keskiviikko, 13. syyskuu 2017

EU-parlamentista

Seurasin tänään suorana lähetyksenä EU-parlamentin keskustelua. Ne tulkataan simultaanitulkkauksena kaikille EU:n virallisille kielille. (Tulkeilla riittää töitä ja veronmaksajilla kustannuksia...) Tärkeänä aiheena oli EU-komission puheenjohtaja Junckerin pitämä puhe EU:n tilasta. Parhaiten jäi mieleen brittiläisen naishenkilön pitämä jämerä puhe, joka päättyi: "Herra Juncker, teidän unioninne on mennyttä maailmaa." Näinhän se on. Euroopan valtioiden yhteistyötä tarvitaan, mutta nyt unioni on väärällä tiellä.

Toinen tärkeä, ja Suomelle elintärkeä, aihe oli Euroopan parlamentin kannan päättäminen ns. hiilinielukysymykseen. Parlamentti hyväksyi kompromissiesityksen, joka on alkuperäistä esitystä parempi suomalaiselle metsätaloudelle. Olisi kohtalokasta ja väärää vihreää politiikkaa, mikäli Suomen metsät määriteltäisiin hiilidioksidin päästöjen lähteeksi, vaikka ne toimivat oikeasti hiilinieluna. Ei tuo parlamentin päätös tietenkään mikään lopullinen päätös asiaan ole, vaan ainoastaan parlamentin kanta. Jäsenmaiden välillä päätös lopulta tehdään, toivottavasti tuon parlamentin ja jäsenmaiden edun mukaisesti.

EU-parlamentista puheen ollen, silloin tällöin olen saanut kyselyitä tuleviin EU-vaaleihin liittyen. Nehän käydään kevätkesällä 2019. Samana keväänä käydään Suomessa eduskuntavaalit. Olisi järkevää ja veronmaksajien rahoja säästävää, että vaalit käytäisiin yhtä aikaa. Taktillisista syistä johtuen eräät puolueet tätä kuitenkin vastustavat. Ilmeisesti ne laskevat saavansa suuremman ääniosuuden, kun äänestysaktiivisuus jää matalaksi. Reilua peliä se ei tietenkään ole.

Olen sanonut, etten ole lähdössä vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Siihen on useitakin syitä. Maakuntavaaleja pidän kohdaltani mahdollisena, joskin on epävarmaa, tuleeko maakuntavaaleja lopulta koskaan. EU-vaaleista olen sanonut, että kun mahdollisuudet tulla valituksi ovat hyvin pienet ja toisaalta valtakunnallinen kampanja vaatii vahvaa tukiverkkoa ympäri maata ja myös melko mittavaa kampanjabudjettia, niin haaste tuntuu hyvin suurelta. Tietenkin jos pyyntöjä olisi riittävästi ja tukijoita löytyy, niin asiaa voi tietysti harkita. Toivon kuitenkin, että ne tahot, jotka ovat minua näihin vaaleihin kannustaneet, ymmärtävät, että ilman mittavaa budjettia ja tukiverkkoa ei ole mitään järkeä edes yrittää.

Kaikille puolueille EU-vaaleista tulee joka tapauksessa hyvin haastavat, sillä sama henkilö ei voine eduskuntavaalien lähekkäisyyden vuoksi olla uskottavasti ehdokkaana molemmissa vaaleissa. Koska eduskuntaan on huomattavasti helpompi päästä, voi ennakoida, että poliitiseen toimintaan haluavat asettuvat ennen kaikkea eduskuntavaaleihin ehdolle. Kuitenkaan EU-vaaleihinkaan ei voi hankkia vain "kakkosketjun" ehdokkaita, vaan jokaisen ehdokkaan on oltava tosissaan.

* * *

Torstaina, 14.9. olen Rovaniemellä Muurolan kirjastossa puhumassa Iisakki Hoikan elämäntyöstä klo 18. Iisakki Hoikan elämäntyöstä kertovaa kirjaani "Lapin ja isänmaan asialla" saa tilata minulta ja Rovaniemellä sitä on myynnissä myös Ilopysäkki-kirjakaupassa.

maanantai, 4. syyskuu 2017

Levärannan kyläkirja

On kysytty kotikyläni Levärannan historiikista, jota olen jo parin vuoden ajan koonnut, kun vain muilta töiltäni olen ehtinyt. Koetan kirjoittaa sen valmiiksi niin että sitä saa ostaa viimeistään joululahjaksi. Kirjassa on käyty läpi Kemijoen rannalla sijaitsevan Levärannan kylän suomalaisen asutuksen historiaa 1700-luvun lopulta meidän päiviimme asti. Kirja perustuu laajoihin arkistolähteisiin sekä useiden kylän vanhimpien asukkaiden haastatteluihin. Kirjan tapahtumat painottuvat 1800-luvun loppupuolesta aikaan ennen viime sotia.

Leväranta on Kemijärven kylistä pienimpiä eikä se kuulu pitäjän vauraimpiinkaan seutuihin. Sieltä on kuitenkin usein noussut paikkakunnan edelläkävijöitä, olipa kyse maatalouden, kaupan, politiikan tai taiteen aloista. Levärannan suvut on tunnettu vahvatahtoisina, voimakkaina persoonallisuuksina. 

Olen pyrkinyt kirjoittamaan kunnioittavassa hengessä menneiden sukupolvien työtä ja heidän muistoaan kohtaan. Paljosta olemme heille velkaa.

Kirjan nimi on "Jalostettua rotua, siunattua sukua". Sen arvion aviomiehensä suvusta antoi aikanaan Lanton emäntä Ester Kaisamatti. Oliko nimitys vilpittömän ihailun osoitus, vai sisälsikö se myös hienoisen piikin, sen saa jokainen itse arvioida.

Kun teen tämän kirjan omakustanteisesti, niin joudun myös arvioimaan, että paljonko minun kannattaa kirjaa painattaa, etten jää tästä tappiolle. Toivottavasti levärantalaiset, kylässä sukujuuria omaavat ja muut Kemijärven historiasta kiinnostuneet hankkivat kirjaa ja varaavat sitä jo etukäteen.

torstai, 31. elokuu 2017

Lyyli-näytelmät jatkuvat

Lyyli%20n%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg

Jos ette ole vielä käyneet Kemijärvellä katsomassa paikallisen Kemppateatterin näytelmää LYYLI, ja asutte Kemijärvellä tai lähikunnissa, niin tulkaapa katsomaan ja kertokaa asiasta myös eteenpäin!

Tulevana lauantaina on ensimmäinen esitys kesän jälkeen. Kirjoittamani näytelmä on kertomus paikallisesta naisyrittäjyydestä ja väkevästä persoonallisuudesta, muotikauppias Lyyli Perungasta. Lyylin nimeä kantava säätiö jakaa edelleen apurahoja kemijärveläisnuorille. Kemijärven kaupunkikin on saanut aikanaan omaisuutta (keskustassa sijaitseva tontti) Lyylin testamentilla. Käymällä teatterissa tuette myös paikallisen harrastajateatterin tärkeää kulttuuritoimintaa.

Esitysajat:

la 2.9.2017 klo 18.00
su 3.9.2017 klo 14.00
pe 15.9.2017 klo 19.00
la 16.9.2017 klo 14.00
la 23.9.2017 klo 18.00
su 24.9.2017 klo 14.00
la 30.9.2017 klo 18.00
su 1.10.2017 klo 14.00

IMG_7383.jpg

lauantai, 26. elokuu 2017

Ajatuksiani Suomen presidentinvaaleista

Presidentti-instituutio on meillä edelleen hyvin arvostettu, vaikka valtaoikeuksia onkin leikattu. Tämä on näkynyt tänä vuonna erityisesti presidentti Mauno Koiviston kuoleman nostattamissa reaktioissa. Kaipaamme vahvoja johtajia. Presidentti on isänmaan ja kansakunnan keskeinen edustaja maailmalla ja myös maan arvojohtaja. Ulkopolitiikan alalla presidentillä on edelleen myös aitoa vallankäyttömahdollisuutta. Niin tuleekin olla.
 
Samalla on hyvä muistaa, että presidentinvaaleissa on ensisijaisesti kyse ulkopoliittisesta valinnasta. Tämän johdosta minäkin saatoin usein sanoa, että päätehtävänsä hoitamisessa olin tyytyväinen presidentti Tarja Haloseen. Hänen ulkopoliittinen toimintansa oli vakaata. Arvoiltaan ja aatteiltaan Halonen oli toki kaukana minusta.
 
Presidentti Sauli Niinistö on ollut tehtävässään melko suosittu ja laajaa arvonantoa nauttiva. Ei-sosialistisella/ei-punavihreällä puolella onkin kyselty, eikö olisi löytynyt laajaa kansanrintamaa Niinistön tueksi? Jonkin verran hänen arvostuksensa on kyllä kuluneen vuoden aikana saanut myös kolauksia osakseen, etenkin hänen puututtuaan viime kesän hallitusratkaisuun ja esitettyään negatiivisia mielipiteitä Perussuomalaisten puolueen johtoon valittujen henkilöiden hallituskelpoisuudesta. Luulen, että ilman tätä operaatiota Perussuomalaiset olisivat voineet lähteä tukemaan Niinistön valintaa presidentiksi. Nyt he kuitenkin asettivat ehdokkaakseen Laura Huhtasaaren, joka saa runsaasti sympatiaa ja kenties myös ääniä niiltä ihmisiltä, jotka ovat pettyneet liian liberaalina pidettyyn Suomen maahanmuuttopolitiikkaan - olkoonkin, että niistä on huomattavasti suuremmassa määrin vastuussa maan hallitus kuin tasavallan presidentti.
 
Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto pääsi viimeksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja Vihreät yrittävät saada Haavisto-ilmiön toistumaan. Harvoinpa ne toistuvat. Punavihreä Suomi lähti viimeksi tukemaan Haavistoa saaden hänet ohittamaan perinteisten vasemmistopuolueiden ehdokkaat. Paavo Lipposen ura koki valtavan nöyryytyksen eikä SDP ole tainnut tuosta rökäletappiostaan vieläkään kunnolla toipua. Henkilövaalit nostavat tunteet pintaan ja toisella kierroksella kannattajat ja vastustajat tuntuivat käyvän kuumempina kuin ehdokkaat itse. Minäkin muistan kysyneeni useita kertoja: kummanko valitsemme armeijan ylipäälliköksi - varatuomari, reservin kapteeni Sauli Niinistön vai ylioppilas, siviilipalvelumies Pekka Haaviston?
 
Keskustan ehdokas Paavo Väyrynen tuli viimeksi presidentinvaaleissa kolmanneksi. Hänen edustamallaan poliittisella linjalla Keskusta nousi siitä katastrofista, johon vuoden 2011 murskatappio oli meidät vienyt. Nyt Paavo Väyrynen ei ole enää Keskustan ehdokkaana, vaan pyrkii valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi. Vaalikeskusteluihin Paavo Väyrynen toisi varmasti painavaa ulkopoliittista kokemusta. Tietysti on sangen harmillista, että Paavo Väyrysen ja Suomen Keskustan tiet ovat kulkeneet eri suuntiin. Olen sitä mieltä, että siitä kritiikistä, jota Väyrynen on esittänyt Keskustan poliittista linjaa kohtaan tällä hallituskaudella, on todella syytä ottaa opiksi. Gallupluvutkin sen kertovat. Olemme menneet jälleen kerran liiaksi oikealle. Sillä tahtoo olla kallis hinta. Eikä se jatkuva suurkaupunkipolitiikan tekeminenkään ole meille se oikea juttu. Ei se nosta kannatusta edes Helsingissä.
 
Itse olen kuitenkin valinnut jäädä Keskustaan. Pysyn sen jäsenenä enkä ole lähdössä muiden puolueiden jäseneksi. Joku voisi sanoa, että eikö minun olisi jo helpompi valita toinen tie. Ehkä niinkin. Mutta itse olen taisteluni valinnut.
 
Toivon, että saamme hyvät presidentinvaalit, jossa isänmaan tärkeät asiat ja erilaiset katsantokannat niihin tulevat reilusti esille. Seuraan niitä mielenkiinnolla, kuten olen tehnyt lapsesta saakka.
 
On kuitenkin tässä oikaistava eräs väärä väite, jota joko ymmärtämättömyyttään tai ilkeämielisyyttään jotkut ihmiset ovat levittäneet. Olen saanut asiasta palautetta useilta eri tahoilta eri puolilta maata. On väitetty mm. että minä olisin mukana palkattuna työntekijänä tai jossain muussa roolissa Paavo Väyrysen korttienkeruussa/ presidentinvaalikampanjassa. Nämä väitteet ovat perättömiä. Olin kesällä 2016 näyttelemässä Pohjanrannan kesäteatterissa nuoren Paavon roolia "Urho ja hänen kisällinsä näytelmässä" ja tänä syksynä olen mukana "Manu ja minä 2.0" -näytelmässä, joka kiertää eri puolilla Suomea. Tällä tavoin avustan Paavoa. Päätyöni eduskunnassa jatkuu entiseen tapaan.
 
Todettakoon vielä, että en ole allekirjoittanut minkään puolueen kannattajakortteja enkä olen minkään muiden puolueiden jäsen kuin Keskustan. En ole myöskään ollut koskaan ehdokkaana tai pyrkinyt/suostunut ehdokkaaksi muiden puolueiden kuin Keskustan listalle. Samaa eivät taida kaikki puolueen vallankäyttäjätkään voida todeta. Niin että jos jollakin on keskustalaisuudestani jotain sanomista, niin ensin voi ottaa yhteyttä minuun ja kysyä asiasta, tai oikeastaan ensin voi katsoa peiliin :)

keskiviikko, 23. elokuu 2017

Kesäkuvia

rovaniemell%C3%A42.jpg

Olen ollut mukana näytelmässä "Manu ja minä 2.0", jossa esitän Susannan kanssa toimittajia, jotka haastattelevat Paavo Väyrystä. Näytelmä keskittyy Mauno Koiviston poliittiseen perintöön ja Paavo Väyrysen näkemyksiin tästä asiasta.

rovaniemell%C3%A4.jpg

Susanna ja minä Rovaniemellä odottelemassa esityksen alkua.

kajaanissa.jpg

Kajaanissa esiintymislavalla Susanna, minä ja Paavo.

huttusen%20haudalla.jpg

Mummi ja ukki Rovaniemellä mummin vanhempien, Akseli ja Hulda Huttusen haudalla.

kaarlon%20haudalla.jpg

Minä Kemijärvellä, viime marraskuussa kuolleen ystäväni Kaarlo Nurmikummun haudalla.