Osallistuin Kalajoella pidettyyn Suomen Keskustanuorten liittokokoukseen 24.-25.10.2009. Kirjoitan tässä ajatuksiani käydyn, mielestäni varsin merkittävän kokouksen suhteen.

Suomen Keskustanuoret on maamme suurin poliittinen nuorisojärjestö. Se toimii osana Keskusta-järjestöjä, mahtavaa kansanliikettämme, aikanaan Maalaisliittona perustettuna, sittemmin Keskustapuolueena, jopa Kepuna, tunnettua. Suomen Keskustanuorten riveistä on noussut maahan monta valtiomiestä, mainittakoon, että järjestön ensimmäinen puheenjohtaja oli Johannes Virolainen. Kun Kalajoella viimeksi pidettiin liittokokous, vuonna 1974, valittiin liiton puheenjohtajaksi Esko Aho.

Kalajoen kokouksessa valittiin Keskustanuorille johtohenkilöt seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi ja tehtiin myös eräitä linjanvetoja ja kannanottoja. Jännittävin ja eniten jännitteitä kerännyt asiakohta oli tietysti puheenjohtajavaali. Aiempi puheenjohtaja, kansanedustaja Tuomo Puumala jättäytyi tehtävästään ja erinäisten vaiheiden jälkeen ehdokkaaksi asetettiin oikeustiet. yo, kauhavalainen valtuutettu Antti Kurvinen sekä tradenomi, oululainen varavaltuutettu Jouni Pitkänen. Antti Kurvinen on toiminut tämän vuoden Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana, muttei ole ollut Suomen Keskustanuorten järjestön johtavissa tehtävisä. Jouni Pitkänen puolestaan on ollut kaksi vuotta Keskustanuorten varapuheenjohtajana ja selkeä ennakkosuosikki puheenjohtajavaalissa.

Pari kuukautta sitten Antti Kurvinen, joka on muuten opiskelutoverini Lapin yliopistossa, kävi kylässä Rovaniemen-asunnollani. Hän tuli toimittamaan erästä lyhyttä asiaa, mutta kun hän kuudelta saapui, niin hän kahden aikaan yöllä lähti. Molemmat olemme aika kovia puhumaan ja keskustelimme koko ajan Keskustanuorten tilanteesta ja politiikasta. Pyysin Anttia lähtemään ehdokkaaksi Keskustanuorten puheenjohtajaksi laajasti perustellen. Häntä oli tietysti pyydetty ehdokkaaksi jo aikaisemmin ympäri maata. Kesti vielä useamman viikon ennen kuin sain kuulla harkinnan päättyneen positiiviseen ratkaisuun. Päätös ei varmasti ollut helppo, kun opinnot ovat kesken ja omaakin elämää pitäisi elää. Mutta vetosin Anttiin, miten "on aate pyhä ja kallis..."

Suomen Keskustanuorten uusi puheenjohtaja Antti Kurvinen ja liittohallitukseen Etelä-Pohjanmaalta valittu Kaisa Pihlaja.

En kannattanut Antti Kurvista siksi, että hän on kaverini. Koen, että Keskustan suunta on ollut ajoittain enemmän tai vähemmän hukassa. Millään muulla puolueella ei ole ollut niin paljon ansiota maakuntiemme kehittämisessä kuin Keskustalla. Mutta sekään ei ole tehnyt tarpeeksi. Antti Kurvinen ei myöskään ole kabineteissa istuva harmaa teknokraatti, vaan räiskyvä ja räväkkä kansanmies. Hän tuo järjestöömme ja koko puolueeseen sellaista uutta otetta ja reippautta, jota on jo pitkään kaivattu.

Käytin yleiskeskustelussa seuraavanlaisen puheenvuoron:

Hyvät Keskustanuoret!

Eduskuntavaaleihin on aikaa puolitoista vuotta. Keskustalla on takanaan viidet hävityt vaalit.
 
Onko meillä varaa hävitä vielä nämä seuraavatkin vaalit ja päästää sinipunahallitus johtamaan maata tuhoisin seurauksin? Se päivä on edessä, jos emme halua tarkastella kriittisesti puolueen harjoittamaa politiikkaa.
 
Mahtava kansanliikkeemme, Suomen Keskustanuoret, on yhteiskunnallisten murrosten aikana ollut aina puolueelle tiennäyttäjä kohti uutta, kohti tulevaisuutta.
 
Tänä viikonloppuna me teemme historiaa. Me annamme suunnan Keskustanuorille, ja sitä kautta viitoitamme tietä myös puolueelle ja koko valtakunnalle. Me äänioikeutetut kokousedustajat, Keskustanuorten kenttäväki, teemme päätöksemme itsenäisesti. Kukaan toinen ei voi puolestamme ääntä luvata.
 
Puheenjohtajasta käydään äänestys, sillä ehdokkaita on useampia kuin yksi.
 
Jos todella haluamme viitoittaa puolueemme takaisin vaalivoittojen tielle,
 
Jos todella haluamme Keskustanuorille puheenjohtajan,
 
Joka on uskottava uudistaja,
 
Joka kykenee kiertämään kenttää ja innostamaan tavalliset suomalaiset nuoret mukaan toimintaamme,
 
Joka tunnetaan reilun pelin pelaajana ja jonka arvomaailma perustuu tasa-arvoon, kaikkien ihmisten tasa-arvoon asemasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta, sekä kaikkien maamme eri alueiden väliseen tasa-arvoon,
 
Ja jossa yhdistyvät Johannes Virolaisen ja Paavo Väyrysen parhaat ominaisuudet,
 
– niin eipä tässä sitten enää olekaan kuin yksi vaihtoehto!
 
Minä en lähtenyt Kemijärveltä Kalajoelle Antti Kurvisen takia. Minä tulin tänne järjestömme, koko Keskustapuolueen ja pitkällä tähtäimellä koko isänmaan vuoksi.
 
Se yhteisöllisyyttä ja lähiyhteisöjen merkitystä korostava inhimillinen ajattelutapa, jota Antti Kurvinen edustaa, on näinä kylmien ja kovien arvojen päivinä tässä maassa erityisen ajankohtainen.
 
En toki ole kaikesta samaa mieltä Antti Kurvisen kanssa, varsinkaan EU-politiikasta. Mutta jos todella haluamme, että Keskustanuoret eivät jää pysäkille, vaan lähtevät eteenpäin pikajunan, tai sanoisinko suihkukoneen tavoin, niin silloin meidän vaihtoehtomme on äänestää Antti Kurvinen Keskustanuorten puheenjohtajaksi.
 

Lappilaisia kokousedustajia oli nyt mukavasti paikalla, tosin olemme hyvin pieni osa koko järjestöä. Yhteensä virallisia kokousedustajia oli 233 ja lisäksi joitakin kymmeniä "epävirallisia" edustajia, mikä tarkoittaa henkilöitä, joilla ei ole äänioikeutta. Itse edustin kokouksessa kotikaupunkini Kemijärven osastoa. Olin kokouksessa myös menettelytapavaliokunnan jäsenenä. Aloitevaliokunnan puheenjohtajana toimi lappilainen Mari Mäki.

Lappilaisia kokousedustajia: Susanna Viitala, Maria Tapaninen ja Hanna Plosila.

Lauantai-ilta oli "tunnetta tulvillaan", kuten sanonta kuuluu. Monenlaisia kuiskeita kuului tulevista valinnoista. Kaksi vuotta sitten Kajaanissa henkilövalintoja ratkaistiin piirien välisin sopimuksin: kun tuet meidän ehdokastamme, niin me tuemme teidän. Nyt henki oli erilainen. Jos diilejä yritettiinkään, niin eivät ne ainakaan onnistuneet. Keskustanuorten kenttäväki teki itsenäisen ratkaisun. Myönnän, että lauantai-iltana kuitenkin uskoni ehdokkaani valintaan horjui. Vastaehdokkaan kannattajat käyttivät enemmän puheenvuoroja ja näkyivät muutenkin aktiivisemmin. Mutta - monta kertaa historiamme aikana on Pohjanmaa antanut maalle, mikä siinä on ollut parasta. Sieltä lähtivät nuijamiehet taisteluun vääryyttä vastaan, siellä syntyi Maalaisliitto, sieltä Valkoinen Suomi sai vahvimman kannatuksensa vuonna 1918! Pohjalaiset, Ilkan jälkeläiset, näyttivät nytkin voimansa. Kun lauloimme illalla Isontalon Anttia alkoi luottamukseni ehdokkaani läpimenoon jälleen elpyä.

Antti Kurvisen kannattajia seuraamassa iltaohjelmaa. Lapin Keskustanuorten toiminnanjohtaja, Antin kampanjapäällikkö Sanna Ruokamo, Lapin Keskustanuorten entinen puheenjohtaja, aikanaan yhden kauden Suomen Keskustanuorten liittohallituksessa toiminut Hanna Plosila sekä minä.

Sunnuntaina käytiin ensiksi puheenjohtajavaali. Äänestyksessä Antti Kurvinen sai 128 ääntä ja Jouni Pitkänen 105 ääntä, joiden lisäksi yksi äänestyslippu jätettiin tyhjänä. Mitä moni piti mahdottomana, toteutettiin. Kansanmies, joukkoja edestä johtava, valittiin liittomme johtoon. Kun Antti oli pitänyt kiitospuheensa nousimme ylös kokoussalissa ja lauloimme tukiryhmän sanoittaman laulun Dirlandaan sävelin.

On uudet tuulet Kurvisen
pelastaa tämän puolueen
Ei ole perinteinen ei
Ja siksi meidän äänet vei

Ei satamassa Helsingin
Ei tuntureilla Inarin
Oo mitään kuultu tärkeempää
Antti Suomen yhdistää

Sain kuulla Antin puhuvan
ja tunsin aatteen suurimman
On Antti varma taidoistaan
Järjestöä uudistaa

On yhteisö nyt juttu tää
ei meillä kukaan yksin jää
Tuu siis mukaan laulamaan
meidän Antin asiaa

Ajattelin mielessäni: me Keskustanuoret näytimme nyt suuntaa koko puolueelle. Ensi kesänäkin, Lahden puoluekokouksessa, on luultavasti henkilövaihdosten aika. On kuljettava kohti uutta aikaa ja se on mahdotonta, jos jatkamme itsekritiikittömänä joo-joo-kerhona, jossa virheitä ei voida tunnustaa ja asia hukkuu lööppijulkisuuden alle. Olemme mahtava kansanliike, joka on pelastanut Suomen monta kertaa, monarkialta, fasismilta, kommunismilta. Yksikään muu puolue ei ole tehnyt isänmaamme hyväksi niin paljon kuin Maalaisliitto-Keskusta. Edelleenkin meidän tulee olla vakaa ja arvokas puolue, ei saippuaooppera ja joka suuntaan, viime aikoina nimenomaan liiaksi oikealle, kumarteleva joukkio.

Kun kokouksessa puheenjohtaja oli valittu, käytiin tietysti vaali liiton varapuheenjohtajista ja hallituksesta. Varapuheenjohtajavaalissa jäi harmittamaan, kun kainuulainen Ilmari Pokela hävisi vain kuudella äänellä. Pokela on mustasta hatustaan puoluetovereiden keskuudessa tunnettu, avoimesti EU-vastainen, kansallisvaltioiden itsenäisyyttä ja aitoa tasavaltalaisuutta puolustava mies, jonka historian lahjomaton vaaka kerran todistaa olleen oikeassa. Pokela jatkaa kuitenkin hallituksessa ja - kuten hän lupasi puheenvuorossaan - "änkyröinti jatkuu!" Toinen harmillinen tapahtuma oli, että myös Lapin ehdokas Susanna Viitala jäi valitsematta tehtävään. Äänet jakautuivat kuitenkin melko tasaisesti. Suuri ilonaihe puolestaan oli se, että mynämäkeläinen, nykyään Kuntaliitossa työskentelevä Carita Maisila valittiin varapuheenjohtaksi, vieläpä isoimmalla äänimäärällä. Tapasin Carita Maisilan ensi kerran Posiolla viime kesänä ja huomasin heti, että tässä on tyttö, joka ei ole kuka tahansa. Hän on fiksu ja asiallinen nuori nainen, jolla on vielä paljon annettavaa koko Keskustaliikkeelle. Hänen suuri kannatuksensa - yli puolet kokousväestä äänesti häntä - kertoo vahvasta muutostarpeesta. Nyt sekä puheenjohtaja että 1. varapuheenjohtaja tulivat istuvan hallituksen ulkopuolelta.

 

Hallitusvaali sitten olikin Lapin ja uskallan sanoa, että myös J. Kaisanlahden riemujuhlaa. Kesällä pyysin ehdokkaaksi Lapista torniolaista Katri Kulmunia. Syyt pyyntööni olivat selkeät. Ensinnäkin olen oppinut tuntemaan Katrin luotettavana ja tunnollisena ihmisenä, joka ei riko sovittua ja joka teke, mitä lupaa. Sellaiset ihmiset ovat harvemmassa kuin uskommekaan, olen sen saanut tänäkin vuonna monessa asiassa kokea. Toinen syy oli se, että Katri tuntee ulkopoliittiset kysymykset hyvin ja omaa Paasikiven-Kekkosen linjan mukaisen ajattelun suhteissamme naapurimaihin, erityisesti itäiseen naapuriimme. Keskustanuoret tarvitsevat ulkopoliittista osaamista. Sehän on elinehtomme koko maassa. Kuten Katri muistutti Urho Kekkosen sanoista: ilman hyvää ulkopolitiikkaa ei ole kohta sisäpolitiikkaakaan.

 

Katrin maailmankatsomus on sinivalkoinen ja isänmaallinen. Mutta hän tietää, että ilman Venäjän luottamusta, kansakuntamme on vaikea hengittää. Maamme on suurvallan naapuri, halusimme tai emme. Se on otettava tosiasiana ja sen mukaan on elämä tässä maassa järjestettävä. Mikään EU ei viime kädessä takaa olemassaoloamme. Sen takaavat vain hyvät ja luottamukselliset suhteet suureen naapuriimme. Katrin venäjän kielen osaaminen on myös hyvin tärkeä asia. Paasikivikin puhui Venäjää ja pääsi suoraan neuvottelemaan neuvostojohtajien kanssa.

Toimin pari kuukautta Katrin kampanjapäällikkönä. Ja hyväpä oli toimia, kun oli sellainen ehdokas. Ainoa uhkamme oli, että ehdokas ei ole kentällä tunnettu. Alkuvuodenhan Katri opiskeli Venäjällä ja oli siis poissa paikallisista kuvioistamme. Mutta tämä uhka ei toteutunut. Loistavalla puheellaan ja valloittavalla olemuksellaan Katri otti yleisönsä. Vaalitulos oli historiallinen. En tiedä, onko milloinkaan Lapin ehdokas saanut sellaista vaalitulosta. Jo lauantai-iltana olin melko varma Katrin valinnasta, mutta sunnuntaipäivä yllätti meidät kaikki.

Tietysti tosi työ alkaa vasta nyt. Katrilta odotetaan paljon, ja uskon hänen täyttävän odotukset. Mutta olen todella iloinen Katrin vaalivoitosta. Katri ansaitsi vaalivoittonsa omalla työllään ja osaamisellaan. Mutta kampanjapäällikkönä vaalityöhön pienen panoksen antaneena ja Katrin ehdokkuutta aikanaan Lapin Keskustanuorille esittäneenä rohkenin sentään muutamille ystävilleni rehennellä olevani "kuningattarentekijä" - yleensähän puhutaan kuninkaantekijöistä, mutta nyt me lappilaiset teimme Keskustanuorille äänikuningattaren.

Äänestyksessä valittiin viisi jäsentä hallitukseen; kausi kestää kaksi vuotta ja vuorovuosina valitaan aina puolet hallituksesta. Äänestyslippuun tuli siis kirjoittaa viiden ehdokkaan nimi. Ehdokkaita oli yhteensä kymmenen. Katri Kulmuni tuli ääniharavaksi 185 äänellään. Hyväksyttyjä äänestyslappuja oli yhteensä 231 kappaletta, joten 80,1 % kokousedustajista äänesti Katria! Pohjoissuomalaisista edustajista Katria äänestivät lähes kaikki, mutta etelän äänestysalueiltakin reilusti yli puolet edustajista antoi äänensä Katrille. Tietääkseni ainakaan viime vuosikymmeninä ei vastaavaa kannatusta ole tullut kenellekään lappilaiselle. Muista ehdokkaista ääniä saivat Topi Heinänen 136, Kaisa Pihlaja 135, Ville Toivanen 135, Eeva Kärkkäinen 123, Markus Kinnunen 107, Sami Hänninen 102, Laura Kantomaa 100, Hannu Tiusanen 94 ja Teemu Kelkka 38.

Kaksi vuotta sitten emme lähteneet Kajaanista pois kovin juhlatunnelmissa. Nyt tunnelmat olivat toiset. Keskustanuoret muuttivat johtoaan ratkaisevasti. Maailma ei viikonlopun myötä paljoa muuttunut, mutta yksi askel otettiin oikeaan (ei oikeiston!) suuntaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti Keskustan uudistumista vankkumattomalla aatepohjalla.