Kotimaan politiikan tämän päivän uutinen oli kansanedustaja Pekka Aittakummun loikkaaminen Keskustasta Perussuomalaisiin.

Puolueet eivät ole vankiloita ja puoluetta voi tietysti halutessaan vaihtaa. Mutta tällaista toimintaa voi myös arvostella ja sen motiiveja pohtia. Olen hyvin pahoillani Pekka Aittakummun ratkaisusta. Olen arvostanut häntä kansanedustajana, joka on pitkästä aikaa Keskustan riveissä tuonut aktiivisesti esille konservatiivista näkökulmaan erilaisiin arvokysymyksiin. Näinhän teki aikanaan mm. opetusneuvos Kerttu Saalasti. Vaikka en kaikista Aittakummun sanavalinnoista ole samaa mieltä, niin olen arvostanut hänen monia hänen linjauksiaan. Etenkin, kun moni meistä korven ihmisistä on kokenut eräät esim. Keskustanuorten kovin liberaalit ja uutiskynnyksen näyttävästi ylittäneet kannanotot vaikeasti nieltäviksi, niin Aittakumpu on osaltaan toiminnallaan osoittanut, että muillekin on tilaa.

Politiikka on kuitenkin pitkäjänteistä vaikuttamista. Uskon, että Pekka Aittakummulla olisi voinut ollut pitkä ja tuloksekas ura edessään Keskusta-liikkeessä. Hän sai eduskuntavaaleissa Oulun vaalipiirin keskustalaisista kansanedustajista toiseksi eniten ääniä Tuomas Kettusen jälkeen. Pohjois-Pohjanmaan keskustaväki nosti hänet kahdesti kansanedustajaehdokkaan demokratiassa arvokkaaseen tehtävään jäsenvaalissa, ja yleiset vaalit valitsivat hänet eduskuntaan. Mitä hänen juurevat äänestäjänsä tästä toiminnasta ajattelevat, sen aika näyttää. Henkilökohtaisesti en usko, että Aittakummun perässä mitään suurta siirtymää Keskustasta Perussuomalaisiin tapahtuu. Tuskinpa isommin edes hänen äänestäjiensä joukossa.

En erityisemmin arvosta puolueloikkauksia. Etenkin kun ne tapahtuvat vaalikauden aikana. On saatu yhden puolueen ehdokkaana äänet ja siirretään mandaatti sitten toiselle puolueelle. Kun Perussuomalaiset hajosivat 2017, pidin hyvin huonona ratkaisuna, että ilman hallitusneuvotteluja Keskusta ja Kokoomus jatkoivat hallituksessa Perussuomalaisista lähteneen ”Sinisten” ryhmittymän kanssa. Vaaleissa tämä ryhmittymä sai kansan tuomion ja menetti jokaisen kansanedustajapaikkansa.

Keskustan kannatuksen puolittumiselle on syynsä ja osa pyykistä on yhä pesemättä. Kuitenkin edelleen on meitä kriittisempiä, jotka emme ole vaihtamassa puoluetta ja joille Perussuomalaisiin siirtyminen ei missään olosuhteissa olisi vaihtoehto. Arvostan monia perussuomalaisia ihmisiä ja tunnistan heidän monet oikeutetut huolensa isänmaasta. Mutta puolueittemme tavat tehdä politiikkaa ja traditiot yhteisten asioiden hoitamisesta ovat hyvin erilaiset. Pohdin myös, onko siellä kovan talousoikeiston riveissä nyt parempi puolustaa alkiolaisia arvoja, pienen ja vähäosaisen ihmisen asiaa, tai suomalaisen maaseudun ja maakuntien asiaa? Onko se todella puolue, jossa suomalaista perhepolitiikkaa tai vaikka tiukempaa alkoholipolitiikkaa ihan aidosti voi paremmin ajaa?

Kylmä arki tulee persuissakin vastaan. Aittakummulle se koittaa viimeistään ensi eduskuntavaaleissa.