Tauno Kalervo Hiltula syntyi sahayrittäjä Eevert Hiltulan ja tämän vaimon Annin yhdeksänlapsiseen perheeseen Ranuan Kuhan Kuusijärvellä, minne hänen isoisänsä oli perustanut maatilan. Isoisä, Heikki-pappa, oli jämeränä vanhan ajan miehenä hänelle tärkeä esikuva ja miehen malli, jota Tauno muisteli usein vielä vanhana, vaikka menettikin papan 10-vuotiaana.

Tauno oli nuorempana töissä mm. vanginvartijana, mutta pääasiallisen elämäntyönsä hän teki sahurina. Hän piti myös hevostilaa vanhalla kotitilallaan, jonka erinäisten vaiheiden jälkeen hankki omistukseensa. Avioliitosta Liisan kanssa syntyi kaksi lasta. Taunon ja Liisan kotiin olivat sukulaiset aina tervetulleita ja vastaanotto oli lämmin.

Tauno toimi useaan otteeseen Ranuan kunnallispolitiikassa, mm. kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsenenä sekä monissa eri lautakunnissa. Hän oli kolme kautta myös käräjäoikeuden lautamiehenä. Taunolla oli selvät ja suorat mielipiteet, jotka nousivat isänmaallisesta, maaseutuhenkisestä elämänkatsomuksesta ja perinteisestä arvomaailmasta. Arkijärjestä vieraantunutta byrokratiaa hän kohtasi usein ja sitä myös jaksoi vastustaa. Vieläkin kuulen mielessäni hänen sanovan painokkaasti: "TämäHI asia on aivan älytön!"

Minua Tauno kannusti jo varhain niin juridiikan kuin politiikan pariin. Hänen mielipiteensä ja elämänkokemuksensa vaikuttivat paljon nuoruusvuosinani ajatusmaailmaani. Monella tavalla hän oli ryhdikkään, rehellisen, kaikin puolin miehekkään suomalaisen maaseudun miehen esikuva. Esikuva, jota itse toki käsitän huomattavasti heikommin heijastavani.

Joitakin aikoja sitten Tauno näki unen, jossa Heikki-pappa ilmoitti tulevansa pian hakemaan hänet kotiin.

Olen kuullut sanottavan, että iän myötä kuolema ei tunnu enää niin pahalta, kun monta läheistä on jo mennyt rajan taakse. Vuosi vuodelta käsitän tämän selkeämmin.

Tauno-eno jätti valoisan, velvoittavan muiston miehestä, joka kynti sarkansa kunnialla. "Nukkuos jälkeen päivätyön pitkän, nukkuos lämmin on helma Suomen." Osanottoni lähiomaisille.