Neljäs adventtisunnuntai on omistettu Vapahtajan äidille ja hänen odotusajalleen ennen ensimmäistä joulua.
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että protestanttisissa kirkoissa jätämme Marian hengellisen merkityksen usein liian vähälle huomiolle. Usein kuulen meidän luterilaisten puhuvan Mariasta etupäässä silloin, kun halutaan vastustaa esim. katolisen kirkon oppeja hänestä. Mietin, eikö meidän pitäisi kuitenkin enemmän keskittyä siihen, mitä hän on, kuin sen julistamiseen, mitä hän ei meidän mielestämme ole.
Tietenkään Mariaa ei pidä nostaa liian korkeaan asemaan eikä asettaa hänelle sellaisia hengellisiä merkityksiä, mitä Raamatussa ei Hänestä kerrota. Mariaa ei tule palvoa, vaan yksin Herraa. Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Ausburgin tunnustuksen puolutuksessa hänestä sanotaan: ”Vaikka Maria onkin kaikkien suurimpien kunnianosoitusten arvoinen, ei hän sentään halua itseään pidettävän Kristuksen veroisena, vaan pikemmin hän tahtoo meidän katselevan antamaansa esikuvaa ja noudattavan sitä.”
Marian merkitys paitsi pelastushistoriassa, niin myös esikuvana kristityille, on joka tapauksessa valtavan suuri. Hän näytti esimerkin Jumalan tahdon hyväksymisestä hämmentävässä tilanteessa – ”Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” – eikä hän turhaan sano Luukkaan evankeliumissa: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” – Marian ylistyslaulu kaikuu vuosituhansien halki.
Marian henkilöhistoriasta ensimmäisen pääsiäisen tapahtumien jälkeen on monenlaisia näkemyksiä. Joidenkin mukaan hän muutti Efesokseen, jossa apostoli Johannes piti hänestä huolta. Toisten mukaan hän kuoli Jerusalemissa. Joka tapauksessa hän oli mukana alkukirkon toiminnassa, kuten Apostolien teoista käy ilmi. Jos Maria eli 64-vuotiaaksi, kuten perimätieto väittää, niin hän ehti luultavasti olla ensimmäisen pääsiäisen jälkeen syntyneen alkukirkon vaiheissa mukana noin viidentoista vuoden ajan.
Siltä osin, kun tietoja ei löydy Raamatusta, emme voi olla niistä varmoja. Tärkeintä on kuitenkin tietää se, että hän kulki Jeesuksen mukana koko matkan Betlehemistä Golgatalle ja kerran ylösnousemuksen todistajaksi. Marian tarinassa olennaista ei ole keskittyä häneen, vaan se, että hän osoittaa kohti Kristusta. Maria näyttää edelleen meille tietä Poikansa luokse. Hän on myös esikuva siitä, millaisia siunauksia elämäänsä ja koko maailmaan voi saada suostumalla Herran tahtoon.
