Kristillisdemokraateissa kuohuu. Puoluehallitus teki yllättäen päätöksen uuden puoluekokouksen järjestämisestä. Tarkoituksena on päästä käymään puheenjohtajavaalia vielä ennen eduskuntavaaleja. Nykyisen puheenjohtaja, ministeri Päivi Räsäsen kausi olisi kestämässä eduskuntavaalien ylitse, joten käytännössä kyse on siitä, että Räsänen halutaan heittää syrjään ja mennä vaaleihin uuden puheenjohtajan johdolla.

Toimenpide on suomalaisessa politiikassa hyvin poikkeuksellinen. En muista aivan vähään aikaan tapahtuneen, että eduskuntapuolueen johtaja – vieläpä istuva ministeri – koetettaisiin erottaa tehtävästään kesken kautensa. Tehtävistä luopumisia on kyllä tullut, mutta ne ovat tapahtuneet yleensä sääntömääräisissä puoluekokouksissa. Ylimääräinen puoluekokous tällaisen asian tiimoilta taisi olla viimeksi vuonna 2003, kun Keskustan puheenjohtaja vaihtui. Mutta silloinkin kyse oli puheenjohtajan omasta eronpyynnöstä, joka käsiteltiin kokouksessa.

Arvostan Päivi Räsästä ihmisenä ja uskonsisarena suuresti. Kirkolliskokousviikoilta vahvimmin ovat mieleeni jääneet hänen vahvasti raamatulliset puheensa, joissa on tuotu esiin monet tämän ajan haasteet ja kristillinen näkökulma näihin kysymyksiin. Turhaan olen odottanut oman kirkkoni johdolta vastaavaa terävää julistusta.

Kun Päivi Räsänen on kristillisiä perusarvoja puolustaessaan joutunut Suomessa median ajojahdin ja ihmisten vihan kohteeksi, niin olen ajatellut Jeesuksen sanoja: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” (Matt. 5:11–12)

Poliitikkona en kuulu Päivi Räsäsen kannattajiin. Olen arvostellut niin hänen kuin hänen puolueensa poliittisia toimenpiteitä voimakkaasti koko oman yhteiskunnallisen toimintani ajan. Monet kristillisdemokraatit ovat myös arvostelleet minua, osa hyvinkin voimakkaasti. Miksikään ”piilo-kristillisdemokraatiksi” minua ei kukaan järkevä ihminen voi syyttää. On tuntunut ikävältä, että KD on Kataisen-Stubbin hallituksessa lähtenyt keskittämispolitiikan takuumieheksi. KD:lle tärkeissä perhepoliittisissa linjauksissakaan puolue ei ole saanut omaa näkemystään hallituksessa läpi.

Tästä huolimatta on myönnettävä, että on ollut suuri saavutus saada kuuden kansanedustajan puolueesta ministeri ja vieläpä vastuullinen sisäministerin tehtävä. Huonompiakin valintoja kuin Räsänen olisi varmasti tehtävään ollut.

Nyt KD:ssa ainakin puolue-eliitti näyttää haluavan vaihtaa puheenjohtajan. Vahvimpana vastaehdokkaana lienee EU-parlamentista pudonnut Sari Essayah. EU-vaaleissa Essayah sai 61.264 ääntä, Päivi Räsänen sai 12.718 ääntä.

Päivi Räsänen lähti EU-vaaleihin talkoohengessä, keräämään puolueelleen ääniä ilman aitoa tavoitetta tulla valituksi. Sanoin monille ystävilleni ennen vaalia, että Räsänen ei ole näissä vaaleissa tosissaan ja se näkyy. Räsänen ei käynyt juuri minkäänlaista omaa vaalikampanjaa. Uskoakseni monet kristityt äänestäjät olisivat voineet äänestääkin Räsästä, jos hänen kampanjallaan olisi ollut nostetta. Sanoin ennen vaaleja myös sen, että Räsäsen äänimäärää tullaan käyttämään häntä vastaan – ja niin on nyt tehtykin, mutta enpä olisi uskonut, että se toimintaa alkaa KD:n omissa riveissä!

Sari Essayah sai EU-vaaleissa viidenneksi eniten ääniä – Stubbin, Halla-Ahon, Rehnin ja Väyrysen jälkeen – mutta jäi kuitenkin valitsematta puolueensa pienen kokonaiskannatuksen vuoksi. Essayah on ollut hyvin arvostettu europarlamentaarin jäsen yli puoluerajojen. Ymmärrän sen, että KD haluaisi ottaa hänen kasvonsa ja kansansuosionsa vahvemmin puolueen käyttöön tulevissa eduskuntavaaleissa. Onko nyt valittu toimintatapa kuitenkaan oikea ja kunniaksi puolueelle?

Kaikissa niissä keskeisissä arvokysymyksissä, joista liberaalit ovat Räsästä haukkuneet, on Essayah varmasti Räsäsen kanssa samoilla konservatiivisilla linjoilla – kuten luultavasti valtaosa KD:n kannattajista. Painotuseroja ja ennen kaikkea imagoeroja toki on. Räsänen on ollut puheenjohtajana kymmenen vuotta ja politiikassa kasvot kuluvat. Harva poliitikko on Suomessa joutunut vieläpä sellaisen massiivisen ja järjestelmällisen loanheiton kohteeksi kuin Räsänen kuluneina vuosina.

On ymmärrettävää ajatella, että Essayah toisi uutta kannatusta KD:lle, jonka suosio on pudonnut kaksissa viimeisissä eduskuntavaaleissa. Essayahin kansansuosiota puolue voisi hyödyntää kyllä muutenkin kuin asettamalla hänet puheenjohtajaksi.

Joka tapauksessa ei ole voinut kuin ihmetellä, minkälainen prosessi Päivi Räsästä vastaan on nyt käynnistetty.

Kun tässä on vuosien varrella saanut kuulla, miten Keskusta riitelee, niin osaavat kristiveljet ja -sisaret KD:ssakin näemmä sen taidon.

A-Studion suorassa tv-lähetyksessä KD:n varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri mitätöi Räsäsen toiminnan puheenjohtajana ja hyökkäsi avoimesti samassa lähetyksessä ollutta Räsästä vastaan suorastaan pöyristytti katsoa kyseistä ohjelmaa.

Peuhkurin mukaan Räsänen sai jatkokauden viimeksi vain sen takia, että ”haastajia ei tuntunut löytyvän” ja sanoi, ettei Räsänen mandaatti tämän vuoksi ollut vahva. Viimeksi KD:n puoluekokouksessa Hämeenlinnassa käydyssä puheenjohtajavaalissa Päivi Räsänen sai 271 ääntä, vastaehdokas Markku Vihanto 12 ääntä.

Jos puoluekokous on valinnut Räsäsen puheenjohtajaksi valtavalla enemmistöllä, niin miten ihmeessä mandaatti voi olla huono? Useissa puoluekokouksissa Räsänen on valittu puheenjohtajaksi yksimielisesti. Kun Räsänen valittiin Bjarne Kalliksen erottua ensimmäisen kerran puheenjohtajaksi vuonna 2004, sai hän 171 ääntä vastaehdokkaiden jäädessä Peter Östmanin 50 ääneen ja Leena Rauhalan 24 ääneen.

Eivätkö KD:n puoluehallituksen jäsenet tajunneet viimeksi valintaa tehdessään, että kausi kestää kaksi vuotta kerrallaan ja että viime puoluekokouksessa valittiin puheenjohtaja viemään puolue eduskuntavaaleihin? Ja miten uskottavasti KD puolustaa toimiaan Kataisen-Stubbin hallituksessa, jos se heittää ainoan ministerinsä pois puheenjohtajan paikalta kohoavat kannatusprosentit silmissä kiiluen?

Varapuheenjohtaja Peuhkuri hyökkäsi Räsästä varmaan suorassa tv-keskustelussa ja hermostuksissaan vieläpä sekoitti sinuttelun ja teitittelyn puhutellessaan Räsästä. Eräs ärtymyksen aihe tuntui olevan, että Räsänen ei olisi saanut kertoa julkisuuteen, että hän on ehdokkaana myös tulevissa eduskuntavaaleissa. Peuhkuri keskeytti Räsäsen puheen useita kertoja ja käyttäytyi muutenkin aggressiivisesti.

Peuhkuri sanoi myös KD:n puolueväen tekevän työtä ”sataprosenttisesti rakkaudessa ja sataprosenttisesti totuudessa.” – Hänen esiintymisessään se ei ainakaan tullut esille!

Peuhkuri perusteli toimintaansa mm. sanomalla: ”Meidän puoluehan on olemassa, että me Jumalan sanan perustalta ajetaan isänmaan etua. Ja siltä pohjalta se mandaatti tulee korkeammalta taholta.” Samassa yhteydessä hän esitti käsittämättömän vertauksen jääkäriliikkeen perustamiseen vuonna 1914 niin ikään isänmaan edun kannalta tärkeänä toimenpiteenä.

Onko KD:n varapuheenjohtaja siis sitä mieltä, että Päivi Räsäsen heittäminen ulos puheenjohtajan paikalta on yhtä tärkeä teko kuin jääkäriliikkeen perustaminen Suomen itsenäistymisen aamunkoitossa – ja jopa Jumalan tahdon mukainen teko?

Päivi Räsästä on syytetty liiasta uskonnollisuudesta politiikassa, mutta en muista, onko hän koskaan käyttänyt tuollaista kieltä? Aivan uskomatonta.

Juuri se on minua KD:ssa eniten ärsyttänyt, että puolueen sisällä on asenteita ja linjauksia, jotka ainakin minä olen tulkinnut niin, että puolue koetaan jonkinlaiseksi herätysliikkeeksi ja uskonnolliseksi järjestöksi. Tai että joku päivänkohtainen kysymys tai vaalitulos olisi Jumalan tahdon mukainen. En väitä Päivi Räsäsen toimivan näin, mutta puolueen kentällä olen ollut aistivinani tällaista henkeä. Varmasti toiminta KD:ssa onkin ollut monelle hengellinen kutsumus, se on aivan oikein.

Kuitenkin olen kohdannut joskus sellaista henkeä, jota en ole voinut hyväksyä. Muistan vieläkin ne primitiivireaktiot, joita tuli kohdalleni, kun arvioin lehtikirjoituksessani eri puolueita ennen viime eduskuntavaaleja ja totesin KD:n kohdalta suunnilleen niin, että Räsänen on kelpo tyyppi, mutta Lapissa ei KD:ta kannata äänestää, kun puolue ei kuitenkaan saa ketään läpi. Eikä saanutkaan. Tämä johti mm. siihen, että eräs KD:ta sympatiseeraava naishenkilö soitti minulle hyvin ahdistavan puhelun uhkaillen mm. viimeisellä tuomiolla ja julistaen kertovansa ”kaikille, kuinka Janne Kaisanlahti on syy, jonka vuoksi en voi milloinkaan äänestää Keskustaa”.

Tuon puhelun jälkeen olen ajatellut, että vaikka puolueeni liberalisoituminen ja puolueen nuorisovaikuttajien meuhkaaminen Pride-kulkueissa kristillistä ja länsimaista avioliittokäsitystä vastaan minua suuresti surettaakin, niin että kyllä minä kuitenkin olen oikeassa puolueessa. Minulle ei tulisi mieleenkään uhata jotakuta henkilöä Jumalan tuomiolla, jos hän kirjoittaisi lehdessä, että Keskustaa ei kannata äänestää.

Kun Johannes Virolainen hävisi vuonna 1980 Turun puoluekokouksessa Keskustan puheenjohtajan paikan nuorelle Paavo Väyryselle, niin äänestystuloksen ratkettua kerrotaan kuuluneen naisäänen huuto: ”Jumala rankaisi Jussia!” – Tuohon Virolainen vastasi: ”Voi olla, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ottanut osaa äänestykseen!”

En kovin mielelläni ala neuvoa – toisen puolueen rivijäsenenä – mitä toisten puolueiden kannattaisi puoluekokouksissaan tehdä. KD tekee omassa puoluekokouksessa mitä haluaa, jos ylimääräinen puoluekokous puheenjohtavalinnan tiimoilta tulee. Rohkenen silti sanoa, että A-Studion esiintymisen jälkeen KD-väen kyllä kannattaisi ottaa myös varapuheenjohtaja Laura Peuhkurin jatko uuteen harkintaan.

Räsäsen julkisesti haastanut KD:n varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri on suurelle yleisölle täysin tuntematon nimi. Nyt hän sai toki pienen hetkensä julkisuudessa. Pikaisella googlettamisella selviää, että vasta vuoden KD:n varapuheenjohtajana toimineen Peuhkurin poliittinen ansioluettelo ei ole erityisen merkittävä. Ihmettelen, että millähän perusteella hänet on puoluejohtoon valittu.

Peuhkuri oli myös viime EU-vaaleissa ehdokkaana, mutta kannatus jäi 614 ääneen, mikä on eduskunta- ja hallituspuolueen varapuheenjohtajalle äärimmäisen surkea tulos. Viime eduskuntavaaleissa Peuhkuri sai Kymen vaalipiirissä 193 ääntä, kun KD:n listalta valituksi tulo olisi edellyttänyt yli neljää tuhatta ääntä. Peuhkuri ei ole onnistunut pääsemään edes kunnanvaltuustoihin. Helsingin kunnallisvaaleissa v. 2008 Peuhkuri sai 141 ääntä, kun läpimeno olisi edellyttänyt yli tuhatta ääntä. Lappeenrannan kunnallisvaaleissa v. 2012 Peuhkuri sai 74, kun viimeinen läpimenijä KD:n listalta keräsi 163 ääntä.

Näin ulkopuolisena rohkenen vaatimattomasti kysyä, että eikö puoluejohtoon kannattaisi valita henkilöitä, jotka ovat osoittaneet kykynsä kerätä kannatusta erilaisissa vaaleissa?

Päivi Räsäselle toivon menestystä ja kaikkea hyvää. Isänmaa tarvitsee häntä jatkossakin.