Joku aika sitten presidenttiehdokkaamme kokoontuivat kirkon arvoiltaan Helsingin tuomiokirkon kryptaan. Päällimmäisenä tämän tilaisuuden uutisioinnista on jäänyt useimmille varmaan mieleen otsikot siitä, että Paavo Väyrynen ei toivottaisi presidenttinä Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan Suomen kansalle.

Kenties moni kristitty on kohottanut kulmakarvojaan ja jopa pahoittanut mielensä tällaisen otsikon luettuaan. Itsekin olin sangen hämmästynyt, kun luin jostakin otsikon, että "Väyrynen ei toivottaisi Jumalan siunausta". Kun kuitenkin olen sittemmin saanut tietooni Väyrysen tuossa tilaisuudessa kokonaisuudessaan käyttämän puheenvuoron, niin voi todeta, että asiaa koskeva uutisointi ei ole tehnyt oikeutta Väyrysen puheenvuorolle.

Paavo Väyrynen piti Jumalan siunauksen toivottamista tuollaisessa selkeän poliittisessa puheessa sellaisena uskonnon ja politiikan sekoittamisena, jota erityisesti Yhdysvalloissa harjoitetaan. Siellähän monet johtavat poliitikot vetoavat puheenvuoroissaan Jumalaan tavalla, joka saisi meillä Suomessa monet hyvinkin perinteiset kristityt kiusaantuneiksi. - Sen sijaan Paavo Väyrynen toi selkeästi esiin sen, että presidenttinä hän mielellään voi tuoda itse puheen yhteydessä esiin omaa arvomaailmaansa ja tukea kristillisiä perusarvoja.

Uskonasiathan on hyvin henkilökohtaisia, ja vaikka kristittyjen tuleekin tuoda avoimesti oma uskonsa ja evankeliumin ilosanoma esiin, niin kristityillä poliitikoilla on erilaisia tapoja tuoda julki omaa vakaumustaan. Monet kokevat uskonnollisten termien ja oman uskovaisuuden korostamisen poliittisissa yhteyksissä itselleen vieraana ja jopa irtopisteiden kalasteluna kristikansalta. Joillekin tällainen esiintyminen voi olla luontevampaa ja silti vilpitöntä.

Tulevissa presidentinvaaleissa tärkeämpää kuin sen huomiointi, millä sanoilla ehdokas aikoo tuoda omaa vakaumustaan esille, on mielestäni sen tarkastelu, miten ehdokkaan yhteiskunnallisessa ajattelussa ja toiminnassa kristilliset perusarvot näkyvät. Niiden arvojen varaan on yhteiskuntamme kuitenkin paljossa perustunut sen jälkeen, kun pakanuuden yö hälveni lähes tuhat vuotta sitten.

Paavo Väyrynen ei ole poliitikkona halunnut elämöidä uskonasioilla. Mutta hän on kertonut useissa haastatteluissa olevansa kristitty ja uskovansa Jumalaan. Eri yhteyksissä hän on korostanut henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen merkitystä materialismin ylivaltaa vastaan. Köyhän asia, heikommasta välittäminen, niin heikompiosaisista ihmisistä kuin heikompiosaisista alueista huolehtiminen, on ollut hänen poliittisen toimintansa keskeinen päämäärä halki vuosikymmenten.

Tuntuu oikeastaan aika hassulta, että Paavo Väyrystä on pyritty tämän yhden vastauksen perusteella leimaamaan jotenkin kirkkovastaiseksi ehdokkaaksi. Paavo Väyrynen ja hänen vaimonsa ovat molemmat kirkon jäseniä. Ennen viime seurakuntavaaleja järjestetyssä tempauksessa Helsingin Itäkeskuksessa Paavo Väyrynen toi julki näkemyksiään kirkollisiin kysymyksiin. Hän piti tärkeänä, että kirkko uudistaa toimintatapojaan, mutta totesi myös, ettei kirkon tule juosta "virvatulien" perässä hetkellisen kannatuksen ja jäsenmäärän keräämiseksi. Kirkon virkakysymyksestä hän totesi: "Hyväksyn esimerkiksi itse naispappeuden, mutta hyväksyn myös sen että joku ei hyväksy." - Tämäkin vastaus on muuten täysin samanlainen kuin oma näkemykseni asiasta.

Presidenttiehdokkaana Paavo Väyrynen ei varmaankaan ota kantaa kirkon sisäisiin asioihin, mikä on mielestäni aivan oikein.