perjantai, 8. marraskuu 2019

Kirkolliskokouskausi päättyi

IMG_1062.jpg

Kirkolliskokouksen istuntokausi päättyi. Olen saanut palvella Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa nyt kahden istuntokauden ajan tässä tehtävässä, keväästä 2012 lähtien. Saman ajan olen toiminut myös kirkon lakivaliokunnan jäsenenä.

Kiitos te, jotka luotitte minuun, ja äänestitte minut tähän tehtävään. Kiitos uskonveljet ja -sisaret kaikista upeista kohtaamista, joita näihin vuosiin mahtuu. Monien kanssa tänään hyvästeltäessä saimme todeta – jos emme enää näissä merkeissä tapaa, niin luotetaan siihen, että taivaassa kuitenkin kohdataan!

Jos valitsijat tahtovat ja Herran paluu viipyy, olen toki käytettävissä vielä seuraavalle nelivuotiskaudelle. Vaalit käydään 11.2.2020. Entisen paavin, Benedictuksen sanoin, luotan siihen, että Jumala on ennenkin osannut käyttää puutteellisia työkaluja valtakuntansa työssä. Mutta käyköön niin kuin on hyvä.

tiistai, 5. marraskuu 2019

Ajatuksia kirkolliskokouksesta

Kotimaa-lehti haastatteli muutamia kirkolliskokousedustajia. Annoin omalta osaltani seuraavat vastaukset:

1.) Kauanko olet ollut kirkolliskokouksessa? Oletko ehdolla tulevissa vaaleissa? Jos olet tai et ole, miksi?

Olen ollut kirkolliskokouksessa nyt kaksi kautta. Olen valmis jatkokaudelle, jos äänestäjät niin tahtovat. Haluan edistää kristillisten perusarvojen ja Raamatun mukaista toimintaa ja opetusta kirkossa.

2.) Mikä on ollut mielestäsi kuluneen kauden tärkein päätös (tai tärkeimmät päätökset, jos yksi ei ole ylitse muiden)?
Uusi kirkkolaki ja kirkkojärjestys. Sanotaan, että kirkko riitelee koko ajan, mutta nämä suuret hankkeet saatiin lopulta kutakuinkin yksimielisesti läpi.

3.) Mitä katsot henkilökohtaisesti saaneesi aikaan kirkolliskokouksessa kuluneiden neljän vuoden aikana?
Koko kirkolliskokousaikani tärkein aikaansaannos on edelliskaudella tapahtunut seurakuntien pakkoyhtymämallin kaataminen. Se on heijastunut myös tälle kaudelle, koska mallia ei ole enää ajettu.

4.) Jäikö jokin asia erityisesti vaivaamaan mieltäsi?
Usein mietin, etsiikö tämä kirkko enemmän maailman suosiota vai Jumalan tahtoa?

5.) Mikä oli mieleen jäävin hetki istuntokaudella?
Paljon upeita kohtaamisia toisten kristittyjen kanssa. En olisi tutustunut näin mielenkiintoisiin ihmisiin, jos en olisi tullut valituksi kirkolliskokoukseen.

6.) Onko kirkolliskokouksella oikeasti valtaa kirkossa?
On hyvinkin paljon.

maanantai, 4. marraskuu 2019

Puheeni kirkolliskokouksessa 4.11.2019

Arvoisa puheenjohtaja!
 
Kommentoin lyhyesti näitä kahta talousarvioaloitetta.
 
Olen allekirjoittanut tämän nuorten osallisuutta koskevan aloitteen ja haluan tuoda Pohjois-Suomen seurakuntien näkökulman. Välimatkat tänne Etelä-Suomeen, jossa nämä tulevaisuusseminaarit ja muut nuorten valtakunnalliset tapahtumat yleensä pidetään, ovat meiltä huomattavan pitkät, ja matkakulut niin muodoin paljon korkeammat. Maantieteelle ei voi mitään, mutta pohjoisen seurakunnista nuorten osallistuminen on hankalampaa, ellei kuluja korvata tasapuolisesti.
 
Tietysti tärkeintä kirkon nuorisotyössä on se, että jokaisessa seurakunnassa ympäri maata olisi väkevää, evankelioivaa nuorisotyötä, jossa Raamatun perustotuudet pidetään kirkkaana.
 
Mutta jos halutaan, että tämä kansankirkko säilyy jollakinkaan tavalla vielä pystyssä, niin on tärkeää, että sen nuorilla on ymmärrys kansankirkkomme kentän moninaisuudesta. Ja silloin on tarpeellista, että erilaisista alueellisista taustoista erilaisista herätysliike ym. taustoista tulevat kirkossamme toimivat nuoret kohtaavat ja tulevat tekemisiin toistensa kanssa. Aloitteessa esitetty määräraha on tarpeellinen.
 
Tähän pyhiinvaellusaloitteeseen allekirjoitustani ei pyydetty, mutta voin silti kannattaa sitä ja yhtyä siinä esitettyihin näkemyksiin.
 
Jos tällainen pyhiinvaellustoiminnan koordinointi on kysynnän vuoksi tarpeellista, niin silloin siihen on mahdollisuuksien mukaan vastattava. Eipä tälle kirkkomme tuotteelle, Kristuksen evankeliumille, ole eikä voikaan koskaan olla liian paljon kysyntää.

Pyhiinvaeltaminen on vanha, hyvä tapa kristittynä elämisessä ja kristittynä kasvamisessa. Aloitteessa mainitaankin monia tunnettuja pyhiinvaelluskohteita Suomessa ja ulkomailla. Meillä luterilaisilla voi olla ennakkoluuloja pyhiinvaelluksia kohtaan ja ajatella sen liittyvän jonkinlaiseen meille vieraaseen pyhimysten palvontaan, mutta kun sen ympäriltä lasketaan pois kaikki turha ja kaupallinen ja mietitään sitä pyhiinvaelluksen ydintä, niin kyllä sen pitäisi luterilaisuuteenkin hyvin sopia. Piispa Kalliala esittelikin tätä asiaa ansiokkaasti.
 
Osallistuin itse muutama vuosi sitten pyhiinvaellusmatkalle Israeliin, jossa kävimme monilla tunnetuilla Raamatun tapahtumapaikoilla, ja saimme nähdä omin silmin, miten juutalainen kansa on Raamatun lupausten mukaisesti palannut omaan maahansa. Näitä paikkoja, joissa Jumala on kansamme historiassa toiminut ikimuistoilla tavoilla, riittää meilläkin. Toivon, että löydämme oikeat tavat ja riittävästi resursseja pyhiinvaellustoiminnan kehittämiseksi. Toivon aloitteelle ja laajemminkin sen tavoitteille menestystä.

Ja muuten tähän käytyyn keskusteluun totean, että yhdyn minäkin siihen hämmästelyyn – eikö tässä tilanteessa, missä Suomi ja kansankirkkomme nyt ovat, meillä ei ole tärkeämpää rahanmenoa kuin uusi, kallis ja työläs hautatoimirekisteri? Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, montako sielua se pelastaa?

sunnuntai, 3. marraskuu 2019

Kirkolliskokous alkaa

Olen matkalla Turkuun kirkolliskokoukseen. Päättyneen viikon vietin Helsingissä, jossa keskiviikkona muutamat lähiomaiset ja ystävät kävivät tervehtimässä minua taannoisen syntymäpäiväni johdosta. Oli lämminhenkinen tilaisuus ja osakseni tulleet onnittelut, kauniit sanat ja lauluesitykset ym. olivat luonnollisesti mieltä liikuttavia.

Nyt edessäni on kuudestoista kirkolliskokousviikko, jolle saan osallistua. Olen toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen maallikkojäsenenä keväästä 2012 saakka. Kyse on tämän istuntokauden viimeisestä kokousviikosta. Olen antanut suostumukseni olla ehdokkaana myös ensi kevään vaaleissa, mutta valinta on tietysti valitsijoiden vastuulla, joten ainakin tällä erää kyse on viimeisestä matkastani Turkuun näissä merkeissä.

Tietysti, kun olen antanut suostumukseni jatkokaudelle, niin olen motivoitunut jatkamaan tehtävässä. En ole synnitön ihminen, mutta ne arvot, joita edustan, nousevat vakaumukseni mukaan kirkon arvoperustasta. Ne tarvitsevat puolustajansa jatkossakin, kun valitettavasti myös kirkon sisällä ja kirkon työntekijöiden toimesta Raamatun auktoriteettia halvennetaan yhä näkyvämmin. Vaikka kirkolliskokouksessa on paljon hyvää yhteistyötä yli erilaista blokkirajojen, niin on surullista, miten heikko yhteys kirkon eri ryhmittymien välillä on. Mitenkään helppo tämä istuntokausi ei ole ollut. Henkilökohtaisesti pääsisin varmasti vähemmällä, jos en tulisi enää valituksi. Mutta se on valitsijoiden käsissä. Teen parhaani, jos valituksi tulen.

Joka tapauksessa pyydän kaikkien ystävien esirukouksia työlleni tällä istuntoviikolla.

lauantai, 26. lokakuu 2019

Uusi kirja

kirjan%20kansi.jpg

UUSIN KIRJANI julkaistaan Kemijärven kirjastolla isänpäivän aattona, lauantaina 9.11. klo 11-13. (Samassa tilaisuudessa julkaistaan myös Lauri Akolan uusi romaani.) Kirjani tulee myyntiin etupäässä kustantajan kautta, mutta myös minulla on sitä pieni erä myynnissä ja otan edelleen ennakkotilauksia vastaan. Jos haluat kirjan, niin laita minulle viestiä! Myyn kirjaa myös Lionsin joulumyyjäisissä Kemijärvellä.

* * *

Janne Kaisanlahti: Falkin emäntä. Romaani.

Kaksikymmenvuotias maalaistalon tyttö Hilma Mäkiharja tulee nuorena miniäksi väkevään ja itsepäiseen Falkin sukuun Sontapohjan kylään. Vähitellen Hilma oppii, että selvitäkseen hänen on kasvatettava paksu nahka ja suden kynnet.

Vuosikymmenten myötä hänestä kasvaa vahva Pohjolan emäntä, joka vie kovin ottein perhettään ja kotitilaansa eteenpäin ajan myrskyissä.

Vaikka tarina kertoo kuvitteellisista henkilöistä, kirjoittaja Janne Kaisanlahti kuvaa romaania kunnianosoitukseksi lappilaisen maaseudun vahvoille naisille, joiden uurastus mahdollisti Pohjois-Suomen ihmisten ja elinkeinojen nousun tuhoisien sotien jälkeen.

Janne Kaisanlahti (s. 1984 Kemijärvellä) on koulutukseltaan lakimies. Hän on aiemmin kirjoittanut mm. useita Lapin historiaa käsitteleviä tietokirjoja ja elämäkertoja.

ISBN 978-952-7375-09-9, Koko: A5 (148x210)
Laajuus: 285 sivua, Luokitus: romaani 84.2
Kannet: kovat, 4-väri, Kustantaja: Väyläkirjat
Hinta: 22,00 €