Tänään 22. päivä lokakuuta on syntymäpäiväni. Synnyin Kemijärven aluesairaalassa 22.10.1984 klo 9.15, räntäsateisena maanantaiaamuna. Kuten olen usein kertonut, samana päivänä käytiin Suomessa kunnallisvaalit (vaalipäivä oli maanantai) ja Lapin suuri kirjailija Annikki Kariniemi kuoli samoina aamuhetkinä. Politiikka ja kirjallisuus olivat läsnä tuossa päivässä, ja vaikka sillä ei tarvitse sen kummempaa kohtalonyhteyttä olla, niin ajatus kuitenkin koskettaa minua.

Tämä kuva on otettu reilut kolme viikkoa myöhemmin 15.11.1984, jolloin sain tulla kasteen armosta osalliseksi. Pastori Heimo Kajasviita kastoi minut Kemijärvellä mummolan olohuoneessa. Kastemalja on yhä tallessa, se on tosin täynnä kaikenlaisia isovanhempieni vanhoja papereita ja avaimia.

Monenlaista on kuluneisiin elinvuosiin mahtunut. Luulen, että 10 tai 20 vuotta sitten kuvittelin ja odotin elämäni hyvin erilaiseksi 39-vuotiaana, kuin mitä se nyt on. Paljosta on silti aihetta kiitokseen. Mielenkiinnolla odotan, mitä jäljellä oleviin vuosiin on vielä varattuna.

Tutun virren 341 sanoin:

1.
Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.

2.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.

3.
Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.

4.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!