Kun vaalitulos sunnuntai-iltana varmistui, kirjoitin lähtiessäni Katrin vaalivalvojaisista Torniosta, autossani parkkipaikalla someen tuoreeltaan lyhyen kommentin some-tileilleni. Tämä kommentti oli seuraavanlainen:

"Saimme oman mepin ja jokaisesta äänestä täytyy olla hurjan kiitollinen. Katrilla on upea tukiryhmä ympäri maata ja jos Korkein suo, niin Katrin valtiollisen uran parhaat hetket ovat vielä edessä!

Keskustan kannatus yleisesti ottaen putosi edelleen edellisvaaleista, olemme hävinneet nyt monet vaalit peräkkäin. Toki on iloinen asia, että saimme kaksi meppiä kovilla henkilökohtaisilla äänimäärillä ja asemamme europarlamentissa ei siis pienentynyt. Ja jos oikein katsoin, niin Lapissa Keskusta sai edellisiin eurovaaleihin verrattuna plussaa, kaikissa muissa vaalipiirissä miinusta. Ehkä me siis jotain teimme nyt oikein. Mutta toki Li A. sai enemmän ääniä kuin koko Keskusta. Tulee mieleen Hertta Kuusisen muinaiset hurjat ääniennätykset. Vaalien suurin häviäjä oli PS, jonka kannattaa miettiä vakavasti, tuleeko äänestäjien luottamus peesaamalla kovaa oikeistopolitiikkaa ja haukkumalla jatkuvasti Kepua. Kokoomus sai hyvän kannatuksen, sillä matalan prosentin vaalit suosivat Kokoomusta ja toisaalta hallituksen politiikka on hyvin kokoomuslaista, joten heidän kannattajille on syytäkin olla tyytyväisiä."

Nukuttuani yön yli kirjoittelin vielä jonkin ajatuksen lisää.

Vaalitulos kertoo myös siitä, että nykyihmiset sitoutuvat yhä heikommin puolueisiin. Puolueita vaihdetaan helposti äänestettäessä ja seurauksena kannatukset heittelevät suuresti. Keskustan tuloksessa oli hyvää se, että saimme edelleen kaksi meppiä. Uskon, että molemmat todella sitoutuvat työhönsä. Äänijakauna kertoo toki siitä, että ehdokaslistallamme olisi pitänyt olla enemmän tunnettuja nimiä ja eduskuntaryhmässä olisi saanut tämän suhteen olla enemmän uhrimieltä. Tosin luultavasti sekään ei olisi meille kolmatta paikkaa tuonut.

Saamme iloita siitä, että saimme kaksi hyvää meppiä Keskustan listalta. Tulos olisi voinut olla huonompikin. Mutta ei meidän pidä pettää itseään sanomalla, että tämä oli hyvä tulos. Ei se ollut. Taas tuli miinusta, taas putosi kannatus. En ymmärrä, miten puolueen merkittäviltä paikoilta voidaan sanoa, että tulokseen olla tyytyväisiä. Kuinka huono tulos pitäisi olla, että ei olla tyytyväisiä? Tottakai saamme tsempata toisiamme ja löytää vaalituloksesta rohkaisevia, myönteisiä tulevaisuudennäkymiä, mutta totuus on kuitenkin se, että edellisiin EU-vaaleihin nähden kannatuksemme putosi 1,8 %-yksikköä.

Erityisen tärkeä huomio on se, että vaikka Perussuomalaiset saivatkin murskaavan vaalitappion - "sitä saat, mitä tilaat" - niin ei ne persuihin pettyneet äänestäjät meille tulleet. Itsestään nousumme ei siis tapahdu.

Toivottavasti ensi viikonloppuna puoluekokouksessa kyetään rehelliseen puheeseen ja itsekritiikkiin, vaikka ihmismieli on usein sellaista vastaan. Keskustan on kyettävä irrottautumaan menneen virheistä, ja on käsitettävä, että vaalitappiokehitys on usean vaalikauden tapahtumien seurausta. Ei suinkaan vain viime vaalikauden. Uusi aika vaatii myös uusia tekijöitä ja puoluejohtoon on tehtävä laaja uudistus. Itse en tule puoluekokoukseen, koska menen enoni hautajaisiin tuolloin.

Huomioimisen arvoista on, että Katri oli ääniharava Lapissa ja Oulun vaalipiirissä, Elsi Katainen oli ääniharava Savo-Karjalan vaalipiirissä, mutta muualla Suomessa ääniharava oli Li Andersson, paitsi Vaasan vaalipiirissä RKP:n Henriksson.

Tarvitsemme vahvoja "kellokkaita" ja kun katsoo em. keskustalaisten naisten painotuksia, niin voinee myös todeta, että vahva perinteisen aluepolitiikan ja kotimaisen ruoan ja alkutuotannon puolustaminen ja yleensäkin kansallisen edun vahva puolustaminen on edelleen se linja, joka meille tuo edelleen ääniä. Tällaisia ehdokkaita, joilla on laaja tukiverkko ja pitkäjänteisellä työllä syntynyt luottamus, olisi pitänyt löytyä enemmän. Ja samalla on tietysti todettava, että kannatuksemme suurissa kaupungeissa on luvattoman huono. Liian monelta ystävältä sain viestiä Helsingistä, että Keskustan teltta tai koju puuttui, kun muut puolueet pienpuolueita myöten olivat toreilla. Kaupunkikannatuksemme haaste on otettava vakavasti. Mutta toivon, että ratkaisuksi ei haeta sitä, että puolue pitää brändätä punavihreäksi. Se tie ei ole Keskustalle voittojen tie. Oman aatteemme perustalta pärjäämme 2020-luvullakin. Mutta tarvitsemme myös suurkaupunkeihin keskustavaikuttajia, jotka rakentavat omalle alueelleen hyvät verkostot ja joilla on keskustalaisuudesta urbaaniin ympäristöön sovellettu sanoma.

* * *

Ja niin, omalta kohdaltani vielä. Katrin valinta Euroopan parlamenttiin tarkoittaa sitä, että Mika Riipi nousee Lapin vaalipiiristä eduskuntaan ja minä nousen pykälän ylöspäin ensimmäiselle varasijalle, "varakansanedustajaksi". Oikeasti tällaista virallista titteliä ei ole, mutta viime aikoina ensimmäisenä rannalle jääneistä on alettu käyttää tällaista nimitystä. Lohdutuspalkinto sekin. Tai no ei se oikeastaan niin uusi käytäntö. Kun isoukkini serkku K. V. Kalliosalmi Kemijärveltä tuli 1907 eduskuntavaaleissa varasijalle, käytettiin hänestä joissakin sanomalehdessä arvonimeä "valtiopäivämies-varaedustaja". (Luusereita sukupolvesta toiseen joku voisi sanoa...)

Viime eduskuntavaaleissa tulin siis Keskustan listalla 4. sijalle, sain 499 ääntä vähemmän kuin Mika Riipi. Jos olisin saanut 500 ääntä enemmän, niin nousisin nyt eduskuntaan. Toisaalta oli parempi, että näin ei ollut, koska silloin jotkut olisi päässeet huutamaan, että sen takia Janne työntää Katria Brysseliin, että pääsee itse eduskuntaan. Mutta voi pohtia, jos olisin tiennyt tulevat tapahtumat etukäteen, niin olisinko tehnyt enemmän vaalityötä? Vaikka tuskinpa niillä taloudellisilla ja muilla resursseilla, mitä minulla oli keväällä 2023 käytettävissä, ja niissä poliittisissa olosuhteissa, olisi ollut mahdollista saavuttaa parempaa tulosta. Tukiryhmäni teki kyllä parhaansa ja olen heille todella kiitollinen.

Haluan kuitenkin yhden asian tähän liittyen todeta. Olen saanut palautetta, että jos Kemijärvi ja Itä-Lappi olisi tukenut minua yhtenäisemmin, niin nousisin nyt eduskuntaan ja seutukunnaltamme tulisi tauon jälkeeen taas oma kansanedustaja. Ja on kysytty, miksi Itä-Lapista asetettiin Keskustan listalle viime eduskuntavaaleihin kolme ehdokasta, kun yleensä on asetettu vain kaksi? Hajottiko tämä ratkaisevat äänet minulta?

Tottakai on tilastojen valossa selvä, että jos kotiseudultani olisin saanut hieman yhtenäisemmin ääniä, niin nousisin nyt eduskuntaan. Toivon silti, että ketään muuta vaaleissa ollutta ehdokasta tai niitä itälappilaisia keskustalaisia, jotka eivät haluneet minua tukea, ei alettaisi syyllistää. Ensiksikin ehdokasasettelun tausta oli sellainen, että Keskustan oli vaikeuksia yleensä saada listaa täyteen. Jäsenvaaliakaan ei voitu käydä. Muita ehdokkaita ei ollut kuin ne, jotka sitten ehdokkaaksi asetettiiin.

Toiseksi, ei äänten vähäisyyteen kannata hakea syitä sivuilta vaan peilistä. Muistan nuoruudestani eräät eduskuntavaalit, joissa rannalle jäänyt paikallinen ehdokas haukkui silloisen asuinpaikkansa keskustalaiset, kun kaikki eivät tukeneet häntä. Samaa katkeruutta hän kuuluu purkaneen vielä vuosien jälkeen. Mutta ei demokratiassa kenelläkään ole velvollisuutta äänestää jotain tiettyä ihmistä siksi, että hän sattuu asumaan jossakin. Peilistä tämäkin ehdokas saa hakea syyt kannatukseensa ja niin saan minäkin. Jos kotiseutuni ihmiset eivät luottaneet minuun riittävästi, vaan halusivat äänestää monia eri ehdokkaita eivätkä keskittäneet ääniä minulle, niin demokratia sen mahdollistaa. Ei siitä auta purnata eikä syytellä muita kuin itseään.

Olen toki ollut keräämässä moniin vaaleihin ehdokkaita Keskustan listalle tietoisena siitä, että nämä ehdokkaat voivat hajottaa myös omia ääniä. Kaikki äänet kuitenkin menevät yhteiseen pottiin. Tämä tulisi olla ehdokashankinnassa aina ykkösasia. Sellaistakin kun on vuosien varrella nähty, että hyviä ehdokkaita yritetään blokata listata, jotta oma läpimeno varmistuu. Tällainen menettely on alhaista ja puolueen edun vastaista. 

Demokratiassa vaalit ovat aina edessäpäin. Katse siis ensi kevään alue- ja kuntavaaleja kohti! En ole itse ehdokkaana, mutta omalta vähäiseltä osaltani yritän parhaani hyvien keskustalaisten ehdokaslistojen rakentamiseksi.