h%C3%A4%C3%A4t1.jpg
 
Nuorin veljeni vihittiin avioliittoon eilen Rovaniemen kirkossa. Ilari Kinnunen oli vihkipappina. Häät olivat sotilashäät. Veljeni on kadettikoulun käynyt hävittäjälentäjä, isämme on kapteeni evp. ja veljeni morsiamen isä on kenraalimajuri evp ja ilmavoimien entinen komentaja. Paikalla oli runsaasti myös muita upseereita. Saimme kuulla siis monien korkea-arvoisten sotilashenkilöiden puheita, mutta minäkin reservin korpraalina koetin jotain sanoa. Pieni puheeni seuraa alla:
 
Veljeni Jukka ja veljeni vaimo Iina! Hyvä hääväki!
 
Tämän avioliiton myötä sukumme saa uuden jäsenen. Niinpä on luonnollista, että tämä päivä saa ajatukseni viivähtämään myös sukumme menneissä vaiheissa.
 
Olen tänään muistanut etenkin isomummiamme Huldaa, aikanaan Lotta Svärdiin kuulunutta talonpoikaisnaista, joka piti elämässä hyvin tärkeänä asiana hyvän aviopuolison löytämistä. Hän kantoi palavissa rukouksissaan tätä asiaa, että jälkeläiset onnistuisivat puolison valinnassaan ja saisivat hyvän, onnellisen perhe-elämän.
 
Olen siinä käsityksessä, että mummi kantoi erityistä huolta tämän asian suhteen minun ja Jussi-setämme osalta. Ja jos mummi jostain pilven reunalta on seurannut maailman menoa poismenonsa jälkeen, niin hän on joutunut toteamaan, ettei hänen huolensa ollut täysin aiheeton!
 
Mutta uskon, että tänään solmittuun avioliittoonne, Jukka ja Iina, mummi olisi ollut tyytyväinen.
 
Suvussamme ei ole ollut tapana liiaksi kiitosta ja sokerilla kuorrutettuja sanoja jakaa. Mutta tässä asiassa mieluusti annan Sinulle, Jukka, tunnustuksen, ja totean – hyvä pikkuveli – että huonomminkin olisit voinut valita!
 
Arvostan nimittäin suuresti sitä, että Sinä, Iina, ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien olet osoittanut minua kohtaan ystävällistä, avointa, lämmintä ja vilpitöntä asennetta. Uskon, että kaikki muutkin Sinuun tutustuneet sukulaiseni ovat valmiita yhtymään tähän arvioon omalta kohdaltaan.
 
Avioliiton kautta Sinä Iina, tulet sidotuksi tähän vanhaan ja väkevään Kiherin-Kaisamatin sukuun, joka on vuosisatojen ajan työllään ja uhrauksillaan rakentanut tätä pohjoista maata ja jonka juuret ovat syvällä Lapin tuntureiden ja jänkien alla lepäävässä järkkymättömässä kallioperässä.
 
Sukumme vaiheista kertovaan kirjaan riimittelin aikanaan pientä runontapaista, jonka yhdessä säkeessä lausuttiin:
 
Luoja kun loi sukuamme / lujaa antoi luonnetta
Vaatimattomuus ja nöyryys / – niit’ ei yhtä paljoa
 
Emme ole helppoja ihmisiä. Mutta ei meidän kanssamme tylsääkään ole!
 
Toivon, että teidän yhteytenne sukumme vanhaan kotikylään Kemijärven Levärannalla tulevat muodostumaan tiiviiksi.
 
Toivon ja uskon, että hyvät perinteiset, suomalaiset ja isänmaalliset arvot pysyvät kodissanne kunniassa, ja rukoilen, että elävän Jumalan läsnäolo saa siunata teidän perhe-elämänne. Avioliitto on suuri lahja, jonka itse Jumala on jo luomisessa antanut lahjaksi miehelle ja naiselle. ”Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
 
Ja vielä lopuksi haluan omasta puolestani henkilökohtaisesti todeta, että kun tuo meidän isämme ei ole saanut kuin poikia laitetuksi maailmaan, niin ole Sinä, Iina, tästä päivästä lähtien myös minun sisareni. Kiitos.