lauantai, 16. lokakuu 2021

Olen ehdokkaana aluevaaleissa

aluevaalit%20possu.jpg

Keskustan Lapin piiri on nimennyt minut ehdokkaaksi tuleviin aluevaaleihin. Haluan kiittää piirikokousväkeä tästä luottamuksesta ja tulen kampanjoimaan tosissani.

Tärkein vaaliteemani on, että riittävän laadukkaat sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelut tullaan turvaamaan kaikkialle Lappiin. Uusi aluehallinto ja ”sote-vaalit” voivat tuntua ihmisiltä kaukaisilta ja byrokraattisilta, mutta todellisuudessa niissä päätetään tavallisia ihmisiä, meitä kaikkia, lähimpänä olevista palveluista.

Pidän monia aluehallintouudistuksen tavoitteita kannatettavina, mutta samalla kannan huolta päätösvallan keskittymisestä ja karkaamisesta pois paikallistasolta. Toivon, että voimme kehittää tulevaa aluehallintoa siten, että myös kunnille ja paikallistasolle jää roolia edunvalvontaan oman alueiden sote-palveluista. Siellähän se paras asiantuntemus paikallisista oloista jatkossakin on. Yleensäkin on syytä muistaa, että aluehallinto ei ole vielä valmis. Meidän on rakennettava nyt syntyvän idun pohjalta aito lappilainen maakuntahallinto.

Todellisen maakuntauudistuksen tavoite ei ole päätösvallan keskittäminen kunnista keskuskaupunkeihin, vaan vallan hajauttaminen Helsingistä alueille, ministeriöistä maakuntiin. Tämä soteuudistus olkoon vain ensimmäinen askel tässä prosessissa, jonka päämääränä on aito, kansanvaltainen maakuntahallinto. Verotusoikeus (toki niin, että kokonaisveroaste ei nouse) ja laajempi toimivalta ovat sille välttämättömiä tunnusmerkkejä. Toivon, että tulevaisuudessa voimme rakentaa oikean maakuntahallinnon, johon avit, elyt ja maakuntaliitot voidaan mahdollisimman suuressa määrin yhdistää.

Näen poliittisen toiminnan pitkäjänteisenä vaikuttamistyönä. Olen ollut Keskustan jäsen yli 20 vuotta ja toiminut monessa tehtävässä tässä kansanliikkeessä. En ole loikkinut puolueista toisiin, vaikka aina ei ole helppoa ollutkaan. Aatteellinen vakaumukseni on perinteinen Maalaisliitto-Keskustan aate, joka rakentaa ihmisten kokoisten yhteisöjen Suomea – hajautetun yhteiskuntajärjestelmän ja lähidemokratian puolesta holhoavaa sosialismia ja kylmää kapitalismia vastaan.

Olen ehdokkaana ”tositarkoituksella”, en listan täytteenä. En lähtenyt viime kuntavaaleihin enkä eduskuntavaaleihin, mutta jo vuonna 2018 ilmoitin olevani käytettävissä maakuntavaaleissa. Yhteisten asioiden hoitamisesta minulla on kokemusta mm. kunta- ja seurakuntapäättäjänä (esim. Kemijärven ja Rovaniemen kirkkovaltuuston puheenjohtajana), Kuntaliiton valtuustosta ja Keskustan puoluevaltuustosta. Ev. lut. kirkon kirkolliskokouksen ja lakivaliokunnan jäsenenä olen toiminut vuodesta 2012 lähtien. Aiemmin olen toiminut myös Keskustan Lapin piirin varapuheenjohtajana ja Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana.

Koulutukseltani olen lakimies ja nykyisin toimin yksityisyrittäjänä. Aiemmin olen työskennellyt mm. Eeva-Maria Maijalan avustajana eduskunnassa 2011–19 sekä Katri Kulmunin erityisavustajana valtiovarainministeriössä tammikuusta kesäkuuhun 2020. Näissä ja monissa muissa tehtävissäni olen tehnyt paljon yhteistyötä lappilaisten ihmisten kanssa eri puolilla maakuntaa. Olen ollut koko elämäni kirjoilla Lapissa ja maksanut tänne veroni.

Olen ehdolla puutteeni tunnistaen, vajavaisena ihmisenä, mutta sillä kokemuksella ja niillä arvoilla, jotka minulle on elämässä muodostunut. Äänestäkää, jos tahdotte.

perjantai, 15. lokakuu 2021

Amessin murha on isku demokratiaa vastaan

Norjan toissapäiväisten terrori-iskujen lisäksi myös Britanniasta kantautui nyt järkyttävä uutinen. Tunnettu konkaripoliitikko, 38 vuotta yhtäjaksoisesti kansanedustajana toiminut Sir David Amess puukotettiin tänään kuoliaaksi Essexissä paikallisessa kirkossa, jossa hän oli tapaamassa vaalipiirinsä ihmisiä. Amess oli vankkumaton konservatiivi jo Thatcherin päivinä. Hänet valittiin Britannian parlamenttiin ensi kertaa vuonna 1983. Hän teki pitkäjänteistä työtä oman vaalipiirinsä hyväksi ja piti kahden viikon välein säännöllisesti yleisötilaisuuksia vaalipiirissään. Amess edusti perinteisiä kristillisiä, roomalais-katolilaisen kirkon arvoja ja puolusti elämää kohdusta luonnolliseen kuolemaan. Britannian EU-eroa hän kannatti voimakkaasti ja sai nähdä sen toteutumisen. Amess oli myös luja monarkisti, joka tuki kuningatarta ja puolusti Britannian omaleimaista perustuslaillisen monarkian järjestelmää. Toisaalta hän sai sympatiaa myös aatteellisesti hyvin erilaisilta ihmisiltä poliittisen kentän liberaalimmalta laidalta, koska hän oli tunnettu luonnonsuojelun ystävä ja vaikutti keskeisesti monissa eläinten hyvinvointia koskevissa lainsäädäntöhankkeissa.
 
David Amessin muisto inspiroikoon konservatiiveja ympäri maailman. Hänen poikkeuksellinen sinnikkyytensä oikeaksi kokemiensa asioiden ajamisessa ja omistautumisensa isänmaansa palvelemisessa älköön koskaan unohtuko. Mutt väkivaltaiset iskut demokraattisesti valittuja politiikkoja vastaan ovat myös isku demokratiaa itseään vastaan. Sellaisina hetkinä täytyy puoluepoliittisten rajojen yli yhdistyä kunnioittamaan demokratian uhreja.
 
Herra, ota marttyyrinä kuollut palvelijasi omiesi joukkoon!
 
 

tiistai, 5. lokakuu 2021

LYYLI-näytelmä

Julkaisu1.jpg

Tulkaa katsomaan Kemijärvelle paikallisteatterissa uusittu versio Kemijärven Muotiliikkeen omistajan Lyyli Perungan tarinasta. Minä olen kirjoittanut näytelmän, mutta ohjaaja Tiinaliisa Multamäki ja Kemppateatterin näyttelijät vastaavat muutoin produktiosta. Vuonna 2017 esitettiin aiemmin näytelmä Lyyli Perungasta, nyt näytelmää on muokattu, mukana on uusia kohtauksia ja osin myös näyttelijät ovat vaihtuneet.
 
Lyyli oli isomummini Hulda Huttusen serkku, joten kaukainen sukuyhteys meillä on. Lyylin omaisuudesta muodostettu säätiö jakaa edelleen Kemijärvellä apurahoja vähävaraisille opiskelijoille. Lyyli oli köyhä orpotyttö, joka omalla työllään loi huomattavan omaisuuden – aikana, jolloin itsenäinen naisyrittäjyys ei ollut kovinkaan yleistä. Hän kävi maailmalla, mutta palasi vuosikymmenen kierreltyään takaisin Kemijärvelle. Luonteeltaan Lyyli oli monitahoinen persoonallisuus. Hyvä ja ilkeä, antelias ja ahne. Sanavalmis, suorapuheinen ja raivokas, mutta samalla syvästi tunteva ja haavoittuva. Räiskyvä juhlien kuningatar ja taitava liike-elämän toimija, joka sai ihailua osakseen – ja myös katkera ja yksinäinen vanheneva nainen, jota haukuttiin ja josta levitettiin ilkeitä juoruja. Miehiä riitti, mutta kaipausta rakastaa ja tulla rakastetuksi hän ei koskaan saanut täytetyksi. Kuolinvuoteellaan hän tuli uskoon. Lyylin tarina ja tapa elää koskettaa ja puhuttaa yhä. Tervetuloa!
 
Esitykset Kemijärven Kulttuurikeskuksessa: ke 6.10. klo 18.30, pe 8.10. klo 18.30, su 17.10. klo 14, pe 12.11. klo 18.30, pe 26.11. klo 19.30. Liput ovelta tuntia ennen esitystä, mielellään käteisellä. Aikuiset 15 e, lapset ja opiskelijat 10 e. Esityksessä väliaika ja kahvio palvelee. Tervetuloa!

maanantai, 13. syyskuu 2021

Kaarina Maununtytär

Tänään, 13.9.2021, tulee 409 vuotta siitä, kun Ruotsin entinen kuningatar Kaarina Maununtytär kuoli klo 5 iltapäivällä lyhyen, mutta vaikean sairauden murtamana Kangasalla Liuksialan kartanossa.
Kansakunnat tarvitsevat tarinoita osana identiteettinsä muodostamista. Kun kansallinen herääminen koettiin 1800-luvulla, alettiin Suomessa kertoa Kaarina Maununtyttären tarinaa. Ainoa Suomeen haudattu kuninkaallinen sai oman kappelin ja marmorisarkofagin, joka on vieläkin Turun tuomiokirkossa ihmisten ihailun kohteena. Tarina köyhästä tytöstä, jota kohtalo heitteli Ruotsin valtaistuimelle, vankityrmään ja lopuksi hämäläiselle maaseudulle suurtilan emännäksi, on kiehtonut monia sukupolvia.
Myös minua, kun jo nuorena olin kovin kiinnostunut historiasta, Vaasa-suvun alkuvaiheet ja myös Kaarinan ja Eerik XIV:n vaiheet kiehtoivat. Myöhemmin olen pyrkinyt hankkimaan käsiini erilaista tietoa ja tutkimusta tästä ajanjaksosta ja Kaarinan elämästä. On mielenkiintoista huomata, miten eri aikakaudet muokkaavat eläneiden ihmisten elämäntarinoita omaan kehykseensä sopiviksi.
Kaarinan tarinaa on esitetty yleisimmin tuhkimotarinana, joka päättyy huonosti. Köyhä tyttö, joka lähinnä passiivisesti tapahtumia seuraten, joutuu kiihkeästi rakastuneen, mutta mielenvikaisen kuninkaan vaimoksi, koettaa rauhoitella miestään, joutuu lopulta vallankaappauksen jälkeen miehensä kanssa vangiksi ja tämän kuoltua häipyy suomalaisen maaseudun rauhaan, jossa elää hiljaisuudessa hyväntekeväisyydelle ja hartaudelle omistautuen. Sinällään kaikki tuo on totta, mutta tarinassa on paljon muutakin.
Suomessa on usein kerrottu kansallishenkiseen sävyyn, että Kaarina polveutui suomalaisista suvuista. Tälle väitteelle ei ole tiettävästi mitään todisteita. Hän oli syntynyt Tukholmassa, hänen vanhempansa olivat uplantilaisten talonpoikien jälkeläisiä. Kaarinan äidinkieli oli ruotsi. Hän tuskin olisi edes tullut Suomeen, ellei Juhana III oli lähettänyt (karkottanut) häntä miehensä kuoltua asumaan Kangasalle kruunun omistamalle tilalle. Tämän ei tietenkään tarvitse vähentää hänen merkitystään meille. Hän asui yli puolet elämästään Suomessa.
Ulkonäöltään Kaarina esitetään taiteessa ja elokuvissa usein hoikkana ja eteerisenä, lähes keijukaismaisena, hentona hahmona. Kuitenkin kaikki aikalaislähteet sekä kuninkaan piirtämät kuvat kertovat, että Kaarina oli hyvin kookas, pitkä, vanttera ja rehevä keltahiuksinen maalaistyttö, jonka valtavan suuret tissit (henkisten ominaisuuksien sijaan) ensiksi herättivät kuninkaan mielenkiinnon.
Kaarinasta on ajoittain rakennettu pyhimysmäistä kulttia, jossa häntä pidetään perinteisten kristillisten arvojen vahvana edustajana. Tällöin ohitetaan lähes sivumaininnalla, että hän synnytti kuninkaalle kaksi aviotonta lasta tämän rakastajattarena, eikä hän luultavasti olisi koskaan tullut edes kuninkaan vaimoksi, elleivät kutakuinkin kaikki potentiaaliset eurooppalaiset prinsessa olisi kieltäytyneet Eerikin kosinnasta. Eikä Kaarinakaan pyhimys ollut. Hän työskenteli nuorena tyttönä kapakassa tarjoilijana eikä kuningas Eerik tiettävästi ollut aivan ensimmäinen mies hänen elämässään. Varmasti Kaarinalla oli myönteinen vaikutus kuninkaaseen, mutta Eerik XIV osoittautui lopulta tyranniksi, joka määräsi mielivaltaisia kuolemantuomioita ja tappoi jopa itse omin käsin erään aatelismiehen. Usein korostetaan heidän avioliittonsa onnellisuutta, mutta Kaarina kuitenkin huusi vankilassa miehelleen: ”Ansaitsisit tulla teloitetuksi!”
Elämänsä loppupuolen Kaarina eli toki Suomessa laajasti kunnioitettuna. Maatilan emäntänä hän onnistui paremmin kuin kuningattarena. On monia tarinoita, jotka kertovat hänen kristillisistä hyveistään, armeliaisuudestaan, köyhien auttamisesta ja siitä, miten hän antoi anteeksi monille entisille poliittisille vihamiehilleen. Aikalaislähteiden mukaan Kaarina oli etenkin loppua kohti syvästi uskonnollinen. Viimeisinä sanoinaan kuolinvuoteeltakin hän lausui rukouksia. Vuonna 1596 nuijamiehet, jotka lähtivät kapinaan Klaus Flemingiä vastaan ja polttivat aateliskartanoita, jättivät Kaarina Maununtyttären Liuksialan rauhaan. Tätä on pidetty osoituksena siitä, miten suurta suosiota leskikuningatar nautti tavallisen kansan parissa. (Joskus on tosin väitetty, että leskikuningatar lepytti raivostuneet eteläpohjalaisjoukot menemällä sänkyyn nuijamiesten päällikön Jaakko Ilkan kanssa. Väitteelle ei ole kuitenkaan esitetty mitään uskottavia todisteita ja se lienee perätön.)
Kaarinan elämän suuri tragedia oli, että hänen ainoa eloon jäänyt poikansa Kustaa riistettiin häneltä 7-vuotiaana ja lähetettiin ulkomaille kaukaisten sukulaisten luokse. Ainoan tyttärensä hän sai sentään pitää luonaan. Uusi kuningas pelkäsi entisen kuninkaan pojan voivan aikuisena vaatia kruunua. Kaarina ilmeisesti kävi jonkinlaista kirjeenvaihtoa poikansa kanssa, mutta vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kaarina onnistui tapaamaan poikansa ja matkusti tätä varten Tallinnaan. Yhteydenpito poikaan voitiin pahimmillaan katsoa maanpetokseksi, mutta Kaarina otti riskin. Kustaa päätyi myöhemmin Venäjälle, ajautui siellä poliittisen pelin kohteeksi ja kuoli epäselvissä oloissa. Kaarina lähetti rahat pojan hautajaismenoja varten, mutta paikallinen viranomainen ilmeisesti otti rahat itselleen. Tytär Sigrid, joka avioitui kahdesti ruotsalaisten aatelismiesten kanssa, vietti paljon aikaa äitinsä kanssa ja Kaarina ehti toimia isoäitinä tyttärensä lapsille.
Kaarina Maununtyttären haudalle on kirjoitettu teksti: ”Tässä haudassa on hänen tuhkansa, joka oli muinoin ensimmäisten joukossa säätyyn, hyveisiin ja onneen nähden ylistetty, Katariinan, Liuksialan valtiattaren, jolle Eerik XIV, svealaisten ja goottien kuningas soi kunnian olla kumppanina kuninkaallisessa aviovuoteessa. Sen jälkeen hän vietti leskeysaikansa rauhassa aina elämänsä 63:een vuoteen saakka tavoiltaan ylistettynä, hurskaana ja viattomana Liuksialan kartanossa. Hän kuoli uudistetun pelastuksen vuotena 1612.”
Kaarina Maununtyttärestä on tehty monia romaaneja ja näytelmiä, mutta nykyaikainen kunnollinen perusteellisiin aikalaislähteisiin perustuva elämäkertateos puuttuu. Toivon, että joku asiansa osaava historioitsija ottaisi sen joskus työnsä alle.

keskiviikko, 8. syyskuu 2021

Aluevaalit Lapissa

Olen käytettävissä tammikuun aluevaaleissa Lapissa.

Olen ilmoittanut Keskustan Lapin piirin johdolle, että olen käytettävissä ehdokkaaksi tulevissa aluevaaleissa, mikäli piiri hyväksyy ehdokkuuteni. Kerron tarkemmin tavoitteistani ja ajatuksistani sitten, jos ehdokkuus varmistuu. Aatteellinen vakaumukseni, arvomaailmani ja toimintatapani, oltaneenpa niistä mitä mieltä tahansa, lienevät tuttuja Lapin keskustaväelle näiden yli 20 vuoden ajalta, mitä olen ollut mukana toiminnassa varhaisesta nuoruudestani lähtien. Ehdokaslistoista päättäminen on piirikokousväen käsissä.

En ole ollut koskaan ehdokkaana eduskuntavaaleissa ja olen jättänyt myös kahdet viimeiset kuntavaalit väliin. En ollut ehdokkaana viime seurakuntavaaleissakaan. Niinpä aloin pohtia, etten voi väistää vastuutani joka kerta eikä minua toisaalta voi syyttää, että olen tunkemassa kaikkiin mahdollisiin vaaleihin. Toki olen tehnyt vaalityötä lukuisissa vaaleissa kuluneina vuosina, aikaani ja vaivojani säästämättä.

Lupauduin vuonna 2017 ehdokkaaksi maakuntavaaleihin, kun piiri kartoitti ehdokkaita sittemmin pitämättä jääneisiin vaaleihin. Vaikka maakuntauudistus ei näytäkään toteutuvan aivan siinä muodossaan kuin olisin itse toivonut, niin vanhan lupauksen pohjalta on myös luontevaa edetä.

Aluevaalit ovat monelle ehdokkaalle raskas projekti koska kyse on koko vaalipiirin kattavista vaaleista. Nehän ovat kuin pienet eduskuntavaalit. Kampanjointi vaatii aikaa, tukiryhmää ja monenlaisia resursseja. Rahattakaan ei voi kampanjoida. Mietin oman vaalityöni muotoja sitten, jos ehdokkuuteni varmistuu. Varoja ei ole liiaksi. Jos olisin lakimiehen ammatissa repinyt rahaa kuluneen vuosikymmenen sen sijaan, että tein reilun kahden tonnin kuukausipalkalla avustajan töitä liki kahdeksan vuotta ylläpitäen samalla useampaa asuntoa, ja käytin voimiani kampanjoiden rakentamiseen ja poliittisiin harrastuksiini, niin lähtökohta olisi toinen :) Näillä kuitenkin mennään nyt.

 

Mitään tukilistoja en tule keräämään. Olen ikikiitollinen kaikista heistä, jotka antoivat julkisen tuenilmauksen minulle aikanaan EU-vaaleissa, mutta toista kertaa en lähde siihen nimirumbaan, monestakin syystä. Jokainen tukija on tietysti enemmän kuin tervetullut vaalityötä tekemään, mikäli kampanja käynnistyy. Yksin en onnistu. Palataan siis tähän asiaan tarvittaessa myöhemmin, nyt jatkuvat normaalit syksyn askareet.