min%C3%A4.jpg

Olen kuvassa mummolan pihalla joskus 1980-luvun jälkipuolella. Aikana, jolloin lapsilla saattoi käyttää tuollaisia vaatteita ilman pelkoa jonkun mielensäpahoittumisesta.
 
En ole saamelainen enkä niin muodoin tietenkään haluaisi mitään siihen liittyvää virallista statusta. Jätän saamelaiskäräjien vaaliluettelon jäsenyydestä käytävät riidat niille, joilla on siihen intoa. Toivon kaikille asiaan liittyville toimijoille menestystä kielen ja kulttuurin vaalimiselle. Saamelaisuuden tulisi olla voimavara Lapille ja ylpeys koko maalle.
 
Monet esivanhempani puhuivat keminsaamea kauan sitten, mutta he menettivät alkuperäisen kielensä ja tilalle tuli suomen kieli. Siitä huolimatta polveudun kotiseutuni Itä-Lapin vanhimmista tunnetuista lappalaissuvuista. Molempien ukkieni puolelta esivanhempiani on asunut näillä selkosilla katkeamattomana ketjuna koko kirjoitetun historian ajan, ja varmasti sitä ennenkin.
 
Vanhat ihmiset ovat muistelleet ajasta ennen sotia täällä Itä-Lapissa todeten asusteista: "umpitakkejahan täällä kaikki käyttivät". Vanhoista valokuvista olen nähnyt myös sukulaisiani ja kotiseutuni ihmisiä erilaisissa lapinasusteissa. Ei silloin kysytty sukujuuria, olivat tämän alueen tavanomaisia, arvostettuja asusteita. Osa yhteistä kulttuuria. Toivon, että joskus koittaa jälleen sellainen aika, että täälläkin ihmiset voisivat käyttää kotiseutunsa ja sukunsa historiaan liittyviä asusteita ja vaalia oman alueensa lappalaisjuuriin liittyvää kulttuuria ilman pelkoa julkisista haukuista ja aggressiivisista syytöksistä.