Tohtori Jussi Halla-Aho lähtee Perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Myönnän olleeni väärässä, ajattelin ettei hän lopulta lähtisi.

Halla-Ahon demonisointi, jota monet liberaalit ystäväni ja laajat poliittiset piirit harrastavat, on mielestäni turhaa. Itsekin toki epäilen, että Halla-Ahon maailmassa SMP:n perusarvot, alkiolaiset juuret ja vahva aluepolitiikka, ovat vieraita. En ole myöskään pitänyt kaikista niistä ilmaisuista, joita Halla-Aho on kirjoituksissaan käyttänyt toisten kulttuuripiirien ihmisiä kohtaan. Niissä ei ole näkynyt se jakamaton ihmisarvon kunnioitus, jota Timo Soini on edustanut puolustaessaan Luojan lahjana antamaa elämää kohdusta luonnolliseen kuolemaa.

Kaikesta tästä huolimatta Halla-Ahon nousu Suomen politiikan keskiöön on täysin ymmärrettävää. Maahanmuuton ongelmista puhuminen on vaatinut häneltä suunnattomasti rohkeutta ja paineensietokykyä. Kun pahimmat ylilyönnit jättää pois, niin on myönnettävä, että paljossa hän on ollut oikeassa. On älyllistä epärehellisyyttä sulkea silmät siltä, mitä läntisessä maailmassa tapahtuu. Trumpin valinta presidentiksi ja Britannian EU-ero ovat tämän kehityksen suoria seurauksia, niitäkään ei olisi kukaan vielä muutama vuosi sitten voinut uskoa tapahtuvaksi.

Sinällään kelpo kansalainen ja monin tavoin ansioitunut Sampo Terho on nyt selvästi puolue-eliitin ehdokas. Sellaisten valinta puoluekokouksissa ei ole useinkaan hyväksi puolueen kansanvaltaiselle kehitykselle. Ei ole ollut ainakaan Keskustassa. Vielä vähemmän luulisi olevan Perussuomalaisten kaltaisessa protestipuolueessa.

Media on puolensa valinnut. Jos Halla-Aho ei olisi lähtenyt ehdokkaaksi, olisi pilkattu, että eipä hän uskaltanut. Ja kun hän lähti, niin sanotaan, että hän tuhoaa Perussuomalaiset, jos tulee valituksi. Tuskinpa näin. Toivon Jussi Halla-Aholle menestystä. Hän on kertonut olevansa ateisti, mutta toivon, että uskovaiset ihmiset rukoilevat hänen puolestaan, että hän saisi viisautta niihin isänmaan kannalta tärkeisiin tehtäviin, jotka ovat hänen edessään.