Vaalikiertueet ovat vähitelleen alkaneet eri puolilla maata. Itsekin olen omalta vaatimattomalta osaltani ehtinyt niihin mukaan. Ja kun ajelin satoja kilometrejä jäisiä ja kehnosti aurattuja teitä eilen pitkin Lapin maaseututaipaleita, niin ajattelin, että ei ole maailma vieläkään valmis.

Vaaliteltoille kaikki eivät toki pysähdy, mutta arvelen, että jonkinlaisen läpileikkauksen ihmisten tunnoista saa. Erityistä huomiota Lapissa on saanut seitsemännen kansanedustajapaikan menetys. Eikö muuttoliike milloinkaan käänny, onko keskittäminen ja Lapin asutuksen väheneminen vääjäämätöntä? Pelko ja suuttumus EU:n metsäpolitiikkaa kohtaan on myös suuri. Jotkut jopa hakkauttavat nyt sen takia metsiään, kun epäilevät, että jossain vaiheessa se kielletään.

Keskimäärin palaute nykyistä hallitusyhteistyötä kohtaan, ainakin täällä meidän kairoillamme, on ollut kielteistä. Vanhaa punamultaa kyllä kaivataan, mutta nykyistä hallitusyhteistyötä ei mielletä sellaiseksi. Punamullassa kasvaa rikkaruohoja. Ja vaikkei hallitusyhteistyöstä pitäisi kai ennen vaaleja mitään ehdotonta linjata, niin kyllä täällä Lapissa on tavallisten ihmisten toive, että ei enää koskaan Vihreiden kanssa hallitukseen…

Olen kuitenkin muistuttanut ihmisiä, että on lyhytnäköinen ratkaisu suuriin kysymyksiin, että syyttäisimme vain nykyistä hallituskautta puolueen gallupahdingosta. Neljä vuotta sitten olimme oikeistohallituksessa – silloin meitä syytettiin liiasta kokoomuslaisuudesta – ja saimme historiamme surkeimman vaalitappion. Ongelmat ovat pidemmältä ajalta kuin yhdeltä vaalikaudelta. Ja jos niistä ei saa keskustella ja niitä ei aidosti käsitellä, niin kestävää nousuakaan ei tule. Osasyy on myös itsetunnossamme, otamme helposti omaan piikkiin muidenkin tekosia.

Aika on kaikesta huolimatta entistäkin otollisempi keskustalaiselle aatteelle ja arvomaailmalle. Yhteiskunnallisen keskustelun kärjistyessä tarvitaan tasapainottavaa, vastuullista keskitien toimijaa. Ja korona ja sota ovat osoittaneet meille hajautetun yhteiskunnan merkityksen – hajautetun asuinrakenteen, palvelurakenteen, energiantuotannon, lähiruoan, lähidemokratian ja lähiyhteisöjen merkityksen. Aatteen juurilta kasvamalla myös uusi nousu tapahtuu.

Minusta tuntuu, että erityisesti keskustalaiset haluavat kohdata omat ehdokkaansa ja edustajansa kasvotusten. Voi olla, että toisissa puolueissa tämä tarve ei ole niin voimakasta. Jos demari tai kokoomuslainen luottaa edustajansa tekevän hyvää työtä, niin hänen ei tarvitse välttämättä tavata edustajaa henkilökohtaisesti. Mutta tässä kansanliikkeessä halutaan keskustella, kuunnella ja tulla kuulluksi.

Olen kuullut kertomuksia monista ihan hyvin tehtävänsä hoitaneista kansanedustajista, jotka ovat pudonneet, kun eivät ole käyneet vaalien välillä tarpeeksi usein tapaamassa äänestäjiä. Joillekin on jopa suoraan sanottu, että kun et ole neljään vuoteen täällä käynyt, niin ei tarvitse enää tulla. Aina tämä ei tietenkään ole ratkaisevaa. Moni hyvinkin ahkerasti vaalipiirissä liikkunut kansanedustaja on voinut pudota. Kuitenkin kokemukseni on, että me keskustalaiset vaadimme paljon ehdokkailta, äänestäjiltä ja puolueelta. Ja kun odotukset – joskus kohtuuttomatkin – eivät täyty, niin äänestäjä rankaisee.

Mitä voimme nyt tehdä? Vaalityötä, ankarasti. Jokainen sillä paikalla, mihin on asetettu, järjestöihmisenä tai itse tällä kertaa ehdokkaana. Toivon, että jokainen keskustalainen ehdokas tiedostaa syvästi, miten merkittävän luottamustehtävän on saanut, kun hänet on asetettu ehdokkaaksi. Demokratiassa ehdokkuus eduskuntaan, maan ylimpään valtioelimeen, on suuri kunniatehtävä. Se on sen mukaisesti hoidettava.

Meillä ei saa olla ”täyte-ehdokkaita”. Jokaisen on kampanjoitava tosissaan. Loppuun asti, ja lopun jälkeenkin. Kovalla jalkatyöllä, verkostojen rakentamisella ja ihmisten aktivoinnille omiin kampanjoihin, voimme paljonkin kääntää galluplukuja. Mutta toisillemme meidän ei juuri kannata kampanjoida. On mentävä tavallisten äänestäjien pariin, konsteja siihen on monia. Toivon reipasta vaalityötä jokaiselta ehdokkaalta ja heidän tukiryhmiltään, niin lopputulos on nyt meille ennustettua parempi.

(Kolumni Suomenmaahan 20.2.2023)