Olin tänään perhetuttavamme Ritva Vikajärven (1945-2016) eli Ritun hautajaisissa Rovaniemellä. Käytin muistotilaisuudessa pienen puheenvuoron. Pidin sen vapaasti, mutta sanoin siinä suunnilleen alla olevaa. Haluan jakaa nämä ajatukset myös täällä blogissa Ritun muistoksi.

* * *

Hyvät Ritun omaiset ja ystävät. Te kaikki varmasti tunsitte Ritun kauemmin kuin minä ja osaisitte kertoa hänestä muistoja pidemmältä ajalta. Haluan lyhyesti vain kertoa jotain, mitä ajatuksia tässä nyt mieleen tulee.

Hänhän oli äitini hyvä ystävä sen noin kymmenen vuoden ajan, mitä hän asui Kemijärvellä sen jälkeen, kun viimeksi muutti tai oikeammin palasi pohjoiseen eläkkeelle jäätyään.

Taisi olla S-Marketin pihalla, oli taas jotkut vaalit ja olin siellä teltalla, kun Ritu käveli ohitseni ja sain tietää, että tämä on se Ritu. Sitten vuosien aikana aina silloin tällöin tavattiin. Kävin jonkun kerran Ritun luona kylässä ja hän soitteli myös minulle erinäisissä asioissa. Ritu suhtautui kannustavasti myös minun yhteiskunnallisiin harrastuksiini, vaikka en koskaan kysynyt, että mitä väriä hän itse tunnusti.

Minulla oli sellainen käsitys, että Ritu oli hyvin itsenäinen ihminen ja halusi päättää itse asioistaan. Samalla hän oli hyvin ystävällinen persoona.

Keväällä mummini oli noin viikon sairaalassa ja hän kertoi, että siellä on oikein mukava huonekaveri hänellä. Ja sehän oli Ritu, joka oli toipumassa polvileikkauksesta. Eivät he tunteneet toisiaan entuudestaan. En tiedä, oliko sellainen Ritulle luonteenomaista, mutta hän sitten soitti mummilleni vielä sairaalasta päästyään ja kyseli kuulumisia ja vointia ja kertoi omistaan. Hän siis näki vaivan, että selvitti sairaalassa tapaamansa ihmisen puhelinnumeron ja otti yhteyttä.

Kovasti Ritu odotti kesän tuloa ja mökille pääsyä. Minullekin Ritu kertoi viimeisellä tapaamisellamme, että hän viettää koko kesän mökillä, kun vain sairaalasta pääsee. Sinne mökillehän hän sitten menikin, mutta sinne hänen matkansa pian päättyi.

Haluan sanoa, että vaikka omaisille se äkkilähtö onkin raskas, niin lähtijällehän se on paras, ettei tarvitse maata laitoksissa vuositolkulla. Isomummini oli aikanaan tullut marjametsästä kotitalonsa pihalle ja kaatui siihen kuistille kuolleena, mustikkaämpäri vieressään. Sellainen suunnilleen oli Ritunkin lähtö.

Tuli mieleen siitä, kuinka Ritu kesää odotti, yksi hautajaisvärssy:

Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.

Sydän säilyttää muistot. Haluan siunata teitä kaikkia ja Ritun muistoa ja hänen taivasmatkaansa. Minulle Ritusta jäi hyvät muistot.

Ritun%20seppele.jpg