Yhdysvalloista kantautunut uutinen kertoi aamulla, että mitä vaiherikkain elämä on päättynyt. Presidentti George Bush pääsi viime yönä pois tästä vaivojen maasta, vaikean sairauden murtamana. Nuoruudesta vanhuuden päiviin saakka, sodan taistelurintamilta Valkoiseen taloon, hänen toimiaan ohjasi ennen kaikkea yksi tunne, johon hän oli uskollisesti sitoutunut - isänmaanrakkaus. Sodassa hänen lentämänsä kone ammuttiin alas, mutta hänet saatiin pelastettua merestä. Maataan hän palveli kongressiedustajana, suurlähettiläänä, CIA:n johtajana, Republikaanisen puolueen puheenjohtajana, kahdeksan vuotta suuren Reaganin varapresidenttinä ja viimein neljä vuotta presidenttinä. Kylmän sodan loppuminen ja kommunismin kaatuminen ajoittuivat hänen presidenttikaudelleen.

Yli 70 vuotta George Bushin rinnalla seisoi samoihin päämääriin järkähtämättömästi sitoutunut Barbara-vaimo, joka nukkui pois viime keväänä. Kolmivuotiaan tyttären kuolema leukemiaan oli koettelemus, josta Bushit eivät koskaan selvinneet. Tämä motivoi heidät hyväntekeväisyystyöhön syöpätutkimuksen edistämiseksi.

Presidentti Bushin poliittisia toimia ja ajatuksia voi perustellusti myös arvostella. Hänen vilpitöntä isänmaallisuuttaan ja pyrkimyksiään yhteiseksi hyväksi ja vapauden edistämiseksi maailmassa sen sijaan tuskin monikaan saattoi epäillä. Suomalaisissa tiedotusväleissä on perustellusti presidentti Bushia voitu muistella suurena Suomen ystävänä. Rauha jalon ja kunniallisen miehen muistolle.

"Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet." (Ilm. 7:16-17)