Kirkkovaltuutettu Marja-Terttu Loisa Sallasta toivoi Lapin Kansassa 6.2. julkaistussa kirjoituksessaan 11.2. käytävien kirkon vaalien ehdokkaiden kertovan julkisesti kantansa tärkeisiin kysymyksiin.

Olen kirkkovaltuutettukollegan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että valitsijoiden on hyvä tietää ehdokkaiden näkökantoja – muutenhan on hyvin vaikea tehdä äänestyspäätöstä. Vanhemmat kirkkovaltuutetut ovat kertoneet, että näistä vaaleista on ollut tapana olla aika hiljaa, oikein ei saisi
pitää ääntä eikä avointa keskustelua tunnuta käyvän. Kuitenkin kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin ja sen valinnat eivät ole yhdentekeviä.

Tuli ääniä tai meni ääniä, ehdokkaiden on siis reilusti kerrottava mielipiteensä, vaikka olisikin kiusaus olla vaiti kipeistä asioista ja koettaa siten yrittää olla ärsyttämättä mitään puolta. Omalta kohdaltani haluan todeta naispappeuteen, että kirkkomme avasi papin viran naisille vuonna 1986 ja se oli mielestäni hyvä päätös, josta ei käsittääkseni ole koitunut mitään pahaa Suomen kirkolle. Raamattu on uskon ylin auktoriteetti, mutta "nainen vaietkoon seurakunnassa" -lauseen kirjaimellinen tulkinta edellyttäisi mielestäni mm. myös sen vaatimista, että naiset eivät saa osallistua seurakunnan hallintoon. En ole sentään
kuullut ainakaan vielä vaadittavan naisia pois esim. kirkkovaltuustoista.

Kuitenkin erilaiseen Raamatun tulkintaan ja traditioon nojaten esim. katolilainen ja ortodoksinen kirkko ovat pitäytyneet perinteisessä virkakäsityksessä. Toivon, että myös tämän käsityksen mukaan ajatteleville
olisi tilaa kirkossamme. Jo ekumeniayhteydet huomioiden joutuisimme vaikeaan tilanteeseen, jos kirkko näyttäisi ovea kristityille, joiden virkakäsitys on samanlainen kuin kristikunnan kirkkojen enemmistöllä
ainakin toistaiseksi. Naispappien työsyrjintää ei silti voi hyväksyä.

Eräs toinen tärkeä asia, jota tuleva kirkolliskokous tulee käsittelemään, on kirkkoherran vaalitavan mahdollinen muuttaminen. Vastustan jyrkästi ehdotusta, joka veisi seurakuntalaisilta oikeuden valita itse
kirkkoherransa. Sen taustalla on sanottu olevan mm. sellainen syy, että äänestysaktiivisuus on jäänyt etelän seurakunnissa varsin vaatimattomaksi. Täällä pohjoisessa aktiivisissa seurakunnissa monet ihmiset haluavat kuitenkin osallistua kirkkoherran valintaan; miksi meidän pitäisi menettää tämä oikeus etelän passivisuuden takia? Oikeampi tapa olisi pyrkiä saamaan myös Etelä-Suomen seurakuntaväkeä äänestämään innokkaammin.

Kirkko ei siinä mielessä ole demokratia, että sen opista äänestettäisiin, sillä kirkon oppi on Jumalan antama ja evankeliumin ilosanoma on muuttumaton ja ikuinen. Kirkon hallinnossa demokratian kehittämisessä on sen sijaan paljonkin työtä ja on täydellisen väärä askel viedä kirkollisveronsa maksavilta oikeus valita seurakuntansa johtaja.

Julkaistu Lapin Kansassa 9.2.2008