perjantai, 29. toukokuu 2020

Ester Ståhlberg

Pitkän työpäivän iltana jostain syystä olen muistellut kirjailija ja presidentinrouva Ester Ståhlbergia (1870-1950). Lueskelin joitakin vanhoja lehtiartikkeleita. Vuosia sitten luin hänen julkaistut päiväkirjansa ja erään hänen kirjansa.

Monet arvostelevat nykyään hänen kirjallista uraansa ontoksi ja pitävät sitä vain seurapiirirouvan ajanvietteenä. Minun on vaikea tätä ymmärtää. Ester kirjoitti persoonallisesti ja koskettavasti monia kirjoja ja lukuisia lehtiartikkeleita - niin kuin kovan elämän jalostama ihminen sydänverellään kirjoittaa. Tunnettu on mm. hänen ylioppilaskeväänä kuolleen ainoan poikansa lyhyttä elämää ja lapsen menetystä käsittelevä romaani. Ester uskalsi puolustaa myös juutalaisia ja arvostella Hitler-Saksaa aikana, jolloin suomessakin antisemitismi eli vahvana. Ester Ståhlberg teki myös ansioituneen uran lastensuojelun alalla, Pelastakaa lapset -yhdistyksen perustajana, olkoonkin että osin työhön motivoi kilpailu aviomiehen poliittisen vihamiehen, kenraali Mannerheimin vastaavien hankkeiden kanssa.

Ensimmäisen presidentin vaimona Ester joutui luomaan roolin myös "maan äitinä" (joku feministi haukkui minut taannoin, että sellaista nimitystä ei saisi enää käyttää, mutta haukkukoon jatkossakin). Ester rakasti Ståhlbergia kiihkeästi, joskus suorastaan teinityttömäisellä tunteella. Aviomiehen tunteet eivät olleet ihan samanlaisia. Historiankirjat kertovat, että vaikka Ståhlbergin kuivakasta ja hidasliikkeisestä olemuksesta sitä olisi vaikea uskoa, niin hän oli nuorena naistenmies, ja Ester oli tuolloin vain yksi monista valloituksista. Ester ei kuitenkaan unohtanut koskaan Ståhlbergia, ja kun he vuosia myöhemmin, molemmat leskinä ensimmäisistä avioliitoistaan, kohtasivat, Ester heittäytyi koko energiallaan uuteen rooliinsa. Ståhlberg oli ehtinyt kosia paria muuta naista ennen Esteriä, koska maa tarvitsi presidentinrouvan. Pariskunta kasvoi kuitenkin yhteen, energinen ja valovoimainen Ester täydensi hyvin julkisuutta vältellyttä ja änkyttävää miestään. Varakkaana leskenä Ester turvasi myös miehensä loppuelämän taloudellisen puolen, sillä presidentti oli asemastaan huolimatta melko vähävarainen.

Ester joutui kärsimään elämässään paljon. Ensimmäinen maan äitimme ei voinut saada biologisia lapsia, mikä satutti häntä kovasti. Ensimmäisen aviomiehensä kanssa Ester adoptoi kaksi lasta, joista poika kuoli 18-vuotiaana. Ståhlbergin lapset vihasivat äitipuolta ja tekivät hänen elämästään usein hyvin vaikeaa. Myös Esterin pieni tytär sai ylenkatseesta osansa. Vasta Esterin kuoltua lapset myönsivät toimineensa rumasti. Ester joutui mukaan myös miehensä kyyditysmatkalle, jonne hän lähti vapaaehtoisesti, vaikka vaarana oli hengen menetys. Ester katkeroitui poliittisesta parjauksesta ja koki, että hänen miehensä kykyä ei tarpeeksi hyödynnetty Suomessa presidenttikauden päättymisen jälkeen. Viimeisenä menetyksenä Ester joutui kokemaan sokeutumisen, joka päätti myös kirjailijan uran. Presidentti hoiti vaimoaan tämän viimeiset elinajat ja sai jäädä asumaan vaimonsa huvilaan loppuiäkseen myös tämän kuoltua.

Nyt kun kirjastoja on jälleen avattu, niin voin suositella tutustumaan Ester Ståhlbergin tuotantoon.

* * *

ester.jpg

perjantai, 22. toukokuu 2020

Lapissa

Oli sangen upea asia saada tulla lähes kolmen kuukauden jälkeen Lappiin, olkoonkin, että vain muutamaksi päiväksi enkä toki täysin lomalla ole nytkään. Enkä voi toki kyläillä nyt kenenkään luona, ja ulkonakin on noudatettava turvavälejä tiukasti. Mutta sittenkin kotimaakunta on aina kotimaakunta.

Olen käynyt yli 40 maassa, mutta en ole ennen tätä kevättä ollut Lapista poissa yhtäjaksoisesti koskaan eläessäni kolmea viikkoa pidempään. Tiedän, että uhraukseni on pieni sen rinnalla, mitä ihmiset ympäri maailmaa ovat joutuneet tänä keväänä kokemaan. Ja minulla on tukenani monia ystäviä Helsingissä. Mutta tämä on minun maakuntani, tämä on minun kotini. Tänne palaan, kun nykyinen pestini päättyy. Tämän maakunnan elämää ja kulttuuria ovat esivanhempani kymmenien sukupolvien ajan rakentaneet. Ja jos Herran paluu viipyy, niin Lapin multaan myös minun ruumiini toivottavasti kerran lasketaan.

"Tuhkasta nousivat kodit kerran,
taas tuuli tunturiin puhaltaa.
Sa itsees luota ja voimaan Herran,
sinun maasi on Lapinmaa."
(san. Heikki Yli-Tepsa)

Lapissa.jpg

sunnuntai, 17. toukokuu 2020

Kaatuneiden muistopäivä

"Ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskintaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon."

Menin kerran lapsena erään vanhan lotan kanssa sankarihautausmaalle. Kun olisin vain jatkanut kävelyä, nainen pysäytti hauta-alueen reunalle ja sanoi: Kuvittele, että jokaisen kiven takana seisoo mies. Miten vahva tämä kansa olisi, jos he olisivat saaneet elää ja rakentaa työllään tätä maata ja tehdä lapsia vahvistamaan tätä maata.

Sankarivainajiemme muisto ei koskaan häviä. Tämän maan vapaus on verellä lunastettua. Se velvoittaa jokaista sukupolvea omana aikanaan puolustamaan ja kehittämään Suomen kansan vapautta, olemassaoloa ja kulttuuria.

Näinä päivinä, jolloin koronaepidemia koettelee Suomea ja koko maailmaa, meidän tulee muistaa tämän maan puolesta aiemmin annettuja uhreja. Toistaiseksi ainakin olemme päässeet noihin päiviin verrattuna vähällä. Nytkin meiltä vaaditaan sinnikkyyttä, uhrimieltä, yhteisvastuun tuntoa ja itsensä kieltämistä.

Olen ollut tammikuusta alkaen työssä valtiovarainministeriössä. Olen ehtinyt jonkun verran käydä läpi näinä kuukausina tullutta kansalaispalautetta. Ihmisten huoli ja hätä on ymmärrettävää. Kuitenkin joskus tuntuu, että katsomme tätä vaikeaa aikaa liiaksi vain itsemme ja oman lähipiirimme kautta. Toisten mielestä kaikki rajoitukset pitäisi purkaa heti ja toisten mielestä kaikkien pitäisi istua karanteenissa rokotteen keksimiseen saakka. Päättäjien on kuitenkin tehtävä päätökset kokonaisharkinnan pohjalta. Virheitäkin on varmasti tehty ja niiden perkaamisen aika tulee kyllä. Mutta kun jokainen tekee oman osansa ja noudattaa välimatkaa ja hygieniaa ym. koskevia ohjeistuksia tunnollisesti ja auttaa näinä aikoina eri tavoin apua tarvitsevia lähimmäisiään, niin selviämme tästä kansakuntana sitä vahvemmin.

lauantai, 9. toukokuu 2020

20 vuotta Keskustan jäsenenä

Tänään, 9.5.2020, minulla on eräänlainen merkkipäivä. Tänään tulee nimittäin 20 vuotta siitä, kun liityin 15-vuotiaana puolueen jäseneksi. Tämä valinta on määritellyt suuresti elämäni suuntaa. Olen saanut tältä kansanliikkeeltä paljon, mutta paljon se on myös minulta ottanut. Ennen kaikkea olen kiitollinen monista hyvistä ystävistä, joita minulle on järjestötoiminnan myötä annettu. En ole aina ollut tyytyväinen puolueen toimintaan, mutta parempaa vaihtoehtoa minulle ei ole. Vanhan ajan avioliiton sanoin tämä liitto on minullakin: kunnes kuolema erottaa. – Onko työni puolueessa ollut kotiseudulleni ja isänmaalle hyväksi vai pahaksi, se jääköön toisten arvioitavaksi.

Alun perin ajatukseni olla lähinnä rivimiehenä pystyttämässä Keskustan telttoja markkinoille. Vuosien myötä olen kuitenkin päätynyt toimimaan mm. Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana, Keskustan Lapin piirin varapuheenjohtajana ja Keskustan puoluevaltuuston jäsenenä. Olen ollut keräämässä Keskustalle ehdokkaita ja ääniä lukuisissa kampanjoissa. Itsekin jonkun kerran asettunut ehdokkaaksi. Tällä hetkellä ainoa luottamustoimeni on oman kotikyläni, Levärannan Keskustan paikallisosaston sihteerin tehtävien hoitaminen.

Pitäisikö tätä kulunutta kahtakymmentä vuotta jotenkin juhlistaa? Näinä aikoina tuskin monellakaan on juhlamieltä. Koska olen noudattanut tunnontarkasti ohjeita pitää välimatkaa ja työskennellä etänä niin paljon kuin mahdollista, en ole tavannut kuluneiden parin kuukauden aikana muita kuin Katria ja eräitä työtovereitani sekä niitä henkilöitä, joita välttämättömien työtehtävien vuoksi on ollut pakko nähdä.

Virolaisen Jussin esimerkkiä seuraten voisin ainakin nostaa maljan Vichy-vettä!

Tänään 9.5. vietetään myös Eurooppa-päivää. Olisin äänestänyt EI vuonna 1994. Peruslinja on yhä sama. Mutta kun EU:ssa ollaan, niin koitetaan vaikuttaa kansallisen edun pohjalta. Ja muistetaan, että Eurooppa on muutakin kuin EU. Eurooppalaiset, länsimaalaiset arvot ja ihmiskäsitys yhdistävät meidät eurooppalaisten kansojen perheeseen. Joskus on sanottu, että kansamme arvot ovat lännestä, joskin meidän henkinen olemuksemme ja sielumme tulee idästä. Siinä lienee paljon perää.

torstai, 7. toukokuu 2020

Vinkki kunnallisvaaleihin Helsingissä

haapaniemi.jpg

Ystäväni, yht. maisteri ja ammatillinen opettaja Terhi Haapaniemi ilmoitti tänään olevansa ehdokkaana ensi kevään kunnallisvaaleissa Helsingissä Keskustan listalla. Toivon hänelle menestystä.

Olemme tunteneet pian vuosikymmenen ajan. Joihinkin ihmisiin muodostuu yhteys ja toisiin ei. Terhi on minulle tärkeä ystävä, joka on jaksanut kannustaa ja tukea minua myös silloin, kun elämässäni on ollut vaikeaa.

Kun tutustuin Terhiin, ajattelin, että hän edustaa politiikassa monella tavalla minuun nähden vastakkaisia mielipiteitä. Monesti olemmekin, etenkin puolueen sisäisissä vaaleissa, päätyneet eri leireihin. Vuosien myötä olen kuitenkin huomannut, että monissa keskeisissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä samaa mieltä. Ja sitä juuri tässä kansanliikkeessäkin tarvitaan – niiden asioiden korostamista, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Myös Helsingissä tarvitaan tasapuolista aluekehitystä, lähidemokratian ja lähipalveluiden puolustamista, kotimaisen ruoan ja lähiruoan arvostusta sekä ennen kaikkea alkiolaista ihmiskuvaa vaihtoehtona punavihreälle sosialismille tai kovalle oikeistolaisuudelle.

Jos Keskusta näyttäytyisi helsinkiläisille enemmän Terhin edustaman ideologisen linjan ja toimintatavan kautta, niin puolue ei olisi pääkaupungissa marginaalia.

Terhillä on myös isänmaallinen maailmankatsomus, mikä on näinä aikoina tärkeä asia. Puolustusministeriö, jossa hän nykyään työskentelee, onkin hänelle mielestäni erittäin sopiva työyhteisö. Terhi on lähtöisin työläisperheestä Satakunnasta. Hänellä on takanaan laaja työura niin yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta ja laajat yhteiskuntasuhteet. Työnteko ja ahkeruus ovat hänelle keskeisiä arvoja, ja hänen oma työuransa siivoojasta Euroopan parlamenttiin osoittaa, että hän arvostaa kaikkea työtä.  

Jos olette Facebookissa, niin toivon, että käytte tykkäämässä Terhin sivusta: https://www.facebook.com/HaapaniemiTerhi/