa jälkeläisistänne asuu edelleen Kemijärvellä, huomattavan moni vieläpä kotikylässä – jonka vanhimpana asukkaana, kaikkien kunnioittamana, leppoisasti myhäilevänä tervaskantona kaikki Saulin tuntevat.

Nämä sata vuottanne ovat myös Suomen itsenäisyyden ensimmäiset sata vuotta. Olette nähneet Suomen nousun halki pula- ja sota-aikojen jälkiteolliseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Mutta ilman tällaisia Sauleja se ei olisi onnistunut. Ei ilman heitä, jotka niin sodan kuin rauhan töissä olivat valmiit antamaan kaikkensa, ja sen ylikin!

Suokoon Iankaikkinen Jumala, joka kansojen kohtaloita johtaa, ettei tämä kansa milloinkaan luopuisi siitä arvoperinnöstä, jonka se on Teidän sukupolveltanne saanut.

Henkilökohtaisesti minulla on ollut suuri ilo ja kunnia saada haastatella Teitä useita kertoja kootessani kotikylämme historiaa. Mikä etuoikeus onkaan voida keskustella vuonna 2018 sellaisen miehen kanssa, jolla on omakohtaisia muistoja vuonna 1830 syntyneestä yhteisestä esi-isästämme! Mikä sukupolvien ketju siinä onkaan!

Isomummini Hulda Kaisamatti – Saulin serkun vaimo ja vaimon sisar samalla kertaa – puhui Saulista minulle usein myönteiseen sävyyn. Hän arveli Saulin elinvoimaisena miehenä viihtyvän täällä pitkään. Mummikin eli lähes 94-vuotiaaksi, mutta sadan vuoden merkkipaalu on jäänyt tietääkseni tätä ennen täällä Levärannalla saavuttamatta.

Näiden sadan vuoden aikana kulkijat tällä rannalla ja soutajat Kemijoella ovat vaihtuneet. Mutta maa pysyy.

Niin kauan kuin sukumme, Leväranta ja Kemijärvi ovat olemassa, tulee Teidän elämäntarinanne innoittamaan aina uusia sukupolvia työhön kotiseudun ja isänmaan hyväksi! Toivotan Teille paljon onnea, siunausta ja hyvää terveyttä aloittaessanne toista vuosisataanne.

Vanhan toivotuksen sanoin haluan lausua: ”Olkoon sata vuotta vain murto-osa päivienne määrästä!”

Paljon Onnea!

sunnuntai, 7. lokakuu 2018

Onnea tuomari Kavanaugh'lle!

Yhdysvaltain senaatti päätti eilen tiukan äänestyksen jälkeen hyväksyä Brett Kavanaugh'n valinnan USA:n korkeimman oikeuden tuomariksi. Sadasta senaattorista 50 äänesti hänen valintansa puolesta ja 48 vastaan. Valintaa edelsi kiivas keskustelu siitä, voidaanko Kavanaugh hyväksyä, koska hänen oli syytetty ahdistelleen seksuaalisesti jotakin naista lukiolaisten kotibileissä lähes 40 vuotta sitten.

Kaikki sopimaton ahdistelu on tietysti tuomittavaa. Enkä pidä siitäkään, että ihmiset tekevät tyhmyyksiä humalassa. Presidentti Trump muistuttikin vastikään eräässä puheessaan siitä, että hän on itse täysin raitis (kuten minäkin), ja tuolloin välttyykin monenlaiselta hölmöydeltä. Naisten aseman ja oikeuksien edistäminen on myös tärkeää. Itse olen ylpeä siitä, että olen saanut olla rikkomassa lasikattoja tukemalla ensimmäisiä naisia moniin julkisiin tehtäviin kotiseudullani ja myös eduskuntavaaleissa.

Elämme kuitenkin aikaa, jolloin epämääräisillä syytöksillä voidaan miehen maine ja ura saada tuhottua. Tässä jos missä näkyy ns. vihapuhe pahimmillaan, kun ihmisiä kiihotetaan raivoon. Onneksi valintoja ei tehdä vieläkään torikokouksissa tai muutamien toimittajien tahdon mukaan. Äänestyslipun kautta kansa voi edelleen puhua, ja se puhuu myös tulevissa USA:n välivaaleissa!

Perustellusti voi kysyä, miksi tunnettu demokraatti ja presidentti Trumpin vihaaja Christine Ford oli hiljaa tästä asiasta yli 30 vuotta, ja nyt kun Trumpin ehdokas saataisiin Korkeimpaan oikeuteen, asia tuodaan julkisuuteen? Entä miksi nämä feministeiksi julistautuvat liberaalit naiset, jotka vaativat, että Christine Fordia pitää kuulla ja uskoa, eivät puhu sanakaan Juanita Broaddrickista ja muista naisista, jotka ovat syyttäneet demokraattipresidentti Bill Clintonin tehneen heille seksuaalista väkivaltaa?

En tiedä, ovatko Clintonia vastaan esitetyt syytökset totta - niissäkin on sana sanaa vastaan - mutta niitä voi pitää kuitenkin huomattavasti uskottavampina syytöksinä (huomioiden myös Clintonin käytös presidenttinä harjoittelijatytön kanssa) kuin nyt juuri ennen tuomarivalintaa nostetut, ikivanhaa tapausta koskevat väitteet. Mutta tässä näkyy kuitenkin niin valtamedian kuin liberaalin väen kaksinaismoralismi ja kaksoisstandardit.

Toivon menestystä tuomari Kavanaugh'lle hänen vaativassa työssään!