Näytelmäni Lyyli Perungasta esitettiin Kemijärvellä neljä kertaa, ja tarkoitus on esittää sitä vielä syksyllä lisää. On esitetty myös toiveita, että näytelmää vietäisiin naapurikuntiin esitettäväksi. Toivottavasti sekin järjestyy, vaikka siinä on toki omat haasteensa jo lavasteidenkin siirtelyn vuoksi.

Oli todella hieno kokemus saada olla Kemppateatterin näytelmäporukan kanssa mukana harjoituksissa harjoitusten loppuvaiheessa ja seuraamassa esityksiä. Näytelmän ohjasi Tiinaliisa Multamäki, jolla oli vapaat kädet muokata ja soveltaa näytelmää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Näytelmästä tuli ehkä koskettavampi ja dramaattisempi kuin olin alun perin suunnitellut, mutta paljon siinä oli huumoriakin mukana. Lyylin tarina puhuttelee edelleen ihmisiä. Toivon, että hän olisi minuun tyytyväinen. Eniten mieltäni ilahduttivat Lyylin tunteneiden ihmisten kommentit sekä havainto, että monilla naisilla olivat meikit valuneet poskille, kun hän poistuivat näytelmästä. Sanotaanhan, että jos on saanut yleisön sekä itkemään että nauramaan, niin silloin on näytelmä ainakin jossakin onnistunut.

Alh. kuvassa oikealla on Lyylin rooliasussa Lyyliä esittänyt Rauni Pulska. Vasemmalla ystäväni Hanna Plosila, joka antoi minulle arvokasta palautetta käsikirjoituksen kirjoitusprosessin aikana.

IMG_7412.jpg

* * *

Kävin muutaman päivän matkalla Etelä-Pohjanmaalla. Kuvassa olen vanhojen aatetovereitteni, kansanedustaja Antti Kurvisen ja toimittaja Jukka Koivulan kanssa Kortesjärvellä Jääkärimuseossa. Etelä-Pohjanmaa on suomalaisuuden vankka linnake. Runossani kirjoitin kerran, että "Jos milloin murtuvi Pohjanmaa, se Suomen tuhoa tarkoittaa". Ystäväni ajeluttivat minua maakunnan eri nähtävyyksissä Kauhavan-Lapuan-Seinäjoen alueella.

IMG_7478.jpg

* * *

IMG_7497.jpg