Kuluneet viikot ovat olleet meille kaikille varmasti raskaita ja ahdistavia. Helppoja eivät ole tulevatkaan viikot. Mutta uskon, että kun jokainen tekee oman osansa, noudattaa tinkimättä annettuja ohjeita ja käskyjä, niin yhtenäisenä kansakuntan ja Jumalan avulla tästä selvitään. Suomi on ollut rajoitustoimissaan onneksi melko hyvissä ajoin liikkeellä.

Mitä tiukemmin rajoituksia noudatetaan, sitä pikemmin pääsemme aikanaan palaamaan tavalliseen arkeen. Testauksia lisätään ja lääkärit ja hoitajat tekevät parhaansa, uusia lääkkeitä kehitetään koko ajan. Mutta myös meidän tavallisten ihmisten on tehtävä oma osamme. On ikävä kuulla tietoja, miten jotkut antavat lastensa juosta vapaasti kyläpaikasta toiseen ja jonottavat kaupoissa vieri vieressä. Tätä ei pidä ottaa välinpitämättömästi, kyse on paitsi omasta niin myös kanssaihmisten terveydestä!

Omat päiväni ovat kuuluneet, usein yötä myöten, virkatoimissani. Enpä olisi uskonut, millaisena aikana joudun palvelemaan valtiovarainministerin avustajana! Vähinä vapaahetkinäni olen pyrkinyt ulkoilemaan täällä Pohjois-Helsingissä asuntoni lähistöllä, kun kylässäkään ei kenenkään luona näinä aikoina käydä. Voi olla, että kesä on pitkällä ennen kuin pääsen Lappiin. Virkasuhteeni on omasta pyynnöstäni määräaikainen, päättyen 31.8., mutta toivoakseni sitä ennen saan kuitenkin jo matkustaa pohjoiseen. Mutta sen näyttää aika.

Näissä poikkeusoloissa en voi ottaa asiakkaita lakiasiantoimistoni puitteissa. Kaikki aikani menee nyt työssä täällä Helsingissä.

Katselin äsken kuningatar Elisabetin puheen, koronakriisiin liittyen. Kuningatar muistutti puheessaan, että voitamme tämän taudin yhdessä. Jokaisen on noudatettava nyt määräyksiä. Kun pysymme yhtenäisinä ja päättäväisinä, niin me voitamme sen. Tulee aika, jolloin voimme olla taas ystäviemme ja perheenjäsentemme seurassa. Me tapaamme vielä.