Olen tehnyt Katri Kulmunin kanssa yhteistyötä pian 15 vuoden ajan.

Jossakin lehtihaastattelussa vuosia sitten sanoin, että Katri on niin omistautunut työlleen politiikassa, ettei hänellä ole oikeastaan mitään harrastuksia. Ja jos hän ei jotain asiaa osaa, niin hän valvoo yön ja lukee paperit siten, että hän sen asian varmasti aamulla osaa.

Se oli ehkä hieman mustavalkoinen tulkinta. Ainakin perheen perustamisen ja äitiyden myötä arkeen on tullut muutakin vipinää. Ja onhan Katri vähän ehtinyt harrastaa, ainakin käydä lenkillä ja marjassa, sillä omasta kunnosta huolehtiminen on hänelle tärkeää.

Mutta kyllä Katri on todella omistautunut niille luottamustehtäville, joihin hän on vaaleissa saanut valtakirjan.

Moni poliitikko on korkealta pudottuaan menettänyt motivaationsa ja vaihtanut maisemaa. Moni on siirtynyt suuryritysten, etujärjestöjen ja lobbareiden palvelukseen. Moni on tainnut saada paremman palkankin kuin kansanedustajana.

Katri ei ole ”seireeninlauluihin” tarttunut. Katri on taistelija.

Kun hän menetti ministerin ja puoluejohtajan paikan kesällä 2020, ei hän hetkeäkään ajatellut, että hän jäisi pois politiikasta. Hän tunsi äänestäjiensä tahdon velvoittavuuden ja jatkoi sinnikkäästi työtään rivikansanedustajana. Vaalipiirin äänestäjien luottamusta ei saanut pettää.

Jotkut ovat moittineet Katria siitä, että vaikka hän on nuorehko nainen, niin jossain mielessä hän on vanhan ajan ”siltarumpupoliitikko”, joka yrittää ”pekkaroida” varoja ja resursseja omaan vaalipiiriinsä.

Mutta eikö jokaisen tulekin omiensa puolta pitää? Ja eikö tällaista edustajaa juuri nyt tarvittaisi Suomesta EU-pöytiin?

Suuri osa EU-toimielinten päätöksistä ja keskusteluista käännetään toki tulkkien toimesta, mutta paljon etenkin epävirallisista keskusteluista käydään ilman tulkkeja. Katri puhuu sujuvasti viittä kieltä (suomi, ruotsi, englanti, ranska ja venäjä) ja opettelee parhailllaan kuudetta (saksa). Tälläinen osaaminen mepin työssä olisi todella arvokasta.

Kielitaidolle ja kansainvälisten suhteiden ymmärrykselle Katrille syntyi vahva perusta jo siinä, että hän varttui Suomen ja Ruotsin rajalla. Peruskoulunkin Katri kävi Ruotsin puolella, Tornion ja Haaparannan yhteisessä kielikoulussa. Sittemmin hän on hoitanut monia kansainvälisiä suhteita käsitteleviä tehtäviä, niin järjestöpuolella kuin kansanedustajana. Erityisesti Pohjoismaiden yhteistyö on Katrille tärkeää.

Nuoruusvuosieni perustalta rohkenen antaa myös yhden tärkeän arvion. Moni nuori poliitikko tulee toimintaan mukaan tukka hulmuten vailla itsekritiikkiä. Katri halusi kasvaa tehtäviinsä. Hän tunnisti myös omat puutteensa ja kokemattomuuden. Keskustan teltoille hän ei keskustanuorena laskeutunut kuin suuri tähti, vaan oli alusta saakka pystyttämässä ja purkamassa telttoja, keittämässä kahveja ja kantamassa termospulloja. Maaseudun tyttären reippaudella ja työmoraalilla. Niitäkin oli, jotka laskeutuivat paikalle vasta kun tilaisuus alkoi, hymyilivät kuvissa, ja lähtivät, kun tilaisuus oli ohitse.

En ole aina ollut kaikesta Katrin kanssa samaa mieltä. Joskus on sanottu tiukastikin. Ideologinen peruslinja on kuitenkin yhteinen — ja se yhdistää varmasti suurta osaa, ei vain keskustalaisia, vaan kaikkia suomalaisia.

Se peruslinja nousee lähipalveluiden ja lähidemokratian puolustamisesta keskittämistä vastaan. Kotimaisen ruoan käytön edistämisestä (olipa se lihaa, kalaa tai kasviksia) ja kotimaisen maa- ja metsätalouden edistämisestä.

Ja siitä, että Suomi ei saa eristäytyä maailmasta, vaan pieni vientivetoinen kansantalous tarvitsee hyvät suhteet maailmalle, mutta että EU-pöydissä täytyy silti muistaa kansallinen etu Urho Kekkosen sanoin: ”Jos emme itse puhalla puurolusikkaamme, niin kukaan muu ei sitä tee, ja silloin suu voi palaa.”

Ja siitä suuren Alkion ajatuksesta, että elämän tulisi olla jatkuvaa oppimista ja ihmisenä kasvua. Päähuomio ei ole yhteiskunnan rakenteissa tai omaisuuden jakautumisessa, vaan ihmisessä. Kun yksilö voi hyvin, niin hyvin voi myös yhteiskunta. Elämän sisältö ei löydy vain jatkuvasta talouskasvusta ja kuluttamisesta, vaan yhteisöllisyydestä, toisista ihmisistä, kulttuurista, omista sukujuurista ja isänmaasta, ja sieltä nousevista arvoista.

Tälle linjalle on tilausta myös suomalaisten edunvalvonnassa Euroopassa.

Aikanaan syntymäpäivilläni Katri piti juhlapuheen, jonka rakensi vanhan benediktiiniläismunkkien elämänohjeen varaan: Ora et labora. Rukoile ja tee työtä.

Tämän ohjeen haluan antaa toivotukseksi myös Katrin matkalle Brysseliin.